Suomen puolueiden tila (2) Keskusta

Kun maal­ta­pako alkoi 1950-luvul­la, Maalais­li­itolle ennusteti­in pikaista lop­pua. Nyt maat­alous on supis­tunut pääelinkeinos­ta muu­ta­man pros­entin elinkeinok­si, mut­ta niin on vain päämin­is­ter­inä keskustalainen.

Tähän san­o­taan, että puolue luopui nimestään maalais­li­it­to jo 50 vuot­ta sit­ten. Niin luopui, mut­ta yhä on kansane­dus­ta­jista yli kol­mannes maanvil­jelystaus­taisia (entisiä tai nyky­isiä vil­jeli­jöitä tai alan koulu­tus) Tilo­ja on Suomes­sa 50 000, joten yksi 3000:sta vil­jeli­jästä on keskusta­lainen kansane­dus­ta­ja tai tämän puoliso.

Puolueen käsit­tämätön men­estys johtuu minus­ta siitä, että puolue on hoi­tanut asiansa tavat­toman hyvin. Puolue koulut­taa poli­itikko­jaan hyvin ja val­it­see esimerkik­si min­is­terin­sä pääasi­as­sa mer­i­tokraat­tisin perustein. Sik­si keskus­tan poli­itikot ovat kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna usein ylivoimaisia. Eri­tyis­es­ti keskusta­laiset naiskansane­dus­ta­jis­sa on huo­mat­ta­van vahvo­ja persoonia.

Monipuolue­hal­li­tuk­sis­sa käy­dään paljon neu­vot­telu­ja pienis­sä porukois­sa. Niis­sä pär­jää se, joka osaa asiansa parhaiten.

On keskustal­lakin jokin huti­val­in­ta tul­lut, kun on halut­tu ääni­har­a­van tuo­maa gloo­ri­aa puolueelle.

Se, ettei meil­lä ole saatu aikaan kun­non kun­tau­ud­is­tus­ta, johtuu ennen kaikkea siitä, että pien­ten kun­tien kun­nan­val­tu­us­tot ovat tärkeä osa keskus­tan koneis­toa ja rekrytointipohjaa.

Ei todel­lakaan pro mar­ket ‑puolue

Keskus­taa ei kukaan voi syyt­tää siitä, ettei se ole mikään pro mar­ket ‑puolue. Ei sitä nimit­täin kukaan edes oleta.

Van­ha vit­si 1970-luvul­ta ker­too Loh­jan kun­nan­val­tu­us­tos­ta, joka souti Loh­ja-järvel­lä, vene kaa­tui ja kaik­ki hukkui­v­at. Tutkimuk­ses­sa selvisi, että eri puoluei­den edus­ta­jat hukkui­v­at eri syys­tä. Keskusta­laiset, kos­ka eivät edes yrit­täneet uida itse vaan huu­si­vat val­tio­ta apu­un, eikä val­tio tul­lut. [1]

Keskus­tas­sa poli­ti­ikan ytimessä on rahan lyp­sämi­nen omille. Heille esimerkik­si vihreä ener­gia tarkoit­taa lähin­nä vain toimia, joiden tarkoi­tus on nos­taa puun kan­to­hin­taa ja turvekeis­arien tulo­ja. Sitä kan­to­hin­taa nos­te­taan myös met­säau­totei­den kus­tan­nuk­sia sub­ven­toimal­la, dieselpolt­toaineen mata­lal­la vero­tuk­sel­la, mak­sat­ta­mal­la met­sähoidon kus­tan­nuk­sia val­ti­ol­la ja niin edelleen. Kaiken tämän väitetään tuke­van puun­jalostus­te­ol­lisu­ut­ta, mut­ta kyl­lä se kap­i­tal­isoituu kantohintoihin.

Itse asi­as­sa suuri osa niistä neljän mil­jardin yri­tys­tu­ista, joista viime aikoina on vähän yritet­ty kysel­lä, on taustal­taan enem­män tai vähem­män keskusta­laisia, pohjim­mil­taan alue­poli­it­tisia tukia.

Kaut­ta his­to­ri­an ihmiset ovat olleet maaseudul­la kon­ser­vati­ivisem­pia kuin kaupungeis­sa. Kepul­la on oma lib­er­aal­isi­ipen­sä, mut­ta sen näkyvin edus­ta­ja siir­tyi juuri poli­ti­ikas­ta Suomen Pankki­in. Tuu­lah­dus van­has­ta saati­in, kun min­is­teri Saarikko ilmoit­ti, että per­he­vap­aa­paket­ti pan­naan nurin, kos­ka keskus­tan eduskun­taryh­mä ei sitä hyväksy. Äidin paik­ka on kotona.

Vaik­ka keskus­ta on onnis­tunut pysymään val­lan syr­jässä kiin­ni, maail­man kehi­tyk­selle se ei mitään voi, vaik­ka Paa­vo Väyry­nen kuin­ka lupaisi palaut­taa Suomen viime vuosituhannelle.

Voin tun­nus­taa, että ajat­telin 1980-luvun alus­sa Suomen alueke­hi­tyk­ses­tä taval­la, joka sijoit­taisi min­ut nyt Keskus­tan joukkoi­hin. Tässä asi­as­sa olen joutunut muut­ta­maan mie­leni tosi­a­sioiden edessä. Se ei vain ollut mah­dol­lista ja jos olisikin, suo­ma­laiset eivät halu­aisi sel­l­aista elämää, jota kaupungis­tu­misen vält­tämi­nen merkitsisi.

Kaupungis­tu­mi­nen on aikamme suurimpia mega­tren­de­jä. Ennus­tan tästä tule­van vielä kun­non yhteenot­to. Väyry­sen sanomi­sista on ehkä vähän epäreilua syyt­tää enää, mut­ta tarkkailkaa nyt vaik­ka Mau­ri Pekkarisen sanomisia. Mies lupasi pysäyt­tää pääkaupunkiseudun kasvun!

Vaik­ka Keskus­ta on niin kyvykäs puolue, sen on oma­l­ta merkit­tävältä osaltaan syylli­nen maamme surkeaan tilaan mui­hin pohjo­is­mai­hin verrattuna.

Lasku on alkanut?

Keskus­tan vahvu­us on ollut sen rekry­toin­tipo­h­jas­sa maaseudul­la. Se on valin­nut maaseudul­ta fik­suim­mat pojat ja tytöt jo nuo­ri­na. Kaupunkei­hin muutet­tuaankin nämä ovat pysyneet keskusta­laisi­na. Sik­si maanvil­jeli­jä­taus­taisia on eduskun­taryh­mässä niin paljon. Tämä rekry­toin­tipo­h­ja hupe­nee, kos­ka syväl­lä maaseudul­la on nuo­ria vähän. Kaupunkien nuorisos­ta keskus­ta ei voi mitenkään saa­da saman­laista otet­ta. Puolueen jäsen­määrä on nopeas­sa laskussa.

Mer­i­tokraat­ti­nen rekry­toin­tikaan ei puolueessa ole sujunut niin kuin ennen edes puheen­jo­hta­jan kohdal­la. Viime vuosi­tuhan­nel­la keskus­tan puheen­jo­hta­jis­sa oli enem­män ytyä. Juha Sip­ilässä on oman­lais­taan ytyä, mut­ta oireel­lista on, että hän tuli kokon­aan puoluekoneis­ton ulkop­uolelta – ei ymmärtääk­seni ollut edes kuu­lunut puolueeseen kovin pitkää. Asi­at ovat huonos­ti, kun puolue alkaa met­sästää mes­si­as­ta itsen­sä ulkopuolelta.

Sosialidemokraat­tien kohdal­la ajat­telin käsitel­lä tarkem­min, mitä tapah­tuu puolueelle, joka menet­tää unel­mansa. Alueke­hi­tyk­sen osalta asi­at näyt­tävät synkältä ja toiv­ot­ta­mal­ta keskusta­laisen silmin kat­sot­tuna. Se vie puolueelta unel­man ja voi taan­nut­taa sen neli­raa­ja­jar­rut­ta­jak­si. Maakun­nis­sa tulee edelleen asumaan paljon väkeä, joiden katkeru­u­den keskus­ta voi yrit­tää kanavoi­da itseen­sä, mut­ta katkeru­u­den ruokki­ma poli­ti­ik­ka ei ole koskaan hyvää.

Seu­raa­van hal­li­tuk­sen pitäisi ottaa kaupungis­tu­miseen vähän posi­ti­ivisem­pi ote, kos­ka jos edes kaupun­git eivät saa tässä maas­sa men­estyä, ei mikään menesty.

Me tääl­lä Helsin­gin Viron­niemessä panem­mekin sik­si toivomme Paa­vo Väyry­seen. Hänen kansalais­puolueen­sa ei tule pääsemään 20 kansane­dus­ta­jaan, mut­ta pystyy ehkä sabotoimaan keskus­taa niin, ette sen kansane­dus­ta­jamäärä alkaa kakkosel­la. Väyry­nen voi olla oike­as­sa siinä, että hänen viitoit­ta­mansa tie on Keskus­ta tule­vaisu­u­den tie. Poli­ti­ikas­sa se tie toivoak­seni johtaa oppositioon.

Jos keskus­ta päät­tää pysyä toim­intakykyisenä, rak­en­tavasti Suomeen suh­tau­tu­vana puolueena, on ihan Väyry­ses­tä riip­pumat­ta mah­dol­lista, että keskustapuolueesta lohkeaa radikaalimpi siipi ulos alue­poli­it­tisen toiv­ot­to­muu­den edessä. Vähän niin kuin 1960-luvul­la Vennamo.

 

[1] Ker­ro­taan ne nyt lop­utkin: kokoomus­laiset, kos­ka yrit­tivät pitää toisel­la kädel­lä kiin­ni lom­pakostaan, skdl-läiset, kos­ka eivät osan­neet pitää suu­taan kiin­ni edes uidessaan, demar­it, kos­ka juuri ennen kuin tuli­vat rantaan, tehtaan pil­li soi ja he lopet­ti­vat uimisen, lib­er­aalit, kos­ka uiv­at kyl­lä hyvin, mut­ta vai­h­toi­vat koko ajan suun­taan, eivätkä päässeet koskaan rantaan.