Oden vaaliohjelma (2) Hiilitullit

Yhdenkään maan ei kan­na­ta tehdä päästöilleen mitään, elleivät muutkin tee. Tämä ongel­ma voidaan ratkaista vain yhdessä. Tämä on vähän sama kuin ettei kenenkään kan­na­ta osal­lis­tus maan­puo­lus­tuk­seen, jos ajat­telee vain omaa vaiku­tus­taan omaan elämään­sä. Sik­si asevelvol­lisu­us ei ole vapaaehtoinen.

Sik­si on tähdät­tävä sitovi­in kan­sain­välisi­in sopimuk­si­in ja sank­tioita­va niiden ulkop­uolelle jääminen.

Koti­mais­ten päästö­jen vähen­tämi­nen päästökaup­pasek­to­ril­la ei hyödytä ilmas­toa gram­mankaan ver­taa, ellei päästöoikeuk­sien määrää alen­neta samaan tahti­in. Tämän lisäk­si päästöoikeuk­sille tulee aset­taa riit­tävän korkea lat­ti­ahin­ta, jot­ta parem­paan teknolo­giaan investoi­jat voivat luot­taa liikeideaansa.

Kan­sain­välis­es­ti on saata­va aikaan nyky­istä selvästi kun­ni­an­hi­moi­sem­pi ilmas­tosopimus ja nopeasti – sel­l­ainen, joka oikeasti johtaa asetet­tuun tavoit­teeseen 1,5 asteen lämpenemisestä.

Tätä sopimus­ta neu­voteltaes­sa ei pidä antaa myön­ny­tyk­siä vas­taan hang­oit­televille. Jos jokin maa jät­täy­tyy ulkop­uolelle, sen ei tule saa­da tästä etua ulko­maankau­pas­saan. Sik­si sopimuk­ses­sa mukana ole­vien tulee eristää ne hiil­i­t­ul­lien taakse. Hiil­i­t­ulleista tule­vat tulot kan­nat­taa käyt­tää päästöoikeuk­sien ostamiseen ja mitätöimiseen EU:n päästökaupassa.