Perjantai
Tuuli oli yltynyt kovaksi ja puuskittaiseksi. Se oli aluksi sivutuulta, mutta sitten reitti kääntyi länteen ja tuuli tuli takaa. Vau! Nyt mentiin lujaa.
Kerrankin kävi niin, että perille tulo suorastaan harmitti. Jos en olisi päättänyt tutustua Kuressaareen vähän paremmin, olisin jatkanut matkaa länteen Orissaareen.
Hotelloiduin, kiertelin fillarilla kaupunkia. Kuressaari on lähes koskemattomana säilynyt vanha puukaupunki – sellainen, jollaisia meilläkin oli vielä 1960-luvun alussa, mutta meillä, minkä sota säästi, sen rauha tuhosi. Suomalaisten pikkukaupunkien rumuus on suorastaan elinkeinopoliittinen ongelma, koska ruma elinympäristö ei houkuttele luovia ihmisiä paikkakunnalle yrittäjiksi.
Kuressaaren keskusta oli suljettu liikenteeltä. Sinne oli tuotu tonneittain hiekkaa rantapallon pelaamista varten. Täytyy sanoa, että pojat olivat aika taitavia, paljon taitavampia kuin Hietsussa pelaavat.
Kävin saunassa ja lähdin syömään.
Huomiseksi lauantaiksi on luvattu sadetta. Tiedustin hotellista, voiko siellä olla yhden ylimääräisen yön.
