Britannia ja Ruotsi ovat edelläkävijöitä junaliikenteen avaamisessa kilpailulle. Erityisesti Britanniassa tätä on arvosteltu suuresti – siellä on tehty virhe ratainfran yksityistämisessä, koska se ei mallina oikein pelitä.
Kaikesta arvostelusta huolimatta Britannia ja Ruotsi ovat ne ainoat Europan maat, joissa rautatieliikenteen matkustajaosuus on noussut, kun se muualla, meilläkin, on laskenut.
(Huomattakoon, että en ole tutustunut viimeisimpiin tilastoihin. Tämä tietoni on muutaman vuoden vanha)
Minä väitän, että näiden kahden maan menestys johtuu siitä, että ”kermankuorinta” on sallittu, niin kuin se on nykyisin sallittu myös Suomen bussiliikenteessä.
Tämän seurauksena hinnat ovat laskeneet siellä, missä junaliikenteen edellytykset ovat parhaat ja matkustajamäärät ovat kasvaneet merkittävästi. En tiedä noiden maiden tilannetta, mutta voisi olettaa, että lippujen hinnat ovat nousseet vähäliikenteisillä radoilla ja sen seurauksena pienet matkustajamäärät ovat pienentyneet edelleen. Absoluuttisina matkustajamäärinä matkustajamäärien kasvu vilkasliikenteisillä rataosuuksilla kuitenkin ylittää moninkertaisesti niiden vähenemisen vähäliikenteisillä osuuksilla, Siksi junaliikenteen matkustajamäärät ovat yhteenlaskettuna kasvaneet roimasti.
Näinhän kävi myös Onnibussin avattua kilpailun vuosikymmeniä säädellyssä bussiliikenteessä. Suosituilla reiteillä lippujen hinnat ovat pudonneet murto-osaan ja moni on siirtynyt henkilöautosta bussiin. Tämän hintana on, että monilla paikkakunnilla bussiliikenteen ennestäänkin heikko tarjonta on pienentynyt edelleen, mutta nettomääräisesti bussiliikenteen matkustajamäärät ovat kasvaneet roimasti.
Nyt hallitus esittää, että meillä kilpailu avataan toisin kuin Ruotsissa ja Britanniassa. Ristisubventio säilytetään paketoimalla vilkaita ja hiljaisia rataosuuksia samaan pakettiin. Jotta pääsee ajamaan Helsinki-Tampere ‑väliä, on kuljetettava lähes tyhjää junaa jossain muualla. Otetaan käyttöön käytäntö, joka meillä aiemmin oli bussiliikenteessä, josta juuri äskettäin on päästy eroon tavalla, joka on lisännyt matkustajamääriä merkittävästi.
Jos näin tehdään, junaliikenne ei hyödy kilpailusta niin paljon kuin se muuten hyötyisi.
Pitäisikö siis junaliikenne lakkauttaa kannattamattomilla reiteillä? Se on arvovalinta ja voidaan hyvinkin päättää, että kyllä hiljaisillakin rataosuuksilla on tarjontaa oltava. Jos näin tehdään, se tulee tavalla tai toisella kaupunkilaisten maksettavaksi, mutta on aivan ratkaisevaa, millä tavalla.
Luulen, että jokainen ekonomisti pitää ristisubventiota hölmönä ratkaisuna – poliittisesti helppo, mutta taloudellisesti tehoton ja haaskaava. Miksi vain Helsinki-Tampere junamatkustajien tarvitsee maksaa Nurmes – Lieksa radan liikennöinnistä, miksi ei kaikkien suomalaisten?
Jos vähäliikenteisillä rataosuuksilla halutaan säilyttää henkilöliikenne, tuettakoon sitä suoraan, ei asettamalla ylimääräinen junallamatkustamisvero vilkkaiden rataosuuksien matkustajille. Millä tällaista junallamatkustamisveroa perustellaan?