Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosi­na peliy­htiö Super­cellin ilmiömäi­nen men­estys on lisän­nyt Suomes­sa tulo­ero­ja. Ilman sitä Gini-ker­roin olisi nyt pienem­pi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asi­at oli­si­vat Suomes­sa paremmin,jos Super­cell olisi perustet­tu Viroon tuot­ta­maan kas­vavien tulo­ero­jen kirous­ta sinne.

Super­cellin väki ei kikkaile vero­tuk­sen kanssa. Sik­si hei­dän tulois­taan vähin­tään puo­let sataa verot­ta­jan laari­in. Ainakin kaik­ki helsinkiläiset hyö­tyivät siitä, kos­ka yhtiön ja sen omis­ta­jien mak­sa­vat verot tekivät mahg­dol­lisek­si alen­taa kun­taveroa Helsingissä. 

Suomen ver­rat­tain pienet tulo­erot johtu­vat siitä, että meil­lä on onnis­tunei­ta yri­tyk­siä vähem­män kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa. Tämä seik­ka mei­dän pien­ten tulo­ero­jemme takana ei ole mitenkään yksiselit­teis­es­ti myön­teinen asia. Köy­hyyt­tä meil­lä on ihan yhtä paljon ja enem­mänkin kuin meitä eri­ar­voisem­mis­sa mais­sa. Hyvä ver­rok­ki on Ruot­si. Gini-ker­roin on jok­seenkin sama kuin Suomes­sa, mut­ta köy­hän osa on siel­lä  paljon parem­pi. Se, ettei köy­hän parem­pi osa näy tulon­jaon tasaisuute­na, johtuu siitä, että Ruot­sis­sa on niin paljon hyvin rikkai­ta, joiden men­estys vas­taavasti lisää tuloeroja. 

Kun Suomes­sa ei ole men­estyneitä yrit­täjiä, meiltä puut­tuu koti­maista omis­tus­ta. Pääo­mat­u­lo­ja yri­tyk­semme syn­nyt­tävät siinä mis­sä muual­lakin, mut­ta tulot menevät ulko­maisille omis­ta­jille. Tämä pitää tulo­erot Suomes­sa pien­inä, mut­ta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yri­tys­ten koti­maiselle omis­tuk­selle on kak­si vaihtoehtoa.Joko omis­ta­ja on ulko­mainen tai koko yri­tys­tä työpaikkoineen. 

Lykä­tyn kulu­tuk­sen verotus 

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko tulon­jakoti­las­to tehty oikein. Ymmärtääk­seni (en tosin ole tätä tark­istanut) esimerkik­si Her­lin­ien hold­ingy­htiöi­den tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloute­taan hold­ing-yhtiöstä omis­ta­jien­sa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riip­puu siitä, mitä halu­taan tarkastel­la. Tulot, jot­ka on jätet­ty yri­tyk­seen, ovat pois­sa kulu­tuk­ses­ta. Min­ua risoo super­rikkaiden suuris­sa tulois­sa lähin­nä haaskaa­va kulu­tus yksi­ty­islen­tokonei­neen ja huvi­jahtei­neen. Se, joka on kiin­nos­tunut taloudel­lis­es­ta val­las­ta eikä kulu­tuk­sen ympäristö­vaiku­tuk­sista, ajat­telee tietysti vähän toisin. 

Sekä Her­lineitä että Super­cellin omis­ta­jia näkyy nyky­isin usein kasvuy­htöi­den rahoit­ta­ji­na. Rahan investoimi­nen koti­maisi­in työ­paikkoi­hin on minus­ta suurten omaisu­us­tu­lo­jen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päät­tää vero­tuk­ses­ta dik­ta­toris­es­ti, tek­isin nyky­istä voimakkaam­min pro­gres­si­ivisen men­overon. Se on sama asia kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero, mut­ta säästet­tyjä tulo­ja ei verotet­taisi ja säästö­jen syömistä verotettaisiin. 

Ruot­sis­sa on hyvin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen koti­maisi­in omis­ta­ji­in ja kas­vavaan yri­tys­var­al­lisu­u­teen.  Sik­si sieltä on pois­tet­tu per­in­tövero suurista yri­tyso­maisuuk­sista kokon­aan ja kiris­tet­ty sitä taval­lis­ten kansalais­ten­per­in­tö­jen osalta. Käytän­nössä tämä on tehty niin, että per­in­töveroa ei ole, mut­ta jos per­i­tyn omaisu­u­den myy, myyn­ti­t­u­lo on kokon­aan verotet­tavaa myyntivoittoa.

Tavalli­nen kansalainen perii yleen­sä van­hempi­en­sa asun­non, joka joudu­taan usein myymään, kos­ka se on väärän­lainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odot­taa. Kyl­lä se asun­to joskus myydään.

 Jos sen sijaan omis­taa hold­ingy­htiön ison siivun Sto­ra Ensos­ta, sen saa myy­dä, kun­han ei myy holdingyhtiötä.

Näin yri­tys­var­al­lisu­us kas­vaa sukupolves­ta toiseen. Jos suvun mus­ta lam­mas päät­tää pan­na osuuten­sa lihoik­si, hän joutuu mak­samaan vero­ja ja paljon.

Tämän kaiken jäl­keen Ruot­sis­sa omaisu­us on huo­mat­ta­van epä­ta­sais­es­ti jakau­tunut, mut­ta se ei tun­nu ruot­salaisia häir­it­sevän. Koti­maista yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pide­tään talouden vahvu­ustek­i­jänä, jota kukaan ei halua heiken­tää. Toisaal­ta ruot­salainen pääo­ma on varsin isän­maal­lista. Sen on viisas­ta ollakin, kos­ka sen etuoikeudet on poli­it­tis­es­ti päätet­ty ja yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la ne voidaan myös lakkauttaa. 

 Jotenkin koti­maista omis­tus­ta pitäisi meil­läkin vahvis­taa. Ruot­salainen­ratkaisu näyt­tää toimi­van ja on ainakin köy­hän kannal­ta parem­pi kuin suo­ma­lainen pääo­maköy­hyy­den tie. Suuret omaisu­userot eivät toisaal­ta tun­nu hyvältä. Joku voisi ajatel­la, että val­tiony­htiöi­den tie olisi parem­pi, mut­ta Val­con kuva­putkite­htaan jäl­keen täl­lä lin­jal­la on ollut vähem­män kan­na­tus­ta. Muista hyvin, kun demar­it huu­si­vat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio­ta jät­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavien paperite­htainen ankku­ri­omis­ta­jak­si, siis kaata­maan niihin lop­ut­tomasti rahaa. Luo­van­tuhon vas­tus­tamiseen ei kan­nat­taisi rahaa kaataa. Antti Rinne istu­mas­sa kym­me­nien mil­jar­di­en sijoi­tu­so­maisu­u­den pääl­lä? Tai Mau­ri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoi­da taval­lisia kansalaisia investoimaan koti­maisi­in yri­tyk­si­in sen sijaan, että mädät­tävät rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. En oikein tunne, miten eri­laiset osak­er­a­has­tot toimi­vat, mut­ta ne näyt­tävät ulos­mit­taa­van merkit­tävän osan tuo­to­s­ta suurten­hallinnol­lis­ten kulu­jen kaut­ta pankeille.

Eläke­sosial­is­mis­sa eläkey­htiöt oli­si­vat yri­tys­ten rahoit­ta­jia. Se ei olisi huono aja­tus, parem­pi kuin että amerikkalaiset eläkey­htiöt omis­ta­vat suo­ma­laisia yri­tyk­siä. Nyt eläkey­htiöi­den var­al­lisu­us on kuitenkin ajatel­tu suun­nat­ta­van val­tion velan­ot­toka­ton kiertämiseen infray­htiön kaut­ta. Koti­mais­ten yri­tys­ten koti­mainen omis­tus tarvit­sisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tulo­ero­jen myrkylli­nen ydin on työ­markki­noiden eri­ar­vois­tu­mises­sa niin, että suorit­ta­van työn palkat laske­vat suh­teessa ja huip­pu­osaa­jat voivat veloit­taa mitä halu­a­vat. Mut­ta siitä toiste.