Tallinna — Haapsalu

Läh­din koe­mie­les­sä aja­maan Viron pyö­rä­tie­tä nro 1 Tal­lin­nas­ta län­teen. Tar­koi­tuk­se­na­ni oli erkaan­tua sii­tä ja oikais­ta Haap­sa­luun, jos rei­tin laa­tu las­kee lii­an alas tai jos kel­lo huo­maut­taa, että peril­le­kin pitäi­si pääs­tä. Olin nimit­täin tavois­ta­ni poi­ke­ten varan­nut hotel­lin etu­kä­teen, joten peril­le­kin oli syy­tä päästä.

Ajo ulos Tal­lin­nas­ta oli hidas­ta ja stres­saa­vaa – tai siis kaik­ki meni ihan hyvin, kun­nes yhy­tin viral­li­sen rei­tin. Pyö­räi­li­jät pako­tet­tiin lii­ken­ne­mer­kil­lä aja­maan jal­ka­käy­tä­vää, jota ei ollut kui­ten­kaan lain­kaan raken­net­tu pyö­rä­tiek­si. Jalan­kul­ki­joi­den ja eri­lais­ten estei­den välis­sä pujot­te­lun kävi kor­kein­taan 10 km/h vauh­dil­la. Joku suo­ma­lai­nen pie­ni­pyö­räi­sel­lä pyö­räl­lä pol­ki­ja varoit­ti minua, että Viros­sa pyö­räi­li­jän ase­ma lii­ken­tees­sä on todel­la huono.

Sen huo­ma­sin, että ole­tuk­se­na on, että suo­raan aja­va pyö­rä väis­tää oikeal­le kään­ty­vää autoa. Jos­kus myös pyö­rä­tie oli ris­teyk­ses­sä pan­tu kier­tä­mään ris­teys niin, että oikeal­le kään­ty­vä ajoi­kin jo suo­raan. Pyö­rän oikai­su on estet­ty tuke­vil­la aidoil­la. Lisää var­maan tur­val­li­suut­ta, mut­ta hidas­taa pyö­räi­lyä tol­kut­to­mas­ti. Näis­sä ris­teyk­sis­sä pää­tiel­le tule­van kol­mio oli lai­tet­tu pyö­rä­tien jäl­keen niin, että pyö­rä pan­naan väis­tä­mään tässäkin.

Mut­ta kun pääs­tiin Tal­lin­nan ulko­puo­lel­le, reit­ti muut­tui todel­la hyväk­si. Van­ha kart­ta­ni väit­ti tätä suu­rel­ta osin sora­pääl­lys­tei­sek­si, mut­ta se oli hyvä­pääl­lys­teis­tä, baa­na­ta­sois­ta pyö­rä­tie­tä – suu­rim­mal­ta osal­ta. Välil­lä men­tiin muun lii­ken­teen seas­sa, mut­ta minua sel­lai­nen ei haittaa.

Se, että näin­kin hil­jai­sil­le väleil­le on lai­tet­tu näin kor­kea­ta­soi­sia pyö­rä­tei­tä osoit­taa, että Viros­sa panos­te­taan pyö­rä­mat­kai­luun elin­kei­no­na. Täs­tä hyvää esi­merk­kiä Suomeen?

Ilman vas­ta­tuul­ta (19 km/h) ajo oli­si ollut suo­ras­taan nau­tit­ta­vaa. Pit­kät pät­kät meni­vät vii­va­suo­raan tasais­ta pel­to­mai­se­maa, jos­sa ei ollut oikein mitään näke­mis­tä. Näis­sä tilan­teis­sa vas­ta­tuul­ta kiro­aa. Tien sukel­taes­sa met­sän suo­jaan ajo muut­tui parem­mak­si sekä mai­se­mal­taan että tuu­len­suo­jan ansiosta.

Sit­ten ilme­ni suo­ra­nai­nen moka, jota en voi kuin ihme­tel­lä. Olin suun­ni­tel­lut reit­tiä­ni pyö­rä­kar­tan perus­teel­la, jos­ta etäi­syyk­siä on vai­kea arvioi­da. (Pys­tyi­si ehkä, jos oikein yrit­täi­si.) Minul­la oli jos­tain muis­ti­ku­va, että Haap­sa­luun on suo­rin­ta tie­tä Tal­lin­nas­ta noin 60 km. Arvioin, että jos vähän kier­mur­te­len, etäi­syy­dek­si tulee 80 km ja jos kie­mur­te­len vähän enem­män, 100 km.

Ajet­tua­ni 30 km niin, että ole­tin olta­van lähes yhtä kau­ka­na Haap­sa­lus­ta kuin läh­ties­sä, pää­tin kon­sul­toi­da kän­nyk­kää­ni jäl­jel­lä ole­vas­ta mat­kas­ta päät­tääk­se­ni, mis­sä vai­hees­sa on syy­tä oikais­ta koh­ti hotel­lia. Ole­tin, että jäl­jel­lä oli­si noin 50 km. Har­mi ettei kukaan kuvan­nut ilmet­tä­ni, kun kän­nyk­kä ilmoit­ti suo­rim­man rei­tin pituu­dek­si 96 km.

Alkoi har­mit­taa, että olin varan­nut (ja mak­sa­nut) sen hotel­lin. Ei aut­ta­nut muu kuin paran­taa tah­tia ja kes­kit­tyä vain nope­aan (ikää­ni näh­den) etenemiseen.

Tie oli sinän­sä hyvä ajaa ja lähes mäe­tön. Koko mat­kal­la oli koko­nais­nousua vain 230 m (Gar­min tie­tää mat­kas­ta­si kai­ken). Sitä oli­si pol­ke­nut todel­la vauh­dik­kaas­ti, ellei oli­si ollut sitä onne­ton­ta vas­ta­tuul­ta. Vas­ta­tuu­len ja repun yhdis­tel­mä on kyl­lä aika huo­no, kos­ka rep­pu pilaa aerodynamiikan.

Aika väsy­nee­nä, 127 km taka­na ja 2700 kcal menet­tä­nee­nä  saa­vuin hotel­lin vähän ennen yhdek­sää. En enää jak­sa­nut läh­teä Haap­sa­lun kes­kus­taan, vaan söin hotel­lis­sa (mitä en yleen­sä tee). Olin höl­mö otta­nut kai­ken lisäk­si hotel­lin kah­den kilo­met­rin pääs­tä kes­kus­tas­ta. Sen piti olla lähel­lä kaik­kea. Pitäi­si aina tar­kis­taa nämä mai­nos­lauseet kartasta.

Minun siis piti ajaa lep­poi­sia päi­vä­mat­ko­ja lep­poi­saan tahtiin.

Tuo maan­tiel­le valu­nut kalo­ri­mää­rä vas­taa 700 gram­maa soke­ria, joi­den tuot­ta­mi­seen on men­nyt 350 g ras­vaa. Ihmis­ke­ho on aika­moi­nen tehdas.

Loh­du­tin väsy­nyt­tä kehoa kol­men ruo­ka­la­jin illal­li­sel­la ja kah­del­la lasil­la punaviiniä.

Yöl­lä herä­sin sii­hen, että ulko­na satoi todel­la rajusti.

13 vastausta artikkeliin “Tallinna — Haapsalu”

  1. Nämä rapor­tit on aina erit­täin mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa! Kos­ka Fil­la­ril­la ***aan osa 2? Jotain tra­gi­koo­mis­ta on kyl­lä sii­nä, että täs­sä­kin reis­sus­sa näyt­tää tois­tu­van van­hois­ta rapor­teis­ta tut­tu kaa­va: reis­sul­le läh­de­tään naut­ti­maan, mut­ta pai­kan pääl­lä hom­maan kuu­luu­kin mää­rää­vä­nä osa­na ylen­palt­ti­nen puur­ta­mi­nen, ajoit­tai­nen eksy­mi­nen ja tek­no­lo­gian kans­sa venkoilu 😀

  2. Onnek­se­si sade tuli vas­ta yöllä…
    Juu­ri tuo Tal­lin­nas­ta pois­pää­syn han­ka­luus sai minut­kin valit­se­maan ensin junan Rii­si­pe­reen ja vas­ta siel­tä Ter­vi­se­tee­tä pit­kin, n. 50–60 km, Haap­sa­luun. Se Ter­vi­se­tee jat­kuu vie­lä Hii­den­maan laut­ta­sa­ta­maan asti Haap­sa­lus­ta ja on siis van­ha rata­poh­ja, jos­ta kis­kot ja rata­pöl­kyt on pois­tet­tu Neu­vos­toai­ka­na(!) eli kuo­let­ta­van yksi­toik­koi­nen pol­jet­ta­vak­si. Minul­la kipey­tyi pol­vi­ni­vel­kin kun tuli ajet­tua lii­an pit­kiä aiko­ja samal­la vaih­teel­la ja pol­ku­ryt­mil­lä ja en älyn­nyt pitää riit­tä­väs­ti tau­ko­ja kun reit­ti itses­sään ei tar­joa luo­nol­lis­ta rasi­tus­vaih­te­lua. Illal­la Fra Mare kyl­py­lä­ho­tel­lis­sa sitä sit­ten sai onnek­si paranneltua..

    Hyvää jat­ko­mat­kaa, on kiva seu­ra­ta ret­keä­si ja koke­muk­sia­si kun itse­kin aion vie­lä uudel­leen ret­keil­lä tuollapäin

  3. Tal­lin­nas­ta ulos aja­mi­sen han­ka­luu­des­ta oli kyl­lä puhet­ta. Ajat­te­lin, että äkkäi­sit ottaa kopin ja tutus­tua kuin­ka hyvin pai­kal­lis­ju­na­lii­ken­ne on synk­ro­noi­tu pyö­räi­lyn kans­sa (vih­je: oikein hyvin). Noh, koke­mus­ta kaikki.

    Niil­le, jot­ka jat­kos­sa poh­ti­vat samaa reit­tiä vin­kik­si pari oikein hyvää yöpy­mis­paik­kaa ennen Haapsalua:

    1) Pakri Hos­tel, Pal­dis­ki (~35€), perushostelli

    2) Padi­se Manor (~85€), aivan huip­pu­paik­ka, aina pal­jon pyö­räi­li­jä­asiak­kai­ta ja bonuk­se­na pai­kan hui­kea kes­kiai­kai­nen his­to­ria, jol­la pal­jon yhty­mä­koh­tia Suo­men kanssa

    3) Dir­ha­mi Guest­house (~60€), uusi ja laa­du­kas GH, bonuk­se­na vie­rei­sen sata­man kala­ra­vin­to­la joka on yksi maan parhaita.

  4. O.S:“Ajo ulos Tal­lin­nas­ta oli hidas­ta ja stres­saa­vaa – tai siis kaik­ki meni ihan hyvin, kun­nes yhy­tin viral­li­sen reitin. ”

    Tuos­ta sain miel­leyh­ty­män Hel­sin­gin lii­ken­ne­kaa­ok­see ruuh­ka-aikoi­na. Miten työ­mat­ka-autoi­lua saa­tai­siin vähen­net­tyä. Edes­men­neen Aki Hint­san kir­jas­sa hän ker­toi val­men­ta­neen­sa eräs­tä huip­pu­joh­ta­jaa. Tämä ker­toi lai­min­lyö­neen­sä oman ter­vey­den hoi­ta­mis­ta ja veto­si kii­ree­seen. Ei ollut aikaa lenk­keil­lä jne. Hint­sa ehdot­ti täl­le pol­ku­pyö­räi­lyä töi­hin. Ei sii­nä mitään mul­lis­ta­vaa, mut­ta juju oli sii­nä, että joh­ta­ja asui kau­pun­gis­ta n. tun­nin auto­mat­kan päässä. 

    Joh­ta­ja ajoi työ­pai­kas­taan sopi­van ajo­mat­kan autol­la ja pp:llä loput ja illal­la taas toi­sin­päin. Oli­si­ko ja onko jo Hel­sin­gil­lä kau­pun­gin ulko­puo­lel­la auto­park­ke­ja , jos­ta voi jat­kaa omal­la tai vuo­kra­pyö­räl­lä kaupunkiin ?

    Tie­tys­ti täl­lai­nen mal­li on idea­lis­ti­nen jo sen­kin takia, että Suo­mes­sa volyy­mit ovat pie­niä, mikään ei kan­na­ta. Asen­neon­gel­mia ja itse­teh­ty­jä kei­no­te­koi­si­sa kii­rei­tä­kin lienee.

    Tur­val­lis­ta matkaa .

    1. Kau­pun­gin ulko­puo­lel­la” on Espoos­sa tai Van­taal­la. Kyl­lä, lii­tyn­tä­park­ke­ja tar­vit­tai­siin lisää.

  5. Kum­pi sit­ten on tur­val­li­sem­pi ajaa, eril­li­nen pyö­rä­tie vai met­ri­set pien­ta­reet? Se on tot­ta, että esi­mer­kik­si Turun saa­ris­ton halut­ta­vuut­ta pyö­rä­mat­kai­lus­sa lisäi­si mel­koi­ses­ti enti­ses­tään kun­nol­li­set tiet. Itse kan­nat­tai­sin met­ris­tä pien­nar­ta. Ahve­nan­maal­la tie­verk­ko on parem­mas­sa kunnossa.

  6. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    “Kau­pun­gin ulko­puo­lel­la” on Espoos­sa tai Van­taal­la. Kyl­lä, lii­tyn­tä­park­ke­ja tar­vit­tai­siin lisää.

    Kau­pun­gin ulko­puo­lel­la tar­koit­taa Taka-Töö­löä ja sii­tä eteen­päin. Työ­mat­ka­pyö­räi­lys­sä oleel­lis­ta on suo­ra, yhte­näi­nen ja vetä­vä reit­ti. Nyt “paran­nuk­set” usein ovat juu­ri päinvastaisia.

    Se aja­tus­ten tona­va, joka suun­nit­te­li esi­mer­kik­si Kehä I:n “paran­nuk­set” Lep­pä­vaa­ran alu­eel­la muu­ta­ma vuo­si sit­ten, pitäi­si sul­kea pois työ­pai­kal­taan. Veron­mak­sa­jil­le tuli­si hal­vem­mak­si mak­saa hänel­le palk­kaa, kun­han hän ei tee mitään.

    Nyt saman­lai­nen kunin­gas­a­ja­tus on tuo Paciuk­sen­ka­dun suun­tai­sen yhtey­den “paran­ta­mi­nen”. Ihan oikeas­ti sii­tä suun­ni­tel­mas­ta on mak­set­tu palk­kaa jollekin?

    Suun­nit­te­lun ei pitäi­si olla niin vai­ke­aa. Vede­tään kais­ta kadul­le, joka päät­tyy boxiin tai jos on pak­ko, niin mah­dol­li­sim­man suo­ra ja tasai­nen kevyen­lii­ken­teen­väy­lä ilman tur­hia ris­teyk­siä. Mikä sii­nä on niin vaikeaa?

  7. Lii­tyn­tä­py­sä­köin­ti autoil­le on vähän type­rää, kos­ka lii­tyn­tä­py­sä­köin­ti­paik­ko­jen tuli­si olla a) hal­po­ja ja b) aivan par­hai­den jouk­ko­lii­ken­neyh­teyk­sien vie­rel­lä. Kri­tee­ri a) tar­koit­taa käy­tän­nös­sä maan­ta­so­py­sä­köin­tiä avoi­mel­la ken­täl­lä, ja kri­tee­ri b) tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että avoi­men pysä­köin­ti­pai­kan vaa­ti­mal­le maal­le voi­si raken­taa tuplas­ti pysä­köin­ti­paik­ko­jen mää­rän asuntoja.

    Sen sijaan pol­ku­pyö­rien lii­tyn­tä­py­sä­köin­tiä pitäi­si lisä­tä huo­mat­ta­vas­ti. Var­sin­kin Espoo ja Van­taa on juu­ri sel­lais­ta har­vaan asut­tua lähiö­tä, jos­sa yhdis­tel­mä pol­ku­pyö­rä -> rai­de­lii­ken­ne toi­mii hyvin. Län­si­met­ron val­mis­tu­mi­sen jäl­keen koko Ete­lä-Espoo (pait­si Suur­pel­to…) on kah­den kilo­met­rin pyö­rä­mat­kan pääs­sä raskasraideasemasta.

  8. ark­ki­teh­ti:
    Lii­tyn­tä­py­sä­köin­ti autoil­le on vähän type­rää, kos­ka lii­tyn­tä­py­sä­köin­ti­paik­ko­jen tuli­si olla a) hal­po­ja ja b) aivan par­hai­den jouk­ko­lii­ken­neyh­teyk­sien vie­rel­lä. Kri­tee­ri a) tar­koit­taa käy­tän­nös­sä maan­ta­so­py­sä­köin­tiä avoi­mel­la kentällä…

    Suo­mes­sa ne ton­tit ase­mien ympä­ris­tös­sä ovat park­ki­paik­koi­na, jois­sa muu­al­la on kaup­pa, kou­lu, polii­si, lää­kä­ri, apteek­ki ja kun­nan­ta­lo. Muu­al­la ase­man­seu­dut irroi­te­taan omik­si kun­niak­seen ja käve­lye­täi­syy­del­lä ase­mas­ta asuu 10 000 asu­kas­ta pien­ta­lois­sa. Me emme vain osaa kaavoittaa.

  9. ark­ki­teh­ti:

    Sen sijaan pol­ku­pyö­rien lii­tyn­tä­py­sä­köin­tiä pitäi­si lisä­tä huo­mat­ta­vas­ti. Var­sin­kin Espoo ja Van­taa on juu­ri sel­lais­ta har­vaan asut­tua lähiö­tä, jos­sa yhdis­tel­mä pol­ku­pyö­rä -> rai­de­lii­ken­ne toi­mii hyvin. Län­si­met­ron val­mis­tu­mi­sen jäl­keen koko Ete­lä-Espoo (pait­si Suur­pel­to…) on kah­den kilo­met­rin pyö­rä­mat­kan pääs­sä raskasraideasemasta.

    Näin juu­ri. Pikai­nen­kin vie­rai­lu vaik­ka­pa Bel­gias­sa tai Hol­lan­nis­sa ker­too näi­tä asioi­ta hok­saa­val­le, että se heh­taa­rin avoin kent­tä juna-ase­man vie­res­sä on varat­tu fil­la­reil­le. Nii­tä mah­tuu alu­eel­le tuhan­sit­tain jo yhteen­kin ker­rok­seen. Autoil­le on omat park­kin­sa mut­ta ne mak­sa­vat juu­ri sen ver­ran kuin autoi­li­jat ovat haluk­kai­ta mak­sa­maan ( => paljon).

  10. Mats:
    Tal­lin­nas­ta ulos aja­mi­sen han­ka­luu­des­ta oli kyl­lä puhetta. 

    Ei ollut min­kään­lais­ta ongel­maa pääs­tä Tal­lin­nas­ta Tar­ton suun­taan ‑92 tai Haap­sa­lun suun­taan ‑95. Vii­mei­sim­mäs­tä ker­ras­ta on muu­ta­ma vuo­si, ehkä sen jäl­keen on kehi­tys kehit­ty­nyt ja hom­ma on rys­sit­ty niin­kuin Suo­mes­sa jot­kut säh­köis­ten pal­ve­lui­den projektit.

  11. Kal­le: Se on tot­ta, että esi­mer­kik­si Turun saa­ris­ton halut­ta­vuut­ta pyö­rä­mat­kai­lus­sa lisäi­si mel­koi­ses­ti enti­ses­tään kun­nol­li­set tiet.

    Tätä olen siel­lä eri­näi­siä ker­to­ja siel­lä pol­kies­sa aja­tel­lut. Ren­gas­tie lie­nee Suo­men eni­ten mark­ki­noi­tu pyö­räi­ly­reit­ti, mut­ta siel­lä on aika pit­kät pät­kät ole­mat­to­man kape­aa pien­nar­ta tai sora­pin­tais­ta “kel­viä”, joka on auto­kais­to­jen kal­lio­leik­kaus­ten ulko­puo­lel­la, eli mäen­nyp­py­lää ja muu­ta kiha­raa toi­sin kuin autoil­le. Pie­nem­mil­lä saa­ril­la kapean pien­ta­reen ongel­ma­tiik­kaan tosin aut­taa jon­kun ver­ran se, että autot tule­vat lau­toil­ta enim­mäk­seen jonoi­na, jol­loin ne voi pääs­tää ohi ja sit­ten pol­kea rau­has­sa. Joka tapauk­ses­sa, rei­til­lä oli­si aika monel­la osuu­del­la suht help­po panos­taa pyö­rä­mat­kai­luun, jos kun­tia kiinnostaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.