Sähköautojen mukana autojen yhteiskäyttö lisääntyy?

Sähköau­ton hin­ta riip­puu voimakkaasti siitä, kuin­ka pitkän matkan sil­lä pystyy aja­maan yhdel­lä latauk­sel­la. Akut ovat kyl­lä tulleet halvem­mik­si, mut­ta kevyem­mik­si ne eivät ole juurikaan tulleet.

Kaupunki­a­jos­sa riit­tää pienem­pi määrä akku­ja kuin matkalla maakun­ti­in. Jos autol­la aje­taan vain kaupungis­sa ja jos sil­lä kul­kee vain korkein­taan kak­si ihmistä ilman suuria tavaramääriä, sähköau­to on ben­sakäyt­töistä per­heau­toa halvem­pi, kos­ka sähkö­moot­tori nyt vain on yksinker­taisem­pi ja auto voi olla paljon pienem­pi. Tai jos ei ole halvem­pi vielä, on kohta.

Täl­lainen auto riit­tää kaupungis­sa asuville useimpi­in ajoi­hin, mut­ta ei tietenkään kaikki­in. Joskus pitää lähteä mökille ja sil­loin esimerkik­si voi olla mukana paljon tavaraa. Tai tavaraa voi olla muuten vain.

On jok­seenkin type­r­ää kul­jet­taa melkein ton­nin ver­ran akku­ja mukanaan lyhy­il­lä kaupunki­matkoil­la vain, jot­ta voi pari ker­taa vuodessa ajaa jon­nekin pidemmälle.

Nor­jas­sa tämä on ratkaistu niin, että per­heel­lä on kak­si autoa, sähköau­to kaupunki­a­joi­hin ja tavalli­nen auto mui­hin matkoihin.

Jos sen auton ei tarvitse olla oma, vaan käyt­tää vuokrat­tu­ja auto­ja (help­poa auton­vuokraus­ta kut­su­taan jostain syys­tä auto­jen yhteiskäytök­si, vaik­ka vuokrauk­ses­ta on yleen­sä kysymys), saa jokaiseen tarkoituk­seen sel­l­aisen auton kuin juuri siihen tarvitsee.

Kaiken jär­jen mukaan tämä tulee lisäämään sitä, ettei auto­ja omis­te­ta vaan vuokrataan. Tätä joudut­taa se, että nou­se­valle sukupolvelle auto ei ole enää sel­l­ainen mieskun­non osoi­tus kuin vähän van­hem­mal­la – tai siis kas­vavalle osalle nou­sev­as­ta sukupolvesta.

Tule­vaisu­udessa vuokraami­nen on yhtä yksinker­taista kuin on ottaa kaupunki­fil­lari telineestä. Kän­nykkä ker­too, mis­sä on lähin auto ja se avataan kännykällä.

Tätä kehi­tys­tä voi joudut­taa lähin­nä lopet­ta­mal­la sen hidas­t­a­mi­nen subventiolla.

Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa pohdi­taan diese­lau­to­jen kieltämistä kaupunkialueil­la. Totaa­likiel­toa järkeväm­pää olisi käyt­tää hin­noit­telua. Jos tunget saas­tut­taval­la autol­la myrkyt­tämään kaupun­gin asukkai­ta, joudut mak­samaan enem­män kuin vähem­män saas­tut­taval­la. On joka tapauk­ses­sa selvää, että ter­veel­lisen hen­gi­tysil­man kannal­ta on perustel­tua ohja­ta sähköau­toi­hin siir­tymistä ennen kaikkea kaupungeis­sa. Hin­tao­h­jaus on tähän paras keino.

Auto­jen yhteiskäyt­töä suosii huo­mat­tavasti myös siir­tymi­nen pysäköin­tipoli­ti­ikkaan, jos­sa jokainen joutuu mak­samaan pysäköin­nistään sen aiheut­ta­mat kus­tan­nuk­set voimat­ta siirtää näitä naa­pureilleen tai veronmaksajille.

Jos autokan­ta kaupungeis­sa koos­t­uu sähköau­toista, joil­la voi ajaa alle 100 km yhdel­lä latauk­sel­la, pitää auto saa­da latauk­seen aina kun se on pysäköi­tynä. Kadun var­ret tule­vat ole­maan täyn­nä lataus­pis­teitä. Ei se sen suurem­pi investoin­ti ole kuin oli johtaa kaukoläm­pö kaikki­in kaupun­gin kiinteistöihin.

Lataussähkön lasku­tus on ratkaista­va jotenkin. Jos käyt­tää vuokra-autoa, sähkö sisäl­tyy auton vuokraan joko todel­liseen kulu­tuk­seen perustuen tai keskiar­von mukaan (kuten City­Car­Clu­bil­la ben­sa nyt). Omaa autoa käytet­täessä sähkö­tol­pan on jotenkin tun­nis­tet­ta­va käyt­täjä niin, että lasku menee osak­si tämän sähkölaskua.