Asumistuen maksaminen on Suomessa selvästi yleisempää kuin muualla. Tämä johtuu siitä, että muu perusturva on muualla selvästi korkeampi. Muualla työttömyysturvasta pitää muualla maksaa myös vuokra, mutta siihen meidän työmarkkinatukemme ei riitä alkuunkaan. Monessa maassa kohtuuhintaiseen asuntoon ei voi saada asumistukea.
Meidän tapamme erottaa asumistuki ja muu sosiaaliturva on eräänlainen köyhän miehen ratkaisu. Jotkut työttömistä nimittäin asuvat halvalla. Nuoret asuvat vanhempiensa nurkissa, jotkut omistavat velattoman omistusasunnon, tai puoliso on töissä ja pystyy maksamaan vuokran. Kaikissa näissä tapauksissa valtio säästää, kun maksaa vain niukkaa perusturvaa tai huonoa eläkettä.
Asumistukeen liittyy kolme ongelmaa. Toisaalta asumistuen korvaamat korkeimmat mahdolliset vuokrat ovat olennaisesti pienemmät kuin toimeentulotuen korvaamat, minkä seurauksena viimesijainen turva on korkeampi kuin ensisijainen turva, mikä aiheuttaa kaikkia mahdollisia kannustinongelmia. Näin ei saisi olla.
Toiseksi asumistuen, työttömyyspäivärahan ja päivähoitomaksujen päällekkäinen tuloharkinta tuottaa joskus sairaan korkeita efektiivisiä marginaaliveroja eli aiheuttaa köyhyysloukkuja.
Kolmanneksi asumistuki on perhekohtainen etuus, mikä sopii huonosti yhteen kaiken muun kanssa ja tuottaa esimerkiksi Kelalla ongelmia päättää, ketkä asuvat yhdessä sillä tavalla ja ketkä muuten vain.
Käsittelen tässä kirjoituksessa vain ensimmäistä ongelmaa ja muita seuraavissa.
Koska asuntotulo on verotonta ja sellaisena pysyy, erillinen asumistuki osana perusturvaa on jokseenkin välttämätön asia. Muuten perusturvasta tulee joko liian kallis tai vuokraa maksaville liian niukka. Voisimme silti siirtyä askeleen keskieurooppalaiseen suuntaan ja olettaa, että jokaisella on kuitenkin jonkin verran asumiskuluja, vaikkapa 150 euroa kuussa. Niinpä voisimme nostaa muuta perusturvaa 150 eurolla ja laittaa asumistukeen pohjalle 150 euron omavastuun. Edellisessä postauksessa esitin 150 euron negatiivista tuloveroa. Nämä ehdotukset voisi vaikka yhdistää.
Asumistuki ei aiheuta markkinavuokrien nousua, koska korkeimmat hyväksyttävät vuokrat ovat niin matalia. Nostaa tietysti vuokratasoa samalla tavalla kuin palkkojen nousu tai työttömyysturvan parantuminen, mutta koska asumistuen suuruus on tosiasiassa riippumaton vuokrasta, se ei kannusta asumaan kalliimmin. (Riippumaton, koska jokseenkin kaikilla markkinavuokraa maksavilla korkein hyväksyttävä vuokra ylittyy. Perheen tai suvun sisäisissä vuokrasopimuksissa voi olla toisin.
Näitä ylimpiä sallittuja vuokria pitäisi kuitenkin selvästi nostaa niin, että ne vastaisivat suunnilleen sitä, mitä toimeentulotuessa korvataan. Silloin tietysti on riskinä, että asumistuki nostaa markkinavuokria.
Asumistuki korvaa korkeintaan 80 % vuokrasta. Euromääräinen omavastuu riippuu tuloista. Niinpä jos vuokra nousee 10 eurolla, asumistuki nousee 8 eurolla. Tämä lienee relikti vuokrasäännöstelyn ajalta, jolloin ajateltiin, ettei korkea marginaalinen korvaustaso vaikuta markkinavuokriin, koska ne ovat säänneltyjä.
Tuo 80 % on aivan liikaa, mutta sitä ei voi merkittävästi alentaa, koska silloin taas ero toimentulotukeen kasvaisi. Tukeen pitäisi laittaa taitekohta suunnilleen siihen kohtaan, missä on nyt maksimivuokran raja. Tämän yli menevältä osalta korvattaisiin olennaisesti vähemmän, esimerkiksi 50 %.
Myöskään toimeentulotuki ei saisi korvata vuokrasta sataa prosenttia, koska vuokranantajat eivät ole mitään pulmusia. Jos se alennettaisiin 80 prosenttiin, voitaisiin toimenpide neutralisoida nostamalla toimeentulotuen perusosaa vastaavasti. Kun korkein korvattava vuokra on noin 650 euroa, tarkoittaisi asumisosan alentaminen 20 prosentilla toimeentulotuen perusosan nostamista 130 eurolla. Tämä taas tarkoittaisi, että perusosa vaihtelisi kunnittain.