On epäilty, että siirryttäessä perinteisestä verorahoitteisesta terveydenhuollosta toimintalogiikaltaan vakuutusmuotoiseen terveydenhuoltoon menot kasvavat. Ruotsissa vastaava uudistus merkitsi terveydenhoidon menojen nousua nousua liki 25 %:lla. Tähän suunnitelman edistäjät sanovat, että vaikka ne kasvoivat Ruotsissa, Suomessa ne eivät voi kasvaa, koska VM ei anna maakunnille enempää rahaa eikä maakunnilla ole verotusoikeutta.
Pehmeä budjettirajoitus lisää menoja
Monen muun mukana Elina Lepomäki on sanonut, että tällainen budjettirajoitus ei toimi. Se on luonteeltaan pehmeä budjettirajoitus, koska sen voi huoletta rikkoa. Perustuslaki tarjoaa kansalaisille ehdottoman oikeuden saada tarpeellista terveydenhuoltoa ihan siitä riippumatta, paljonko hoitoon on budjetoitu rahaa. Synnytyssairaalaa ei voida panna kiinni lokakuussa ja sanoa, että synnyttäkää kotona naapurien avustamana.
Tähänkin on olemassa vastaus. Jos joku maakunnista ei pärjää sille myönnetyllä rahalla vaan alkaa velkaantua, se pakkoliitetään naapurimaakuntaan. Kyse on kaksinkertaisesta pakosta, koska vastaanottava maakunta ei ehkä ole niin innostunut maksamaan naapurin velkoja. Jos siis Kokkolan maakunta menee kanttuvei, Oulun maakunta pannaan maksamaan sen viulut, halusi Oulu tahi ei. Kun Uusimaa haaskaa rahansa, varmaankin piskuinen Päijät-Häme pannaan maksamaan sen velat. Terveisiä Lahteen!
Perinteinen virkamiehen ohje on ylibudjetoida ei-välttämättömät menot ja alibudjetoida välttämättömät menot, koska välttämättömiin menoihin on pakko myöntää ylitysoikeus. Maakunnilla on suuri houkutus menetellä näin, koska tietävät, että välttämättömiin terveysmenoihin valtion on pakko antaa lisää rahaa. Jos rahojen loppuessa olisi korotettava veroa, harkittaisiin ei-välttämättömien menojen ylibudjetointia pidempään.
Jos budjettirajoitus ei vuotaisi, se lisäisi kustannustehottomuutta
Leikitään nyt kuitenkin ajatuksella, että budjettirajoitus toimisi. Se tarkoittaisi terveyspalvelujen merkittävää heikkenemistä. Kuluja pitäisi leikata samalla kun kustannustehokkuus heikkenee. Kustannustehokkuus heikkenee, koska
- Vakuutusmuotoinen terveydenhuolto on kustannustehottomampaa kuin verorahoitteinen. Juuri siksi kustannukset nousivat Ruotsissa.
- Palkat vaihtelevat nyt kuntien välillä. Maakuntien on harmonisoitava palkat, koska samasta työstä ei saa saman organisaation sisällä maksaa eri palkkaa. Toisaalta tuomioistuimet ovat linjanneet, ettei kenenkään palkkaa saa harmonisoitaessa alentaa, joten palkat on harmonisoitava ylöspäin.
- Hinnalla kilpailu on kielletty, jolloin hinnat eivät alene. Syntyy samanlaista haaskausta kuin apteekkilaitoksessa tai aikanaan 1980-luvulla Helsingin julkisen liikenteen ostopalveluissa.
- Budjettirajoitusten käyttö itsessään ruokkii tehottomuutta.
- On myös sanottu, että työterveydenhuollon ja yksityissektorin asiakkaat siirtyvät maakunnan vastuulle. Miksi maksaa palveluista Mehiläisessä, jos voi valita omaksi sote-keskuksekseen Mehiläisen? Tähän uhkaan en usko, koska Mehiläisessäkin tulee olemaan tämä maakunnan rahoittama puoli, jossa on pitkät jonot ja yksityispuoli, jossa ei ole jonoja.
Budjettirajoitus on aivan vihonviimeinen tapa toteuttaa säästöjä. Koko maakuntaa koskeva sitova budjettirajoitus on jaettava lukemattomiksi pienemmiksi budjettirajoituksiksi. Tämän jälkeen on suuri määrä yksiköitä, varmaankin tuhansia, joilla on jokaisella on kiinteä määrärahansa. Joillekin tuo määräraha on liian tiukka ja siihen on pakko myöntää ylitysoikeuksia. Toisille taas tuo määräraha on turhan väljä, mutta se on pakko käyttää vuoden loppuun mennessä eurolleen, koska muutenhan raha menisi ”hukkaan”. Budjettirajoitusmaailmassa jokaisen organisaation on insentiivi salata säästömahdollisuudet, koska niiden paljastaminen merkitsisi määrärahan menettämistä. Sellainen koettaisiin petturuudeksi. Tämän minulle on todistanut yli 35 vuoden kokemus kunnallispolitiikassa. Tämä on keskeinen syy siihen, että julkisen organisaatiot toimivat yksityisiä usein tehottomammin.
Entä maakunnan muut tehtävät
Asia muuttuu vielä hankalammaksi, kun ajattelemme maakunnan muita tehtäviä, esimerkiksi elinvoimapalveluja, joihin sisältyvät mm. työvoimapalvelut ja maakuntakaavoitusta. Minulle ei ole valjennut, aikooko VM määrätä näille oman budjettinsa, vai saako maakunta yhden könttäsumman, jolla rahoitetaan sekä sote että nämä muut tehtävät.
Jos muut tehtävät kilpailevat soten kanssa ja VM on päättänyt alibudjetoida soten räikeästi, maakunnan on pakko ajaa nuo muut tehtävät niin alas kuin laki sallii. Tästä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Maakunnille ei pidä antaa mitään muita tehtäviä, koska ne eivät pysty niistä huolehtimaan.
Näin kaupunkilaisena näen myös myönteisiä puolia siinä, jos maakunnalla ei ole varaa ostaa edes mustetta maakuntakaavoittajan kynään, mutta se on taas toinen juttu.
Jos taas VM budjetoi yksityiskohtaisesti maakunnalle määrärahan jokaiseen tehtävän erikseen, tulee mieleen ilmeinen säätökohde: maakuntavaltuustoa vaaleineen tuskin tarvitaan mihinkään, jos maakuntien paikka hallinnossa on toimia VM:n osastona.
Uudenmaan raju alibudjetointi
Soten alibudjetoinnista hyvä esimerkki on Uudellemaalle suunniteltu talousraami. Sen mukaan Uudellamaalla on supistettava sote-palveluja 300 miljoonalla eurolla. Suuri osa tästä johtuu yllä mainitusta lakisääteisestä pakosta harmonisoida palkat ylöspäin, jota VM ei ole laskelmissaan suostunut ottamaan huomioon.
300 miljoonaa tarkoittaa noin 5 000 tai 6 000 henkilön vähennystä. Joku vastasi tähän, että ei tarvitse olla huolissaan irtisanomisista, koska vastaavasti yksityiset palkkaavat saman määrän väkeä. Eivät palkkaa. Jos olen ymmärtänyt muutosjohtaja Sovalan laskelmat oikein, tuo 300 M€ vähennetään koko toiminnasta yksityiset mukaan luettuna. Se tarkoittaa, että sotepalveluissa on yhteen laskettuna väkeä yli 5 000 vähemmän. Jos väkeä on kaiken kaikkiaan 5 000 vähemmän ja yksityisillä on 4 000 enemmän, julkiselta puolelta on vähennettävä 9 000 henkeä.
Uudenmaan sotepalvelut tulevat heikkenemään niin rajusti, että veikkaan tämän merkitsevän kokoomukselle suuria poliittisia vaikeuksia.
Ilmankos Jan Vapaavuori vähän yrittää irtiottoa kokoomuksen valtakunnallisesta linjasta.
Vuoden 2020 budjettia ei tietysti ole vielä olemassa muualla kuin alustavina kaavailuina. Vaikea uskoa, että noin brutaalia palvelujen leikkaamista kukaan vakavissaan suunnittelisi.
Luulenpa, että tulevissa eduskunnan kyselytunneissa valtaosa kysymyksistä tullaan esittämään kuntaministerille ja niiden aiheena on saada lisää rahaa kysyjän maakunnalle. Sote-budjetoinnissa siirrytään mankumismenettelyyn.
= = = =
Kaikki varmaankin arvaavat, mihin tällä pitkällä tekstillä tähtään.
Maakunnille on annettava verotusoikeus.