Lähdin koemielessä ajamaan Viron pyörätietä nro 1 Tallinnasta länteen. Tarkoituksenani oli erkaantua siitä ja oikaista Haapsaluun, jos reitin laatu laskee liian alas tai jos kello huomauttaa, että perillekin pitäisi päästä. Olin nimittäin tavoistani poiketen varannut hotellin etukäteen, joten perillekin oli syytä päästä.
Ajo ulos Tallinnasta oli hidasta ja stressaavaa – tai siis kaikki meni ihan hyvin, kunnes yhytin virallisen reitin. Pyöräilijät pakotettiin liikennemerkillä ajamaan jalkakäytävää, jota ei ollut kuitenkaan lainkaan rakennettu pyörätieksi. Jalankulkijoiden ja erilaisten esteiden välissä pujottelun kävi korkeintaan 10 km/h vauhdilla. Joku suomalainen pienipyöräisellä pyörällä polkija varoitti minua, että Virossa pyöräilijän asema liikenteessä on todella huono.
Sen huomasin, että oletuksena on, että suoraan ajava pyörä väistää oikealle kääntyvää autoa. Joskus myös pyörätie oli risteyksessä pantu kiertämään risteys niin, että oikealle kääntyvä ajoikin jo suoraan. Pyörän oikaisu on estetty tukevilla aidoilla. Lisää varmaan turvallisuutta, mutta hidastaa pyöräilyä tolkuttomasti. Näissä risteyksissä päätielle tulevan kolmio oli laitettu pyörätien jälkeen niin, että pyörä pannaan väistämään tässäkin.
Mutta kun päästiin Tallinnan ulkopuolelle, reitti muuttui todella hyväksi. Vanha karttani väitti tätä suurelta osin sorapäällysteiseksi, mutta se oli hyväpäällysteistä, baanatasoista pyörätietä – suurimmalta osalta. Välillä mentiin muun liikenteen seassa, mutta minua sellainen ei haittaa.
Se, että näinkin hiljaisille väleille on laitettu näin korkeatasoisia pyöräteitä osoittaa, että Virossa panostetaan pyörämatkailuun elinkeinona. Tästä hyvää esimerkkiä Suomeen?
Ilman vastatuulta (19 km/h) ajo olisi ollut suorastaan nautittavaa. Pitkät pätkät menivät viivasuoraan tasaista peltomaisemaa, jossa ei ollut oikein mitään näkemistä. Näissä tilanteissa vastatuulta kiroaa. Tien sukeltaessa metsän suojaan ajo muuttui paremmaksi sekä maisemaltaan että tuulensuojan ansiosta.
Sitten ilmeni suoranainen moka, jota en voi kuin ihmetellä. Olin suunnitellut reittiäni pyöräkartan perusteella, josta etäisyyksiä on vaikea arvioida. (Pystyisi ehkä, jos oikein yrittäisi.) Minulla oli jostain muistikuva, että Haapsaluun on suorinta tietä Tallinnasta noin 60 km. Arvioin, että jos vähän kiermurtelen, etäisyydeksi tulee 80 km ja jos kiemurtelen vähän enemmän, 100 km.
Ajettuani 30 km niin, että oletin oltavan lähes yhtä kaukana Haapsalusta kuin lähtiessä, päätin konsultoida kännykkääni jäljellä olevasta matkasta päättääkseni, missä vaiheessa on syytä oikaista kohti hotellia. Oletin, että jäljellä olisi noin 50 km. Harmi ettei kukaan kuvannut ilmettäni, kun kännykkä ilmoitti suorimman reitin pituudeksi 96 km.
Alkoi harmittaa, että olin varannut (ja maksanut) sen hotellin. Ei auttanut muu kuin parantaa tahtia ja keskittyä vain nopeaan (ikääni nähden) etenemiseen.
Tie oli sinänsä hyvä ajaa ja lähes mäetön. Koko matkalla oli kokonaisnousua vain 230 m (Garmin tietää matkastasi kaiken). Sitä olisi polkenut todella vauhdikkaasti, ellei olisi ollut sitä onnetonta vastatuulta. Vastatuulen ja repun yhdistelmä on kyllä aika huono, koska reppu pilaa aerodynamiikan.
Aika väsyneenä, 127 km takana ja 2700 kcal menettäneenä saavuin hotellin vähän ennen yhdeksää. En enää jaksanut lähteä Haapsalun keskustaan, vaan söin hotellissa (mitä en yleensä tee). Olin hölmö ottanut kaiken lisäksi hotellin kahden kilometrin päästä keskustasta. Sen piti olla lähellä kaikkea. Pitäisi aina tarkistaa nämä mainoslauseet kartasta.
Minun siis piti ajaa leppoisia päivämatkoja leppoisaan tahtiin.
Tuo maantielle valunut kalorimäärä vastaa 700 grammaa sokeria, joiden tuottamiseen on mennyt 350 g rasvaa. Ihmiskeho on aikamoinen tehdas.
Lohdutin väsynyttä kehoa kolmen ruokalajin illallisella ja kahdella lasilla punaviiniä.
Yöllä heräsin siihen, että ulkona satoi todella rajusti.
Nämä raportit on aina erittäin mielenkiintoista luettavaa! Koska Fillarilla ***aan osa 2? Jotain tragikoomista on kyllä siinä, että tässäkin reissussa näyttää toistuvan vanhoista raporteista tuttu kaava: reissulle lähdetään nauttimaan, mutta paikan päällä hommaan kuuluukin määräävänä osana ylenpalttinen puurtaminen, ajoittainen eksyminen ja teknologian kanssa venkoilu 😀
Tässä kaiketi hyvä pyöräilijän enegian kulutuslaskuri. Pääsetkö tällä laskurilla samoihin lukemiin kuin joita käytät :
http://www.tribology-abc.com/calculators/cycling.htm
Onneksesi sade tuli vasta yöllä…
Juuri tuo Tallinnasta poispääsyn hankaluus sai minutkin valitsemaan ensin junan Riisipereen ja vasta sieltä Terviseteetä pitkin, n. 50–60 km, Haapsaluun. Se Tervisetee jatkuu vielä Hiidenmaan lauttasatamaan asti Haapsalusta ja on siis vanha ratapohja, josta kiskot ja ratapölkyt on poistettu Neuvostoaikana(!) eli kuolettavan yksitoikkoinen poljettavaksi. Minulla kipeytyi polvinivelkin kun tuli ajettua liian pitkiä aikoja samalla vaihteella ja polkurytmillä ja en älynnyt pitää riittävästi taukoja kun reitti itsessään ei tarjoa luonollista rasitusvaihtelua. Illalla Fra Mare kylpylähotellissa sitä sitten sai onneksi paranneltua..
Hyvää jatkomatkaa, on kiva seurata retkeäsi ja kokemuksiasi kun itsekin aion vielä uudelleen retkeillä tuollapäin
Tallinnasta ulos ajamisen hankaluudesta oli kyllä puhetta. Ajattelin, että äkkäisit ottaa kopin ja tutustua kuinka hyvin paikallisjunaliikenne on synkronoitu pyöräilyn kanssa (vihje: oikein hyvin). Noh, kokemusta kaikki.
Niille, jotka jatkossa pohtivat samaa reittiä vinkiksi pari oikein hyvää yöpymispaikkaa ennen Haapsalua:
1) Pakri Hostel, Paldiski (~35€), perushostelli
2) Padise Manor (~85€), aivan huippupaikka, aina paljon pyöräilijäasiakkaita ja bonuksena paikan huikea keskiaikainen historia, jolla paljon yhtymäkohtia Suomen kanssa
3) Dirhami Guesthouse (~60€), uusi ja laadukas GH, bonuksena viereisen sataman kalaravintola joka on yksi maan parhaita.
O.S:“Ajo ulos Tallinnasta oli hidasta ja stressaavaa – tai siis kaikki meni ihan hyvin, kunnes yhytin virallisen reitin. ”
Tuosta sain mielleyhtymän Helsingin liikennekaaoksee ruuhka-aikoina. Miten työmatka-autoilua saataisiin vähennettyä. Edesmenneen Aki Hintsan kirjassa hän kertoi valmentaneensa erästä huippujohtajaa. Tämä kertoi laiminlyöneensä oman terveyden hoitamista ja vetosi kiireeseen. Ei ollut aikaa lenkkeillä jne. Hintsa ehdotti tälle polkupyöräilyä töihin. Ei siinä mitään mullistavaa, mutta juju oli siinä, että johtaja asui kaupungista n. tunnin automatkan päässä.
Johtaja ajoi työpaikastaan sopivan ajomatkan autolla ja pp:llä loput ja illalla taas toisinpäin. Olisiko ja onko jo Helsingillä kaupungin ulkopuolella autoparkkeja , josta voi jatkaa omalla tai vuokrapyörällä kaupunkiin ?
Tietysti tällainen malli on idealistinen jo senkin takia, että Suomessa volyymit ovat pieniä, mikään ei kannata. Asenneongelmia ja itsetehtyjä keinotekoisisa kiireitäkin lienee.
Turvallista matkaa .
“Kaupungin ulkopuolella” on Espoossa tai Vantaalla. Kyllä, liityntäparkkeja tarvittaisiin lisää.
Kumpi sitten on turvallisempi ajaa, erillinen pyörätie vai metriset pientareet? Se on totta, että esimerkiksi Turun saariston haluttavuutta pyörämatkailussa lisäisi melkoisesti entisestään kunnolliset tiet. Itse kannattaisin metristä piennarta. Ahvenanmaalla tieverkko on paremmassa kunnossa.
Kaupungin ulkopuolella tarkoittaa Taka-Töölöä ja siitä eteenpäin. Työmatkapyöräilyssä oleellista on suora, yhtenäinen ja vetävä reitti. Nyt “parannukset” usein ovat juuri päinvastaisia.
Se ajatusten tonava, joka suunnitteli esimerkiksi Kehä I:n “parannukset” Leppävaaran alueella muutama vuosi sitten, pitäisi sulkea pois työpaikaltaan. Veronmaksajille tulisi halvemmaksi maksaa hänelle palkkaa, kunhan hän ei tee mitään.
Nyt samanlainen kuningasajatus on tuo Paciuksenkadun suuntaisen yhteyden “parantaminen”. Ihan oikeasti siitä suunnitelmasta on maksettu palkkaa jollekin?
Suunnittelun ei pitäisi olla niin vaikeaa. Vedetään kaista kadulle, joka päättyy boxiin tai jos on pakko, niin mahdollisimman suora ja tasainen kevyenliikenteenväylä ilman turhia risteyksiä. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Liityntäpysäköinti autoille on vähän typerää, koska liityntäpysäköintipaikkojen tulisi olla a) halpoja ja b) aivan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien vierellä. Kriteeri a) tarkoittaa käytännössä maantasopysäköintiä avoimella kentällä, ja kriteeri b) tarkoittaa käytännössä sitä, että avoimen pysäköintipaikan vaatimalle maalle voisi rakentaa tuplasti pysäköintipaikkojen määrän asuntoja.
Sen sijaan polkupyörien liityntäpysäköintiä pitäisi lisätä huomattavasti. Varsinkin Espoo ja Vantaa on juuri sellaista harvaan asuttua lähiötä, jossa yhdistelmä polkupyörä -> raideliikenne toimii hyvin. Länsimetron valmistumisen jälkeen koko Etelä-Espoo (paitsi Suurpelto…) on kahden kilometrin pyörämatkan päässä raskasraideasemasta.
Suomessa ne tontit asemien ympäristössä ovat parkkipaikkoina, joissa muualla on kauppa, koulu, poliisi, lääkäri, apteekki ja kunnantalo. Muualla asemanseudut irroitetaan omiksi kunniakseen ja kävelyetäisyydellä asemasta asuu 10 000 asukasta pientaloissa. Me emme vain osaa kaavoittaa.
Näin juuri. Pikainenkin vierailu vaikkapa Belgiassa tai Hollannissa kertoo näitä asioita hoksaavalle, että se hehtaarin avoin kenttä juna-aseman vieressä on varattu fillareille. Niitä mahtuu alueelle tuhansittain jo yhteenkin kerrokseen. Autoille on omat parkkinsa mutta ne maksavat juuri sen verran kuin autoilijat ovat halukkaita maksamaan ( => paljon).
Ei ollut minkäänlaista ongelmaa päästä Tallinnasta Tarton suuntaan ‑92 tai Haapsalun suuntaan ‑95. Viimeisimmästä kerrasta on muutama vuosi, ehkä sen jälkeen on kehitys kehittynyt ja homma on ryssitty niinkuin Suomessa jotkut sähköisten palveluiden projektit.
Tätä olen siellä erinäisiä kertoja siellä polkiessa ajatellut. Rengastie lienee Suomen eniten markkinoitu pyöräilyreitti, mutta siellä on aika pitkät pätkät olemattoman kapeaa piennarta tai sorapintaista “kelviä”, joka on autokaistojen kallioleikkausten ulkopuolella, eli mäennyppylää ja muuta kiharaa toisin kuin autoille. Pienemmillä saarilla kapean pientareen ongelmatiikkaan tosin auttaa jonkun verran se, että autot tulevat lautoilta enimmäkseen jonoina, jolloin ne voi päästää ohi ja sitten polkea rauhassa. Joka tapauksessa, reitillä olisi aika monella osuudella suht helppo panostaa pyörämatkailuun, jos kuntia kiinnostaisi.