Huoli sähkön riittävyydestä kylmänä ja tyynenä talvipäivänä huolestuttaa energia-alaa. Kun sähkön keskimääräinen hinta laskee, vanhoja voimaloita suljetaan eikä uusia tule tilalle. Suomesta on jokseenkin kokonaan poistunut lauhdevoima ja nyt puretaan CHP-laitoksia.
Helsinki esimerkiksi on jo päättänyt sulkea Hanasaaren voimalaitoksen ja valtio vaatii lopettamaan sähköntuotannon myös Salmisaaressa. Näin poistuu yhteensä 400 MW ja samaa tekevät muutkin kaupungit.
(Sinänsä pidän näitä ehdottomuuksia aivan typerinä. On järkevää vähentää kivihiilen käyttöä radikaalisti, mutta vaatimus, ettei kilowattituntiakaan saa tuottaa kivihiilellä missään olosuhteissa on aivan hölmö. Kun sähkön hinta nousee 1000 €/MWh, viimeiset megawatit tuotetaan huomattavasti kivihiili CHP:ta saastuttavammin.)
Ratkaisua on etsitty kapasiteettimarkkinoista ja kysyntäjoustosta, jolla sähköpulan vallitessa saataisiin kulutusta suljettua.
Minä etsisin ratkaisua aivan toisesta päästä. Ilmaiselle tai hyvin halvalle sähkölle pitäisi löytyä käyttöä niin, ettei sähkön hinta laskisi tolkuttoman alas ja jotta runsaasta tuuli‑, aurinko‑, vesi- ja ydinvoimasta saataisiin maksimaalinen hyöty.
Kuluttajan sähkön hinnasta kolmannes on maksua sähköstä, kolmannes siirrosta ja kolmannes on sähköveroa. Kun sähkön hinta laskee nollaan, kuluttajan maksaman sähkön hinta laskee vain kolmanneksella. Kuluttajan kannattaa kyllä reagoida siihen, että sähkön hinta kymmenenkertaistuu, koska silloin myös kuluttajahinta kolminkertaistuu (jos on tuntisopimus), mutta halpaan sähköön ei juuri kannata reagoida.
Jos lähes ilmainen sähkö olisi lähes ilmaista myös kuluttajalle, sähkölle löytyisi paljon järkevää käyttöä. Siitä kannattaa esimerkiksi tehdä synteettistä polttoainetta. Suomessa sen tärkein käyttö olisi kiinteistöjen lämmittäminen.
Sähkölämmitystaloissa käytetään jo nyt lähinnä varaavaa sähköä, mutta useimmilla tuo varaaminen tapahtuu mekaanisesti yöaikaan. Jos järjestelmä olisi tietoinen sähkön tuntikohtaisesta hinnasta, varaaminen ajoittuisi paremmin. Motivaatio tähän kasvaisi, jos kuluttajan kokema hinta vaihtelisi enemmän.
Sähkölämmitystä kannattaisi käyttää rinnan öljylämmityksen ja puulämmityksen kanssa niin, että sähkövastus menee päälle silloin, kun sähkön hinta alittaa annetun rajan. Kunnalliset energiayhtiöt voisivat tehdä ajoittain kaukolämpöä sähköstä sen sijaan, että polttavat jotain.
Myös maalämpöjärjestelmien kannattaisi tuottaa kuumaa vettä varastoon. Se ei nyt kannata, koska hyötysuhde heikkenee, mutta hyötysuhde saa vähän heikentyäkin, jos se tehottomasti käytetty sähkö on halpaa (ja päästötöntä). Lämpöpumput lisäävät nyt sähkönkulutuksen sääriippuvuutta, koska monelta loppuu teho jo 15 pakkasasteessa, jolloin joudutaan täydentämään lämmitystä suoralla sähkölämmityksellä.
Ilmasto kiittäisi. Säästyisi paljon hiilidioksidia samalla, kun sähkön hinta vakiintuisi eikä laskisi koskaan aivan nollaan. Tämä tekisi voimalaitosten rakentamisen ja ylläpitämisen kannattavammaksi, eikä kapasiteetti laskisi niin paljon kuin nyt uhkaa laskea.
Mitä siis konkreettisesti pitäisi tehdä?
Sähkön siirtomaksut pitäisi panna riippuvaiseksi sulakkeen koosta ja vain siitä eli maksettaisiin yhteyden olemassaolosta eikä sen käytöstä. Silloin marginaalikustannus laskisi nollaan.
Sähkövero pitäisi muuttaa prosentuaaliseksi tuntikohtaisesta pörssihinnasta. Tämä tietysti edellyttää, että kuluttajalla pitäisi olla tätä toimintoa tukeva mittari, kuten melkein kaikilla onkin. (Niillä, joilla ei ole, voidaan käyttää keskimääräistä hintaa). Sähkövero on nyt noin 1. veroluokassa 22,5 € MWh (arvonlisäveron kanssa 28 €/MWh). Kun sähkön hinta on keskimäärin vähän yli 30 €/MWh, pitäisi sähköveron olla siis osapuilleen 70 % tuntihinnasta, kevyesti verotetulla teollisuudella runsaat 20 %.
Prosentuaalinen sähkövero tekisi tietysti kalliista sähköstä vastaavasti entistä kalliimpaa, jolloin lisääntyisi motivaatio myös leikata sähkönkäyttöä silloin, kun sähkö uhkaa maasta loppua.
Sähkövero tuli vuonna 1995 sähköntuotannon hiilidioksidiveron tilalle. Silloin se oli järkevää, koska jokseenkin aina viimeinen megawatti tehtiin kivihiililauhteella ja jokainen kuluttaja pitää käynnissä viimeistä voimalaitosta. Nyt tilanne on toinen. Kun sähkö on halpaa, se on myös päästötöntä, eikä sen verottamiselle ole ainakaan mitään ympäristöperusteita. Vastaavasti silloin kun sähkö on kallista, viimeiset megawatit tehdään hyvin saastuttavasti, jolloin verotukselle on vahvat ympäristöperusteet.
= = =
VM:ssä tietysti kauhistutaan ajatuksesta, että sähköverotuoton ennustettavuus laskisi. Ei se niin vaikeasti ennustettava asia ole. Vaikka on vaikea sanoa, mitä sähkö maksaa 12.1.2018 klo 15, vuoden keskiarvo on aika helppo ennustaa.