Soten korjaaminen (5) Elektiivinen erikoissairaanhoito

Ruot­sis­sa on parhaat tulok­set yksi­ty­istämis­es­tä saatu elek­ti­ivis­ten hoito­jen, esimerkik­si lonkkaleikkausten kil­pailu­tuk­ses­ta. Niihin ei liity san­ot­tavia kan­nustin­virhei­den ongel­maa, kos­ka poti­laiden hoidon tarve on ensin määritel­ty julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa, joka kil­pailut­taa hoidot. Sairaalat eivät voi siis han­kkia poti­lai­ta alen­ta­mal­la hoidon kri­teere­itä. Yksi­tyiset sairaalat ovat osan­neet jär­jestää toim­intansa tehokkaam­min ja ovat sik­si päässeet alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in. Hoidon laatu on tur­vat­tu tumpeloineista koituvil­la ankar­il­la sank­tioil­la. Lop­putu­lok­se­na on ollut halvem­pi hin­ta ja korkeampi onnistumisprosentti.

Tämä mah­dol­lisu­us oli lausun­nolle lähete­tyssä lak­ilu­on­nok­ses­sa, mut­ta taas ker­ran taval­la, jos­sa oli ajatel­tu vain yksi­tyis­sairaaloiden etua. Niille tar­jot­ti­in lak­isääteistä oikeut­ta ottaa vaik­ka kaik­ki elek­ti­iviset hoidot itselleen, jol­loin julk­isten sairaaloiden toim­inta olisi vaaran­tunut eivätkä se olisi voineet taa­ta päivystys­ten toimivu­ut­ta. Palaute oli niin tyr­määvää, että elek­ti­ivisen hoidon palvelusetelit pois­tet­ti­in saman tien kokonaan.

Maakun­ta voikoot ulkois­taa elek­ti­ivistä hoitoa niin paljon kuin se on maakun­nalle taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Taloudel­lis­es­ti se on kan­nat­tavaa, jos palvelusetelin arvo on mata­lampi kuin ovat julk­isten sairaaloiden mar­gin­aalikus­tan­nuk­set.

Kos­ka julk­isil­la sairaaloil­la on velvol­lisu­us ylläpitää leikkaus­sale­ja päivystystapauk­sia ja suuron­net­to­muuk­sia varten, tuo­ta kap­a­siteet­tia kan­nat­taa tietysti käyt­tää täys­määräis­es­ti ja sälyt­tää tälle osalle hoi­dos­ta vain mar­gin­aa­likus­tanuk­set. Ei olisi mitään järkeä pitää leikkausale­ja tyhjinä ja kirurge­ja pelaa­mas­sa sököä odot­tele­mas­sa naulapom­min räjäy­tys­tä kauppakeskuksessa.

Kun tämä vähim­mäiska­p­a­siteet­ti on käytet­ty, julkisen hoidon mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set nou­se­vat olen­nais­es­ti korkeam­mik­si. Tämä kalli­impi osa, mut­ta vain se, kan­nat­taa kil­pailut­taa. (Voi tietysti kil­pailut­taa sen halvem­mankin osan, mut­ta on mah­do­ton­ta, että yksi­tyiset voisi­vat alit­taa sen kustannuksia.)

Elek­ti­ivi­nen hoito pitää siis nähdä maakun­nan mah­dol­lisuute­na tuot­taa hoito­ja palveluseteleil­lä edullisem­min, eikä yksi­tyis­sairaaloiden oikeutena liiketoimintaan.

Yritän havain­nol­lis­taa täysin tuules­ta tem­ma­tu­il­la luvuilla.

Olete­taan, että Uuden­maan julki­nen erikois­sairaan­hoito pystyy toteut­ta­maan min­imika­p­a­siteet­tin­sa avul­la 500 lonkkaleikkaus­ta 6 000 euron mar­gin­aal­i­hin­taan ja sen jäl­keen lisää leikkauk­sia 12 000 euron hin­nal­la. Leikkaus­tarve on 800 leikkaus­ta vuodessa. Maakun­ta voi kil­pailut­taa 300 leikkaus­ta. Olete­taan, että A tar­joaa 150 leikkaus­ta hin­taan 9 000 € ja B 200 leikkaus­ta hin­taan 9 500 ja C 100 leikkaus­ta hin­taan 13 000 €. Sairaalan C hin­ta on liian korkea, eikä se saa yhtään leikkaus­ta. Maakun­ta tilaa julk­isil­ta sairaaloil­ta 500 leikkaus­ta hin­taan 6000 € ja tar­joaa lisäk­si poti­laille 300 palveluseteliä, joiden arvo on 9 500 €. Julkiset sairaalat saa­vat oman kiin­teän kor­vauk­sen tuos­ta päivystyska­p­a­siteetin ylläpidosta.

Jos yksikään tar­jouk­sista ei ali­ta julkisen hoidon mar­gin­aa­likus­tan­nus­ta, 12 000 euroa, sit­ten ei oste­ta. (Lausun­nol­la olleessa lakipaketis­sa san­ot­ti­in, että jos yksi­tyiset eivät suos­tu tekemään yhtä hal­val­la kuin julkiset sairaalat, valin­nan­va­pau­den tur­vaamisek­si niille on mak­set­ta­va niin paljon kuin ne pyytävät!)

Tämä pelko julk­isten sairaaloiden päivystys­toimin­nan vaaran­tu­mis­es­ta perus­tui siihen, että jos ne mak­soi­vat lääkäreille samaa palkkaa ilman päivystysvelvol­lisu­ut­ta kuin julkiset sairaalat päivystysvelvol­lisu­u­den kanssa, lääkärit hakeu­tu­isi­vat mukavampi­en työaiko­jen perässä yksi­ty­isille. Tässä on vika julkisen hoidon palk­karak­en­teen kanssa. Päivystyk­ses­tä mak­se­taan liian vähän. Päivystyk­ses­tä pitäisi mak­saa enem­män ja mukavas­ta työa­jas­ta vähem­män niin, että päivystys ei olisi pakko vaan vapaae­htoinen val­in­ta.  Mut­ta tämä on kokon­aan toinen tarina.

Toden­näköis­es­ti eduskun­nas­sa ole­va lakipaket­ti ei kiel­lä maakun­tia toim­i­mas­ta näin, mut­ta tuo yli 400-sivuinen paket­ti on niin vaikealukuinen, että en ole var­ma. Niin­pä elek­ti­ivisen hoidon palvelusetelit eivät ehkä vaa­di laki­in mitään muu­tok­sia. Maakun­tien talous tulee ole­maan niin ahtaal­la, että ne tuskin jät­tävät käyt­tämät­tä help­po­ja tapo­ja alen­taa kustannuksia.