Eilisen urakoinnin jälkeen sänky veti aamulla puoleensa ainakin kolmen G:n voimalla. Ylös päästyäni luin päivän Hesaria sen enempää tien päälle kiiruhtamatta. Kaiken kukkuraksi Hesari halusi haastatella perustulosta ja vastikkeellisuudesta. Tämän jälkeen vahingosta vihastuneena paneuduin edessä olevaan reittiin, ja päättelin, ettei ole erityisen hyvä ajatus mennä suorinta tietä Kuressaareen, koska siinä välissä on vaikea löytää majoitusta ja etäisyys on 156 km.
Kaiken tämän jälkeen lähdin matkaan vasta puolelta päivin, kiertelin tovin Haapsalua fillarin selässä ja suunnistin Hiidenmaalle vievälle lautalle. Se maksoi huikeat 3,40 euroa yhdestä aikuisesta (= kasvanut, täysi-ikäinen on täiskasvanut 🙂 ) ja fillarista. Suomenlinnan lautan hintainen, mutta matka kesti yli tunnin.
Päätin eilisen jälkeen ajaa hyvin rauhalliseen tahtiin. Lähdin kiertämään saarta pohjoisen kautta, mikä tarkoitti, että tulisin yöpymään Hiidenmaalla.
Tällä välillä ei juuri ollut pyöräteitä, mutta tie oli aika harvaan liikennöity ja autot väistivät fillaria kaukaa.
Itsetarkoituksellisen hidas ajo on muuten aika pitkästyttävää – ja yllättävä kyllä, väsyttävää.
Päällyste oli hyväkuntoista, mutta voi harmi: täällä käytetään sirotepinnoitetta (bitumin päälle on siroteltu kivimurskaa). Pahat kielet sanovat, että tämän kauhistuksen ovat virolaisille opettaneet suomalaiset. Meilläkin tätä kyllä siis on.
Autojen pyörät tasoittavat pinnoitteet jotenkuten ajettavaksi, mutta fillarille tarkoitettu piennar on tosi rosoinen ja siten hyvin hidas. Tässä on jopa pieni liikenneturvallisuusongelma: on suuri houkutus ajaa siinä tasaisessa ja siis nopeassa pyöräurassa. Sovelsin Nizzan matkalla Baltiassa oppimaani strategiaa. Ajoin takaa tulevista välittämättä ajoradalla, mutta jos vastaan tuli autoja, vetäydyin pientareelle.
Tuo pinnoite hidastaa vauhtia aika paljon. Kun se välillä korvautui sileällä asfaltilla, vauhti nousi itsestään 20 %. Oli myös ikävä katsoa, miten renkaat kuluvat.
Kyllä tuon pinnoitteen on lisättävä vierintävastusta (=bensankulutusta) autoillakin ja syövän renkaita. Halpa tiepitäjille, mutta kallis käyttäjille. Vai sponsoroivatko rengasfirmat tuota renkaidentuhoajapinnoitetta?
Kärdlassa menin turisti-infoon. Kävi ilmi, että viimeiset mahdollisuudet yöpymiseen olivat Kõrgesaaressa, jonne oli vähän liiankin lyhyt matka tai sitten olisi pitänyt ajaa Emmasteen saakka, jonne taas oli aivan liian pitkä matka. Siis Kõrgesaareen.
Kõrgessaaressa suositeltiin Viinaköök -hotelli-ravintolaa, mutta se oli täynnä. Jokin suomalaisryhmä oli varannut sen kokonaan. Ajattelin, ettei ole ihme, tuollainen nimi vetää suomalaisia puoleensa kuin kärpäspaperi.
Sain varatuksi huoneen Järveääre puhkekeskuksesta. Se oli nimensä mukaisesti järvenrannalla. Omakotitalo, jossa oli kaksi majoitushuonetta. Yöpyminen maksoi 20 €, joten ei se omistajilleen mikään kultakaivos ole.
Puhkekeskukseen meni 500 metriä ”yksiraiteinen” hiekkatie. Voisiko joku kertoa virolaisille – ilman mitään isovelimäisiä arroganssiin piirteitä – että soratie pitää saveta. Harkitsin jopa taluttamista, jotten rikkoisi fillariani.
Syömässä piti käydä mainitussa Viinaköökissä, koska puhkekeskus ei tarjonnut ruokaa, ei edes aamiaista. Siitä aamupalan puuttumisesta teki mieleni vähän valistaa yrittäjää voiton maksimoinnin ideologiasta, mutta päätin antaa olla. Puhke on siis suomeksi loma ja minäkin olin lomalla.
Ilmeni, että se Viinäköök on tamperelaisen yrittäjän pitämä kesäsesongin auki oleva majatalo/ravintola. Yritys on yhteistyössä Olympia-matkatoimiston kanssa erikoistunut pyöräsafareihin. Tällä kertaa paikalla oli Espoon Ladun 40-henkinen joukkue. Konseptiin kuuluu neljä päivää fillarilla, 40 km päivässä. Käydään katsomassa kaikki saaren turistikohteet. Onko tällaisia Suomessa yhtäkään? Hyvä, Luotsikadulla on venezuelalainen yrittäjä, joka tekee vähän samaa. Suomessa tarvitaan venezuelalainen, Virossa suomalainen?
Syömässä käydessäni puhkekeskukseen oli tullut toinenkin asiakas. Saksalainen fyysikko perheineen. Hän opettaa Tarton yliopistossa.
Tuo kuva blogin hallinnointipaikasta on hyvin, hyvin sympaattinen. Luen muuten näitä pyöräretkien kuvauksia mielelläni (olen lukenut myös Fillarilla Nizzaan -kirjan), vaikken itse moista matkailumuotoa harrastakaan. Ehkä, jos olisin vähän nuorempi? Tai edes vähän paremmassa kunnossa…
Sääli että Kärdla jäi tällä kertaa väliin. Se on oikein sympaattinen pieni paikkakunta, joka on tunnettu mm. erinomaisista kahviloistaan.
Viinaköök, eli viinakeittiö tai siis tislaamo on historiallisesti merkittävä juttu. Kun läheinen Pietari alkoi kasvaa niin se tarvitsi loputtomasti vodkaa. Se tislattiin suurelta osin Eestissä. Eestin mahtavat kartanot (n. 1300kpl) onkin rakennettu viinanmyyntituloilla. Yksi kaikkein mahtavimmista kartanoista, Grossenhof, jäi vasemmalle kun poljit laivasta kohti Kärdlaa.
Kesällä juhannuksesta elokuun loppuun on Eestin matkaajan paras löytää majapaikkansa etukäteen. Netin varauspalvelut (booking.com jne) ovat tässä hyvä apuri. Oden malli, jossa ajetaan paikalle ja ihmetellään missähän yöpyisi on toki jännittävää mutta siinä on pieni riski että saa nauttia kesäyöstä fillarin satulassa.
Minun strategiani on varata hotelli, kun olen noin 30 km:n päässä ja tiedän suunnilleen, kuinka pitkälle tänään on hyvä polkea. Mielelläni varaan suoraan hotellista, koska ebookres ym ottaa välistä aika paljon, mutta Google on tehnyt tämän liki mahdottomaksi.
Kiva lukea mitä Osmo saa irti tältä reissulta.
Pari kesää sitten menimme emännän kanssa Tallinnasta junalla Riisipereen ja siitä vanhaa radanpohjaa polkien Haapsaluun (lopulta vähän tylsä kivinen suora jonka pinta upotti vaikka hybridin pistosuojatut renkaat menon kestivätkin) sekä edelleen lautalla Hiidenmaalle. Yövyimme Kassarilla. (Siellä päinvastoin puhkeskuksesta sai ruokaa ja vieraskodistamme ei.) Seuraavana päivänä laiskottelimme ja poikkesimme ennen Kuresaarta tieltä 79 yöpymään Kaalin kraatterille. Kuresaaressa vietettiin pari yötä turisteina pyöräilemättä sen kummemmin kuin läheisellä Abrukan pikkusaarella jossa on kiva luonnonpuisto. Sitten Muhun kautta Pärnuun. Leppoisia päivämatkoja kun oli kummallakin +10 kg tarakkalaukuissa ja leveät renkaat.
Kokemus oli sen verran positiivinen, että viime kesänä juna vei meidät Tallinnasta Riikaan josta poljimme Kuurinkynnäkselle, Kaliningradiin ja edelleen Gdanskiin. Tiet olivat Latviassa ja Liettuassa selvästi Viroa huonommat. Päällysteen varaan ei kannata laskea jos ei kulje ihan valtateitä, ja päällysteen kunto on keskimäärin aika kehno. Jälkeenpäin ajatellen päinvastainen kiertosuunta olisi tuulten kannalta varmaankin toiminut paremmin. Kivaahan tuo oli. Teutoniritarien rakennelmia kelpaa katsella ja tuhti mutta edullinen maalaisruoka maistuu pyöräilyn päälle. Parissa paikassa huijasimme junalla kun liikenne tuntui rasittavalta; pyörien kuskaus junassa onnistui Kaliningradissakin ongelmitta.
Jokainen menee omalla tyylillään. Joka tapauksessa nyt on vilkas viikonloppu edessä ja Kuressaari on varmasti umpitäynnä. Kannattaa siis viimeistään Leisissä istahtaa alas kahville ja tutkia onko sieltä ylipäätään mahdollista löytää yöpaikkaa. Jos näyttää huonolta niin siinä on hyvä vaihtaa suuntaa ja lähteä Orissaaren suuntaan ja sieltä vaikka Muhulle. Tie sivuaa merenrantaa ja on oikein viihtyisä kulkea.
Mitä google on tehnyt? Hankalampaa on, ettei pienempiä majoituspaikkoja oikein löydy mistään yleis-portaalista, vaan melkein pitäisi käyttää jotain paikallisen matkailu-infon sivuja.
Ebookers ym. ovat isompienk hotellien etsimisessä ihan kätsyjä, mutta aika usein parhaan hinnan saa myös hotellista. Kannattaakin aina ebookers yms. hakujen jälkeen tsekata löytyykö huone enintään samaan hintaan suoraankin.
Jos tiedät hotellin nimen ja yrität etsiä sen googlesta, saat ensin kaikki mahdolliset ebookersit, trip adwisorit ja muut ja hotelli oma sivu löytyy jostain pahnan pohjimmaisena jos löytyy ollenkaan. Kotona pöytäkoneen äärellä tämä onnistuu, mutta kännykällä aika hankalaa.
Laita hakuun hotellin nimi ja lisäksi ”facebook”. Pääset hotellin julkiselle facebook -sivulle, josta yleensä on linkki virallisille kotisivuille.