Haapsalu – Kõrgessaare

Eilisen urakoin­nin jäl­keen sänky veti aamul­la puoleen­sa ainakin kol­men G:n voimal­la. Ylös päästyäni  luin päivän Hesaria sen enem­pää tien päälle kiiruh­ta­mat­ta. Kaiken kukku­rak­si Hesari halusi haas­tatel­la perus­tu­losta ja vastik­keel­lisu­ud­es­ta. Tämän jäl­keen vahin­gos­ta vihas­tuneena paneuduin edessä ole­vaan reit­ti­in, ja päät­telin, ettei ole eri­tyisen hyvä aja­tus men­nä suor­in­ta tietä Kures­saa­reen, kos­ka siinä välis­sä on vaikea löytää majoi­tus­ta ja etäisyys on 156 km.

Kaiken tämän jäl­keen lähdin matkaan vas­ta puolelta päivin, kiertelin tovin Haap­salua fil­lar­in selässä ja suun­nistin Hiiden­maalle vievälle lau­talle. Se mak­soi huikeat 3,40 euroa yhdestä aikuis­es­ta (= kas­vanut, täysi-ikäi­nen on täiskas­vanut 🙂 ) ja fil­lar­ista. Suomen­lin­nan lau­tan hin­tainen, mut­ta mat­ka kesti yli tunnin.

Päätin eilisen jäl­keen ajaa hyvin rauhal­liseen tahti­in. Lähdin kiertämään saar­ta pohjoisen kaut­ta, mikä tarkoit­ti, että tulisin yöpymään Hiidenmaalla.

Täl­lä välil­lä ei juuri ollut pyöräteitä, mut­ta tie oli aika har­vaan liiken­nöi­ty ja autot väis­tivät fil­lar­ia kaukaa.

Itse­tarkoituk­sel­lisen hidas ajo on muuten aika pitkästyt­tävää – ja yllät­tävä kyl­lä, väsyttävää.

Päällyste oli hyväkun­toista, mut­ta voi har­mi: tääl­lä käytetään sirotepin­noitet­ta (bitu­min päälle on sirotel­tu kivimurskaa). Pahat kielet sanovat, että tämän kauhis­tuk­sen ovat viro­laisille opet­ta­neet suo­ma­laiset. Meil­läkin tätä kyl­lä siis on.

Auto­jen pyörät tasoit­ta­vat pin­noit­teet jotenkuten ajet­tavak­si, mut­ta fil­lar­ille tarkoitet­tu pien­nar on tosi rosoinen ja siten hyvin hidas. Tässä on jopa pieni liiken­netur­val­lisu­u­songel­ma: on suuri houku­tus ajaa siinä tasaises­sa ja siis nopeas­sa pyöräuras­sa. Sovelsin Niz­zan matkalla Bal­ti­as­sa oppi­maani strate­giaa. Ajoin takaa tule­vista välit­tämät­tä ajo­radal­la, mut­ta jos vas­taan tuli auto­ja, vetäy­dyin pientareelle.

Tuo pin­noite hidas­taa vauh­tia aika paljon. Kun se välil­lä kor­vau­tui sileäl­lä asfaltil­la, vauhti nousi itses­tään 20 %. Oli myös ikävä kat­soa, miten renkaat kuluvat.

Kyl­lä tuon pin­noit­teen on lisät­tävä vier­in­tä­vas­tus­ta (=ben­sanku­lu­tus­ta) autoil­lakin ja syövän renkai­ta. Hal­pa tiepitäjille, mut­ta kallis käyt­täjille. Vai spon­soroi­vatko ren­gas­fir­mat tuo­ta renkaidentuhoajapinnoitetta?

Kärd­las­sa menin tur­isti-infoon. Kävi ilmi, että viimeiset mah­dol­lisu­udet yöpymiseen oli­vat Kõrge­saa­res­sa, jonne oli vähän liiankin lyhyt mat­ka tai sit­ten olisi pitänyt ajaa Emmas­teen saak­ka, jonne taas oli aivan liian pitkä mat­ka. Siis Kõrgesaareen.

Kõrges­saa­res­sa suositelti­in Viinaköök ‑hotel­li-rav­in­to­laa, mut­ta se oli täyn­nä. Jokin suo­ma­lais­ryh­mä oli varan­nut sen kokon­aan. Ajat­telin, ettei ole ihme, tuol­lainen nimi vetää suo­ma­laisia puoleen­sa kuin kärpäspaperi.

Sain varatuk­si huoneen Järveääre puhkekeskuk­ses­ta. Se oli nimen­sä mukaises­ti jär­ven­ran­nal­la. Omakoti­ta­lo, jos­sa oli kak­si majoi­tushuonet­ta. Yöpymi­nen mak­soi 20 €, joten ei se omis­ta­jilleen mikään kul­takaivos ole.

Puhkekeskuk­seen meni 500 metriä “yksir­aiteinen” hiekkatie. Voisiko joku ker­toa viro­laisille – ilman mitään isove­limäisiä arro­ganssi­in piirteitä – että soratie pitää save­ta. Hark­itsin jopa talut­tamista, jot­ten rikkoisi fillariani.

Syömässä piti käy­dä maini­tus­sa Viinaköökissä, kos­ka puhkekeskus ei tar­jon­nut ruokaa, ei edes aami­aista. Siitä aamu­palan puut­tumis­es­ta teki mie­leni vähän val­is­taa yrit­täjää voiton mak­si­moin­nin ide­olo­gias­ta, mut­ta päätin antaa olla. Puhke on siis suomek­si loma ja minäkin olin lomalla.

Ilmeni, että se Viinäköök on tam­pere­laisen yrit­täjän pitämä kesäs­esongin auki ole­va majatalo/ravintola. Yri­tys on yhteistyössä Olympia-matka­toimis­ton kanssa erikois­tunut pyöräsa­farei­hin. Täl­lä ker­taa paikalla oli Espoon Ladun 40-henk­i­nen joukkue. Kon­sep­ti­in kuu­luu neljä päivää fil­lar­il­la, 40 km päivässä. Käy­dään kat­so­mas­sa kaik­ki saaren tur­is­tiko­hteet. Onko täl­laisia Suomes­sa yhtäkään? Hyvä, Luot­sikadul­la on venezue­lalainen yrit­täjä, joka tekee vähän samaa. Suomes­sa tarvi­taan venezue­lalainen, Virossa suomalainen?

Syömässä käy­dessäni puhkekeskuk­seen oli tul­lut toinenkin asi­akas. Sak­salainen fyysikko per­hei­neen. Hän opet­taa Tar­ton yliopistossa.