Ajo ulos Tallinnasta oli hidasta ja stressaavaa – tai siis kaikki meni ihan hyvin, kunnes yhytin virallisen reitin. Pyöräilijät pakotettiin liikennemerkillä ajamaan jalkakäytävää, jota ei ollut kuitenkaan lainkaan rakennettu pyörätieksi. Jalankulkijoiden ja erilaisten esteiden välissä pujottelun kävi korkeintaan 10 km/h vauhdilla. Joku suomalainen pienipyöräisellä pyörällä polkija varoitti minua, että Virossa pyöräilijän asema liikenteessä on todella huono.
Sen huomasin, että oletuksena on, että suoraan ajava pyörä väistää oikealle kääntyvää autoa. Joskus myös pyörätie oli risteyksessä pantu kiertämään risteys niin, että oikealle kääntyvä ajoikin jo suoraan. Pyörän oikaisu on estetty tukevilla aidoilla. Lisää varmaan turvallisuutta, mutta hidastaa pyöräilyä tolkuttomasti. Näissä risteyksissä päätielle tulevan kolmio oli laitettu pyörätien jälkeen niin, että pyörä pannaan väistämään tässäkin.
Mutta kun päästiin Tallinnan ulkopuolelle, reitti muuttui todella hyväksi. Vanha karttani väitti tätä suurelta osin sorapäällysteiseksi, mutta se oli hyväpäällysteistä, baanatasoista pyörätietä – suurimmalta osalta. Välillä mentiin muun liikenteen seassa, mutta minua sellainen ei haittaa.
Se, että näinkin hiljaisille väleille on laitettu näin korkeatasoisia pyöräteitä osoittaa, että Virossa panostetaan pyörämatkailuun elinkeinona. Tästä hyvää esimerkkiä Suomeen?
Sitten ilmeni suoranainen moka, jota en voi kuin ihmetellä. Olin suunnitellut reittiäni pyöräkartan perusteella, josta etäisyyksiä on vaikea arvioida. (Pystyisi ehkä, jos oikein yrittäisi.) Minulla oli jostain muistikuva, että Haapsaluun on suorinta tietä Tallinnasta noin 60 km. Arvioin, että jos vähän kiermurtelen, etäisyydeksi tulee 80 km ja jos kiemurtelen vähän enemmän, 100 km.
Ajettuani 30 km niin, että oletin oltavan lähes yhtä kaukana Haapsalusta kuin lähtiessä, päätin konsultoida kännykkääni jäljellä olevasta matkasta päättääkseni, missä vaiheessa on syytä oikaista kohti hotellia. Oletin, että jäljellä olisi noin 50 km. Harmi ettei kukaan kuvannut ilmettäni, kun kännykkä ilmoitti suorimman reitin pituudeksi 96 km.
Alkoi harmittaa, että olin varannut (ja maksanut) sen hotellin. Ei auttanut muu kuin parantaa tahtia ja keskittyä vain nopeaan (ikääni nähden) etenemiseen.
Tie oli sinänsä hyvä ajaa ja lähes mäetön. Koko matkalla oli kokonaisnousua vain 230 m (Garmin tietää matkastasi kaiken). Sitä olisi polkenut todella vauhdikkaasti, ellei olisi ollut sitä onnetonta vastatuulta. Vastatuulen ja repun yhdistelmä on kyllä aika huono, koska reppu pilaa aerodynamiikan.
Aika väsyneenä, 127 km takana ja 2700 kcal menettäneenä saavuin hotellin vähän ennen yhdeksää. En enää jaksanut lähteä Haapsalun keskustaan, vaan söin hotellissa (mitä en yleensä tee). Olin hölmö ottanut kaiken lisäksi hotellin kahden kilometrin päästä keskustasta. Sen piti olla lähellä kaikkea. Pitäisi aina tarkistaa nämä mainoslauseet kartasta.
Minun siis piti ajaa leppoisia päivämatkoja leppoisaan tahtiin.
Tuo maantielle valunut kalorimäärä vastaa 700 grammaa sokeria, joiden tuottamiseen on mennyt 350 g rasvaa. Ihmiskeho on aikamoinen tehdas.
Lohdutin väsynyttä kehoa kolmen ruokalajin illallisella ja kahdella lasilla punaviiniä.
Yöllä heräsin siihen, että ulkona satoi todella rajusti.
