Olen vähän huuli pyöreänä katsellut Peter Vesterbackan Tallinnan-tunnelihanketta. Itse tunnelia olen kannattanut kolmekymmentä vuotta ja pidän sitä ehdottoman järkevänä.
Vesterbackan halki- poikki- ja pinoon mentaliteetti on ihailtavaa, verrattuna normaaliin virkavalmisteluun, jossa tähtäin on jossain vuodessa 2050 aikaisintaan. Mutta ei siinä voi aloittaa liikennettä vuonna 2024. Kahden vuoden viivästys tulee jo siitä, että rata aiotaan vetää ammattivalittaja Kurt Bymanin kotikaupungin kautta.
Viidenkymmenen tuhannen asukkaan keinosaari ei myöskään ole luvituksen kannalta ihan pikkujuttu. Eikö se muuttaisi jopa aluevesirajaa.
Tätä kummallista linjausta Espoon kautta en ymmärrä lainkaan, koska väestön painopisteen ja valtakunnallisten jatkoyhteyksien kannalta linjaus on huono. Ensin luulin, että tämä olisi kustannuskysymys, mutta ei ole sitäkään. En ymmärrä.
Olin vähän yllättynyt, kun hankkeeseen löytyi löyhä lupaus 15 miljardin euron pääomasta. Se ei tietenkään ole 15 miljardin euron lahjoitus, vaan sijoitus, jolle halutaan tuottoa. Se sai minut vähän huolestumaan siitä, mitä tunnelissa matkustaminen tulee maksamaan.
Tunneli on yhteiskunnallisesti kannattava, jos sillä on paljon käyttöä. Yhteiskunnallinen kannattavuus lasketaan niin, että lasketaan yhteen kaikkien käyttäjien siitä saama hyöty. Vähän oikaisten tätä hyötyä mitataan sillä, kuinka paljon kukin olisi tästä maksamaan yli muuttuvan kustannuksen (junasta aiheutuva kustannus). Joku on valmis maksamaan matkasta 200 euroa ja toinen euron ja muut siltä väliltä. Jos tunneli maksaa 15 G€, ja toivomme sille neljän prosentin korkoa, hanke on kannattava, jos nämä hyödyt yhteen laskettuna ovat vuodessa vähintään 600 M€. Oletettavasti hyödyt riittävät peittämään kustannukset.
Eri asia on saada tämä summa kerätyksi. Jos hinta pannaan korkeaksi, menetetään suurin osa matkustajista ja samalla yhteiskunnallisesta kokonaishyödystä. Jos tyydytään matalaan hintaan, saadaan paljon matkustajia, mutta vähän rahaa. Tunnelin kokonaishyöty on kyllä suuri, mutta suurin osa siitä jää kuluttajan ylijäämäksi.
Olennaista on, että ei löydy sellaista hintaa, jolla tunnelin kokonaishyöty saataisiin kerätyksi tunnelin rahoitukseksi.
Nyt Vesterbacka on julkistanut laskelmat. Olen todella kummissani. Ne näkyvät tästä
Vesterbacka on laskenut, että tunnelille tulisi 51 miljoonaa matkaa vuodessa. Se on 140 000 matkaa päivässä. Pontta tälle on etsitty siitä, että Helsingin ja Espoon välillä on vuodessa 125 miljoonaa matkustajaa vuodessa. (En ole tarkistanut tätä tietoa ja epäilen sitä suuresti. HSL koko matkustajamäärä on 375 miljoonaa vuodessa, eikä matkustajista kolmannes voi mitenkään kulkea Espoon ja Helsingin välillä. Tietoa ei löydy HSL:n sivuilta.)
Jotta päästään 137 000 päivittäiseen matkaan, täytyy huomatavan määrän virolaisia pendelöidä päivittäin Helsinkiin. Ei se ole mahdotonta, vaikka vähän optimaaliselta arvio tuntuu.
Olennaista on matkan hinta. Kuukausikortti Espoon ja Helsingin välillä maksaa noin 3,19/päivä. Vesterbacka uskoo saavansa tunnelista 50 euroa matkasta. Matkustajista 83 % maksaisi tämän hinnan Tämän lisäksi myytäisiin vuosilippuja hintaan 2 500 €/vuosi. Sen osuus matkoista olisi vain 17 %.
Yhdistelmä 50 miljoonaa matkaa ja 50 euroa on täysin epärealistinen.
Tuo 50 miljoonaa matkaa on realistinen, jos matka maksaa yhtä vähän kuin HSL-liikenteessä. Jos yhdensuuntaisen lipun hinta on 50 euroa, kannattaa matkustajamäärää verrata lentoliikenteen matkustajamääriin.Matkustyajia tulee korkeinaan muutama miljoona, jos sitäkään.
Jos hinta on 50 euroa, matkustajia on korkeintaan muutama miljoona jos sitäkään.
En usko, että tunnelissa tehdylle matkalle löytyy sellaista hintaa, että se olisi liiketaloudellisesti kannattava. Samalla kun se on mielestäni ehdottomasti kannattava yhteiskunnallisesti. Mutta jos tunnelista halutaan saada koko hyöty irti, matkalipun on oltava halpa ja se taas edellyttää rahoitusta julkisista rahoista.
Huomaan laskelmista, että kiinalaisille rahoittajille on luvattu 50 miljardin euron ylijäämää vuoteen 2050 mennessä. Vaikea uskoa.