
Olen noin 25 vuotta seurannut erästä aluepoliittista tilastosuuretta, nuorten akateemisen loppututkinnon suorittaneiden sijoittumista Suomessa. Tämä ei ole paras mittari, mitä rahalla saa, muitta paras, jonka saa ilman rahaa. Kyse ei ole siis opiskelijoista vaan valmistuneista. Muutama tohtoriopiskelija tietysti joukkoon mahtuu, mutta se ei muuta asiaa. Tuo ikäluokka on valittu siksi, että sen jälkeen muuttaminen hiljenee olennaisesti.
Huomattakoon tuon kohdejoukon määrä koko maassa on kääntynyt laskuun. Suomalaisten koulututaso on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutettu on muuttanut maasta.
Tämän joukon alueellinen keskittyminen on häkellyttävän kovaa. Vuonna 2017 heistä kolme neljäsosaa asui viidellä yliopistokaupunkiseudulla ja lähes puolet Helsingin seudulla. Muulle Suomelle jää yksi neljäsosa. Huomattakoon, että tuossa joukossa on opettajia, apteekkareita, lääkäreitä ja kunnanjohtajia. Niinpä yritysten käytössä olevia nuoria osaajia on muualla maassa todella vähän. Jos on perustamassa korkeaan osaamiseen nojaavaa yritystä, sijaintipaikkojen suhteen on aika vähän valinnanvaraa. Tämä on asia, jolla ei oikein voi mitään. Vaihtoehtona on, että nuorten osaajien maastamuutto kiihtyy.
Huomattakoon, että Helsingin osuus nuorista osaajista on huomattavasti suurempi kuin osuus heidän koulutuksestaan. Maakuntayliopstojen opiskejoista huomattava osa muuttaa valmistuttuaan Helsinkiin.
Mutta katsotaanpa viime vuosien kehitystä.
Huomaamme, että osaajien keskittyminen on nykyhallituksen aikana kiihtynyt huomattavasti. Vielä häkellyttävämpää on, kun katsomme erikseen Helsingin seutukuntaa ja neljää muuta.
Noiden neljän muun osuus on kääntynyt laskuun, niiden kaikkien jopa.
Onko Sumi matkalla kohden yhden menestyvän kaupungin mallia?