Soten korjaaminen (6) Kannattaako tähdätä duopoliin?

Kos­ka epäilti­in, että yksi­tyiset sotekeskuk­set ryhtyvät kuori­maan ker­maa ja otta­vat poti­laik­seen vain help­po­ja tapauk­sia, päätet­ti­in, että niiden on tar­jot­ta­va täy­det palve­lut. Näin tul­ti­in samal­la rajan­neek­si kaik­ki pienet toim­i­jat pois niin, että meil­lä tulee alus­sa ole­maan toden­näköis­es­ti vain neljä val­takun­nal­lista toim­i­jaa ja aika pian vain kak­si, kos­ka neljän toim­i­jan oli­gop­o­li ei voi olla pysyvä tilanne. Kak­si ostaa muut pois niin kuin tapah­tui ruokakaup­po­jenkin kohdalla.

Tämä on Asian kau­nis seli­tys. Se toinen oli, ettei duop­o­lin syn­nyt­tämi­nen ollut vahinko. Tämä merk­it­see, että monil­la pie­nil­lä paikkakun­nil­la on vain yksi toim­i­ja. Jos Lärvät­sa­lon taa­ja­mas­sa on vain Mehiläi­nen, muiden Ter­veystalon ei kan­na­ta sinne omaansa pystyt­tää, ei myöskään maakun­nan. Maakun­takaan ei pysty, vaik­ka moni kuvit­telee, että se on aina rin­nakkaise­na vai­h­toe­htona, kos­ka sen palvelu­ja on rahoitet­ta­va samal­la taval­la kuin muita.

Tämä yhdis­tet­tynä kap­i­taa­tioma­lli­in tuot­taa ison ali­hoidon inten­si­ivin, kos­ka asi­akas ei voi vai­h­taa palve­lu­tuot­ta­jaa, jos on tyy­tymätön saa­maansa hoitoon. Tai voi vai­h­taa, mut­ta matkaa on paljon.

Entä jos hyväkyst­täisi­in ker­mankuor­in­ta, kos­ka sitä ei kuitenkaan voi estää? Se mitä ihmiset kaipaa­vat on työter­veyshuol­lon mutka­ton hoitoon­pääsy. Se kos­kee vain ter­veitä, kos­ka työter­veyshuol­lon palve­lut ovat niin ohui­ta, etteivät ne riitä kuin ter­veille. Esimerkik­si dia­betes lähetetään hoidet­tavak­si muualle.

Entä jos hyväksyt­täisi­in se, että kevyet palve­lut jär­jestetään jous­tavasti ja kevyesti ja vaa­ti­vampi hoito olisi julkisel­la puolel­la. Suurin osa Euroop­paa toimii näin.

Per­helääkäri­jär­jestelmässä on paljon hyviä puo­lia. Esimerkik­si se, että per­helääkäri huo­maa helpom­min yhtey­den isän alko­holis­min, äidin mustelmien ja lapsen oire­htimisen välil­lä. Nämä jäävät huo­maa­mat­ta hel­posti, jos isäl­lä ja äidil­lä on oma työter­veyshuolto ja lap­si on ter­veyskeskuk­sen asiakas.

Näitä kevy­itä palvelu­ja anta­maan ei tarvit­taisi jät­tior­gan­isaa­tioi­ta. Sik­si aito kil­pailu voisi säi­lyä eikä kaikkea tarvit­si antaa kan­sain­välis­ten ketju­jen hoidettavaksi.

Tästä kevyestä ker­mankuor­in­ta­hoi­dos­ta ei tietenkään mak­set­taisi sen enem­pää kuin työter­veyslääkärille nyt mak­se­taan. Yleis­lääkäri ei pääsään­töis­es­ti lähet­täisi poti­laitaan jatko­hoitoon keskus­sairaalaan vaan terveyskeskukseen.

Mei­dän ter­vey­den­huoltomme on muuten erit­täin hyvä ja kus­tan­nuste­hokas, mut­ta yleis­lääkärin vas­taan­otolle pääsem­i­nen takkuaa. Yleis­lääkärin vas­taan­oton osu­us kokon­aiskus­tan­nuk­sista on aivan mitätön, joten sen ongel­man voisi kor­ja­ta aika pienel­lä rahalla.

Voi olla, että tämä kir­joi­tus olisi pitänyt julka­ista kohdas­sa mitä soten rau­nioille, mut­ta kaipa tämä malli olisi sovitet­tavis­sa nykyiseenkin ja jopa ilman laki­in tehtäviä tark­istuk­sia. Sekä maakun­nan omat palve­lut että pör­riäiset voivat toki perus­taa ympärilleen täl­laisen per­helääkärei­den ekosysteemin.

Mut­ta aikaa tähänkin vaadittaisiin.