Onko vanhustenhuollon palvelujen ongelman ydin hankintalaissa?

Van­hus­ten­huol­lon palveluis­sa on vaka­va ongel­ma palvelu­jen laadus­sa. Edel­lisessä postauk­ses­sani sanon, että henkilöstömi­toituk­sen nor­mit­ta­mi­nen ei vält­tämät­tä ole paras mah­dolli­nen tapa ratkaista asi­aa, kos­ka tulemme samal­la nor­mit­ta­neek­si toimintatavat.

Van­hus­ten huol­lon ostopalve­lut toimi­si­vat (ehkä) melko hyvin, jos käytössä olisi palveluseteli, jon­ka päälle saisi mak­saa enem­män, jos halu­aa parem­paa. Van­hus itse ei ehkä ole aina hyvä toim­i­ja, mut­ta monel­la on lap­sia. Poti­las muut­tuisi asi­akkaak­si. Tämä toimii, kos­ka han­k­in­ta­la­ki ei koske asiakasta.

Tämä toimisi hyvä- ja keski­t­u­loisil­la van­huk­sil­la, mut­ta har­mi, kaik­ki van­huk­set eivät ole varakkaita.

Kir­joitin edel­lisessä postauk­ses­sa, että vas­tuu palvelun laadulle pitää antaa kun­nalle, joka voi osta­jana aset­taa vaa­timuk­sia vaik­ka henkilömitoitukselle.

Mut­ta nyt tul­laan han­k­in­ta­lain älyt­tömyyk­si­in, ja jos saa puoluei­ta syyt­tää, niin tässä syytän kokoomusta.

Kuvitel­laan­pa, että Radion sin­fo­niaorkesteri tilaisi juhlavuoten­sa kun­ni­ak­si sin­fon­ian. Se pitäisi tietysti kil­pailut­taa. Hel­poin­ta olisi kil­pailut­taa pelkäl­lä hin­nal­la, mut­ta minä ainakaan en menisi kuun­tele­maan lopputulosta.

Olkoon siis 70 % hin­taa ja 30 % laat­ua. Miten tilaus­vai­heessa, siis ennen kuin sin­fo­nia on sävel­let­ty, määrität laadun? Eniten nuot­te­ja? Eniten tai vähiten riita­soin­tu­ja? Tas­a­puolisu­us eri soit­in­ten roolin välillä?

Hyvä, ei sitä sin­fo­ni­aa pidä kil­pailut­taa. Taiteel­liset tilauk­set ovat luumuilleet itsen­sä pois han­k­in­ta­lain ikeestä, joten tämä jäi älyl­lisek­si tehtäväksi.

Van­hus­ten hoidon laadun määrit­telem­i­nen on kuitenkin suun­nilleen yhtä vaikea­ta. Ainakin niin, että panee paper­ille kriteerit.

Kun­nan on tur­val­lis­in­ta pan­na kri­teerik­si pelkkä hin­ta. Se on objek­ti­ivi­nen. En kuitenkaan halu­aisi, että jou­tu­isin poti­laak­si voit­ta­jan van­hus­ten säilytyslaitokseen.

Laatukri­teer­it pitää ilmoit­taa etukä­teen. Tässä on kak­si ongel­maa. Ensik­sikin laaduk­si kel­paa vain se, mitä tilaa­ja on osan­nut vaa­tia. Jos joku tar­joa­ja kek­sii jotain aivan uut­ta, sitä ei voi ottaa huomioon, kos­ka kri­teer­iä ei mainit­tu asiakirjoissa.

Toinen ongel­ma on, että lait­taa laatukri­teereik­si mitä hyvän­sä, lop­putu­los on, että yksi voit­taa ja muut tekevät val­i­tuk­sen. Ne tekevät val­i­tuk­sen, vaik­ka asia olisi ihan selvä, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toim­intaa kan­nat­taa vahingoittaa.

Päätös laadus­ta siir­tyy maan parhaille sosi­aal­i­toimen asiantun­ti­joille, eli markki­natuomiois­tu­imen ja hallinto­tuomiois­tu­imen tuo­mareille. En tiedä, miten sosi­aal­i­toimen laat­ua on oikeusti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa opetet­tu, mut­ta eri taval­la kuin muualla.

Tur­val­lis­in­ta on siis pan­na kri­teerik­si vain se hinta.

Hyvä, myön­nän, että jos pienel­lä kun­nal­la olisi käytössään maan paras asiantun­te­mus ja tämä asiantun­ti­ja tek­isi vuo­den töitä, saataisi­in aikaan kil­pailu­tus, jos­sa ei olisi näitä ongelmia. Tosin sil­loinkin hävin­neet valit­taisi­vat vain, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toimien hait­taami­nen kan­nat­taa aina, vaik­ka mitään syytä val­i­tuk­seen ei olisikaan. Valit­ta­mi­nen ei mak­sa juuri mitään. Jos aiheet­tomas­ta val­i­tuk­ses­ta jou­tu­isi mak­samaan siitä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set, niitä tulisi mur­to-osa nykyisestä.

Mut­ta jos kun­ta halu­aa, se voi pan­na han­k­in­nan edel­ly­tyk­sek­si val­takun­nal­lisen laa­tusu­osi­tuk­sen nou­dat­tamisen. Tämän se voi tehdä ilman, että laa­tusu­osi­tus­ta kir­jataan lakiin.

Älyt­tömintä mitä voi kuvitel­la on, ettei kil­pailus­sa saa käyt­tää tietoa siitä, että tar­joa­ja on tuot­tanut sut­ta ja sekun­daa aiem­mis­sa han­kkeis­saan, elleivät ne ole aiheut­ta­neet liike­toim­intakiel­toa. Mik­si ei saa? Jos minä val­it­sen rav­in­to­laa, voin kat­soa netistä pait­si kehu­via myös moit­tivia arvioi­ta. Kun ostan tuotet­ta, kat­son netistä, onko siitä ollut val­i­tuk­sia. Mukaan saa ottaa vain ne ref­er­enssit, joi­ta tar­joa­ja itse esit­tää, eikä se tietenkään esitä totaal­isia epäonnistumisiaan.

Transak­tiokus­tan­nuk­set hyvässä han­k­in­nas­sa ovat niin mah­dot­to­mia, että vii­sain­ta on olla osta­mat­ta ja tehdä itse. Näin kan­nat­taa ehdot­tomasti tehdä.

Muus­sa tapauk­ses­sa van­huk­set kär­sivät. Ja kaik­ki muutkin.

Jos han­k­in­ta­la­ki koskisi myös yri­tyk­siä, jot­ka osta­vat jotain toisil­taan, tämä maa menisi konkurssiin. 

Kun­nan ei kan­na­ta ostaa palvelu­ja vaan tehdä ne itse. Sääli.

Kokoomus, han­k­in­ta­la­ki on tei­dän aikaansaannoksenne.

LISÄYS 1.2.-18 klo 7:15

On tässä vielä muu­takin. Lehti­ti­eto­jen mukaan jotkut toim­i­joista väären­tävät henkilövuorolis­to­ja osoit­taak­seen, että ovat nou­dat­ta­neet sopimus­ta. Vuorolis­toille pan­naan näi­den tieto­jen mukaan haa­muhenkilöitä, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa ole työvuorossa. Jos tämä pitää  paikkansa, asia kuu­luu min­un järkeni mukaan poli­isille. Sehän on ilmi­selvä petos.