Tallinna — Haapsalu

Lähdin koemielessä aja­maan Viron pyöräti­etä nro 1 Tallinnas­ta län­teen. Tarkoituk­se­nani oli erkaan­tua siitä ja oikaista Haap­salu­un, jos reitin laatu las­kee liian alas tai jos kel­lo huo­maut­taa, että per­illekin pitäisi päästä. Olin nimit­täin tavois­tani poiketen varan­nut hotellin etukä­teen, joten per­illekin oli syytä päästä.

Ajo ulos Tallinnas­ta oli hidas­ta ja stres­saavaa – tai siis kaik­ki meni ihan hyvin, kunnes yhytin viral­lisen reitin. Pyöräil­i­jät pakotet­ti­in liiken­nemerkil­lä aja­maan jalka­käytävää, jota ei ollut kuitenkaan lainkaan raken­net­tu pyörätiek­si. Jalankulk­i­joiden ja eri­lais­ten estei­den välis­sä pujot­telun kävi korkein­taan 10 km/h vauhdil­la. Joku suo­ma­lainen pienipyöräisel­lä pyöräl­lä polk­i­ja varoit­ti min­ua, että Virossa pyöräil­i­jän ase­ma liiken­teessä on todel­la huono.

Sen huo­masin, että ole­tuk­se­na on, että suo­raan aja­va pyörä väistää oikealle kään­tyvää autoa. Joskus myös pyörätie oli risteyk­sessä pan­tu kiertämään risteys niin, että oikealle kään­tyvä ajoikin jo suo­raan. Pyörän oikaisu on estet­ty tukevil­la aidoil­la. Lisää var­maan tur­val­lisu­ut­ta, mut­ta hidas­taa pyöräi­lyä tolkut­tomasti. Näis­sä risteyk­sis­sä päätielle tule­van kolmio oli laitet­tu pyörä­tien jäl­keen niin, että pyörä pan­naan väistämään tässäkin.

Mut­ta kun päästi­in Tallinnan ulkop­uolelle, reit­ti muut­tui todel­la hyväk­si. Van­ha kart­tani väit­ti tätä suurelta osin sorapäällysteisek­si, mut­ta se oli hyväpäällysteistä, baanata­soista pyöräti­etä – suurim­mal­ta osalta. Välil­lä men­ti­in muun liiken­teen seassa, mut­ta min­ua sel­l­ainen ei haittaa.

Se, että näinkin hil­jaisille väleille on laitet­tu näin korkeata­soisia pyöräteitä osoit­taa, että Virossa panos­te­taan pyörä­matkailu­un elinkeinona. Tästä hyvää esimerkkiä Suomeen?

Ilman vas­tatu­ul­ta (19 km/h) ajo olisi ollut suo­ras­taan nau­tit­tavaa. Pitkät pätkät menivät viiva­suo­raan tasaista pel­tomaise­maa, jos­sa ei ollut oikein mitään näkemistä. Näis­sä tilanteis­sa vas­tatu­ul­ta kiroaa. Tien sukeltaes­sa met­sän suo­jaan ajo muut­tui parem­mak­si sekä maise­mal­taan että tuu­len­suo­jan ansiosta.

Sit­ten ilmeni suo­ranainen moka, jota en voi kuin ihme­tel­lä. Olin suun­nitel­lut reit­tiäni pyöräkar­tan perus­teel­la, jos­ta etäisyyk­siä on vaikea arvioi­da. (Pysty­isi ehkä, jos oikein yrit­täisi.) Min­ul­la oli jostain muis­tiku­va, että Haap­salu­un on suor­in­ta tietä Tallinnas­ta noin 60 km. Arvioin, että jos vähän kier­murte­len, etäisyy­dek­si tulee 80 km ja jos kiemurte­len vähän enem­män, 100 km.

Ajet­tuani 30 km niin, että oletin olta­van läh­es yhtä kaukana Haap­salus­ta kuin lähtiessä, päätin kon­sul­toi­da kän­nykkääni jäl­jel­lä olev­as­ta matkas­ta päät­tääk­seni, mis­sä vai­heessa on syytä oikaista kohti hotel­lia. Oletin, että jäl­jel­lä olisi noin 50 km. Har­mi ettei kukaan kuvan­nut ilmet­täni, kun kän­nykkä ilmoit­ti suorim­man reitin pitu­udek­si 96 km.

Alkoi har­mit­taa, että olin varan­nut (ja mak­sanut) sen hotellin. Ei aut­tanut muu kuin paran­taa tah­tia ja keskit­tyä vain nopeaan (ikääni näh­den) etenemiseen.

Tie oli sinän­sä hyvä ajaa ja läh­es mäetön. Koko matkalla oli kokon­ais­nousua vain 230 m (Garmin tietää matkas­tasi kaiken). Sitä olisi polkenut todel­la vauhdikkaasti, ellei olisi ollut sitä onneton­ta vas­tatu­ul­ta. Vas­tatu­ulen ja repun yhdis­telmä on kyl­lä aika huono, kos­ka rep­pu pilaa aerodynamiikan.

Aika väsyneenä, 127 km takana ja 2700 kcal menet­täneenä  saavuin hotellin vähän ennen yhdek­sää. En enää jak­sanut lähteä Haap­salun keskus­taan, vaan söin hotel­lis­sa (mitä en yleen­sä tee). Olin hölmö ottanut kaiken lisäk­si hotellin kah­den kilo­metrin päästä keskus­tas­ta. Sen piti olla lähel­lä kaikkea. Pitäisi aina tark­istaa nämä main­oslauseet kartasta.

Min­un siis piti ajaa lep­poisia päivä­matko­ja lep­poisaan tahtiin.

Tuo maantielle val­unut kalorimäärä vas­taa 700 gram­maa sok­e­ria, joiden tuot­tamiseen on men­nyt 350 g ras­vaa. Ihmiske­ho on aikamoinen tehdas.

Lohdutin väsynyt­tä kehoa kol­men ruokala­jin illal­lisel­la ja kahdel­la lasil­la punaviiniä.

Yöl­lä heräsin siihen, että ulkona satoi todel­la rajusti.

13 vastausta artikkeliin “Tallinna — Haapsalu”

  1. Nämä rapor­tit on aina erit­täin mie­lenki­in­toista luet­tavaa! Kos­ka Fil­lar­il­la ***aan osa 2? Jotain tragikoomista on kyl­lä siinä, että tässäkin reis­sus­sa näyt­tää tois­tu­van van­hoista raporteista tut­tu kaa­va: reis­sulle lähde­tään naut­ti­maan, mut­ta paikan pääl­lä hom­maan kuu­luukin määräävänä osana ylen­palt­ti­nen puur­t­a­mi­nen, ajoit­tainen eksymi­nen ja teknolo­gian kanssa venkoilu 😀

  2. Onnek­sesi sade tuli vas­ta yöllä…
    Juuri tuo Tallinnas­ta pois­pääsyn han­kalu­us sai min­utkin val­it­se­maan ensin junan Riisipereen ja vas­ta sieltä Ter­vise­teetä pitkin, n. 50–60 km, Haap­salu­un. Se Ter­vise­tee jatkuu vielä Hiiden­maan laut­tasa­ta­maan asti Haap­salus­ta ja on siis van­ha rat­apo­h­ja, jos­ta kiskot ja rat­apölkyt on pois­tet­tu Neu­vos­toaikana(!) eli kuo­let­ta­van yksi­toikkoinen pol­jet­tavak­si. Min­ul­la kipey­tyi polvinivelkin kun tuli ajet­tua liian pitk­iä aiko­ja samal­la vai­h­teel­la ja polkuryt­mil­lä ja en älyn­nyt pitää riit­tävästi tauko­ja kun reit­ti itsessään ei tar­joa luonol­lista rasitus­vai­htelua. Illal­la Fra Mare kylpylähotel­lis­sa sitä sit­ten sai onnek­si paranneltua..

    Hyvää jatko­matkaa, on kiva seu­ra­ta retkeäsi ja koke­muk­si­asi kun itsekin aion vielä uudelleen retkeil­lä tuollapäin

  3. Tallinnas­ta ulos ajamisen han­kalu­ud­es­ta oli kyl­lä puhet­ta. Ajat­telin, että äkkäisit ottaa kopin ja tutus­tua kuin­ka hyvin paikallisju­nali­ikenne on synkro­noitu pyöräi­lyn kanssa (vih­je: oikein hyvin). Noh, koke­mus­ta kaikki.

    Niille, jot­ka jatkos­sa pohti­vat samaa reit­tiä vinkik­si pari oikein hyvää yöpymi­s­paikkaa ennen Haapsalua:

    1) Pakri Hos­tel, Pald­is­ki (~35€), perushostelli

    2) Padise Manor (~85€), aivan huip­pu­paik­ka, aina paljon pyöräil­i­jäasi­akkai­ta ja bonuk­se­na paikan huikea keski­aikainen his­to­ria, jol­la paljon yhtymäko­htia Suomen kanssa

    3) Dirha­mi Guest­house (~60€), uusi ja laadukas GH, bonuk­se­na viereisen sata­man kalar­avin­to­la joka on yksi maan parhaita.

  4. O.S:“Ajo ulos Tallinnas­ta oli hidas­ta ja stres­saavaa – tai siis kaik­ki meni ihan hyvin, kunnes yhytin viral­lisen reitin. ”

    Tuos­ta sain miel­ley­htymän Helsin­gin liiken­nekaaok­see ruuh­ka-aikoina. Miten työ­mat­ka-autoilua saataisi­in vähen­net­tyä. Edes­men­neen Aki Hintsan kir­jas­sa hän ker­toi val­men­ta­neen­sa erästä huip­pu­jo­hta­jaa. Tämä ker­toi laimin­lyöneen­sä oman ter­vey­den hoita­mista ja vetosi kiireeseen. Ei ollut aikaa lenkkeil­lä jne. Hintsa ehdot­ti tälle polkupyöräi­lyä töi­hin. Ei siinä mitään mullis­tavaa, mut­ta juju oli siinä, että johta­ja asui kaupungista n. tun­nin automatkan päässä. 

    Johta­ja ajoi työ­paikas­taan sopi­van ajo­matkan autol­la ja pp:llä lop­ut ja illal­la taas tois­in­päin. Olisiko ja onko jo Helsingillä kaupun­gin ulkop­uolel­la autoparkke­ja , jos­ta voi jatkaa oma­l­la tai vuokrapyöräl­lä kaupunkiin ?

    Tietysti täl­lainen malli on ide­al­isti­nen jo senkin takia, että Suomes­sa volyymit ovat pieniä, mikään ei kan­na­ta. Asen­neon­gelmia ja itsete­htyjä keinotekoi­sisa kiire­itäkin lienee.

    Tur­val­lista matkaa .

  5. Kumpi sit­ten on tur­val­lisem­pi ajaa, erilli­nen pyörätie vai metriset pienta­reet? Se on tot­ta, että esimerkik­si Turun saaris­ton halut­tavu­ut­ta pyörä­matkailus­sa lisäisi melkois­es­ti entis­es­tään kun­nol­liset tiet. Itse kan­nat­taisin metristä pien­nar­ta. Ahve­nan­maal­la tiev­erkko on parem­mas­sa kunnossa.

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    “Kaupun­gin ulkop­uolel­la” on Espoos­sa tai Van­taal­la. Kyl­lä, liityn­tä­parkke­ja tarvit­taisi­in lisää.

    Kaupun­gin ulkop­uolel­la tarkoit­taa Taka-Töölöä ja siitä eteen­päin. Työ­matkapyöräilyssä oleel­lista on suo­ra, yht­enäi­nen ja vetävä reit­ti. Nyt “paran­nuk­set” usein ovat juuri päinvastaisia.

    Se aja­tusten tona­va, joka suun­nit­teli esimerkik­si Kehä I:n “paran­nuk­set” Lep­pä­vaaran alueel­la muu­ta­ma vuosi sit­ten, pitäisi sulkea pois työ­paikaltaan. Veron­mak­sajille tulisi halvem­mak­si mak­saa hänelle palkkaa, kun­han hän ei tee mitään.

    Nyt saman­lainen kuningasa­ja­tus on tuo Paciuk­senkadun suun­taisen yhtey­den “paran­t­a­mi­nen”. Ihan oikeasti siitä suun­nitel­mas­ta on mak­set­tu palkkaa jollekin?

    Suun­nit­telun ei pitäisi olla niin vaikeaa. Vede­tään kaista kadulle, joka päät­tyy boxi­in tai jos on pakko, niin mah­dol­lisim­man suo­ra ja tasainen kevyen­li­iken­teen­väylä ilman turhia risteyk­siä. Mikä siinä on niin vaikeaa?

  7. Liityn­täpysäköin­ti autoille on vähän type­r­ää, kos­ka liityn­täpysäköin­tipaikko­jen tulisi olla a) halpo­ja ja b) aivan parhaiden joukkoli­iken­ney­hteyk­sien vierel­lä. Kri­teeri a) tarkoit­taa käytän­nössä maan­ta­sopy­säköin­tiä avoimel­la ken­täl­lä, ja kri­teeri b) tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että avoimen pysäköin­tipaikan vaa­ti­malle maalle voisi rak­en­taa tuplas­ti pysäköin­tipaikko­jen määrän asuntoja.

    Sen sijaan polkupyörien liityn­täpysäköin­tiä pitäisi lisätä huo­mat­tavasti. Varsinkin Espoo ja Van­taa on juuri sel­l­aista har­vaan asut­tua lähiötä, jos­sa yhdis­telmä polkupyörä -> raideli­ikenne toimii hyvin. Län­simetron valmis­tu­misen jäl­keen koko Etelä-Espoo (pait­si Suurpel­to…) on kah­den kilo­metrin pyörä­matkan päässä raskasraideasemasta.

  8. arkkite­hti:
    Liityn­täpysäköin­ti autoille on vähän type­r­ää, kos­ka liityn­täpysäköin­tipaikko­jen tulisi olla a) halpo­ja ja b) aivan parhaiden joukkoli­iken­ney­hteyk­sien vierel­lä. Kri­teeri a) tarkoit­taa käytän­nössä maan­ta­sopy­säköin­tiä avoimel­la kentällä…

    Suomes­sa ne ton­tit asemien ympäristössä ovat parkkipaikkoina, jois­sa muual­la on kaup­pa, koulu, poli­isi, lääkäri, apteek­ki ja kun­nan­ta­lo. Muual­la ase­manseudut irroite­taan omik­si kun­ni­ak­seen ja käve­lyetäisyy­del­lä ase­mas­ta asuu 10 000 asukas­ta pien­talois­sa. Me emme vain osaa kaavoittaa.

  9. arkkite­hti:

    Sen sijaan polkupyörien liityn­täpysäköin­tiä pitäisi lisätä huo­mat­tavasti. Varsinkin Espoo ja Van­taa on juuri sel­l­aista har­vaan asut­tua lähiötä, jos­sa yhdis­telmä polkupyörä -> raideli­ikenne toimii hyvin. Län­simetron valmis­tu­misen jäl­keen koko Etelä-Espoo (pait­si Suurpel­to…) on kah­den kilo­metrin pyörä­matkan päässä raskasraideasemasta.

    Näin juuri. Pikainenkin vierailu vaikka­pa Bel­gias­sa tai Hol­lan­nis­sa ker­too näitä asioi­ta hok­saavalle, että se hehtaarin avoin kent­tä juna-ase­man vier­essä on varat­tu fil­lareille. Niitä mah­tuu alueelle tuhan­sit­tain jo yhteenkin ker­rokseen. Autoille on omat parkkin­sa mut­ta ne mak­sa­vat juuri sen ver­ran kuin autoil­i­jat ovat halukkai­ta mak­samaan ( => paljon).

  10. Mats:
    Tallinnas­ta ulos ajamisen han­kalu­ud­es­ta oli kyl­lä puhetta. 

    Ei ollut minkään­laista ongel­maa päästä Tallinnas­ta Tar­ton suun­taan ‑92 tai Haap­salun suun­taan ‑95. Viimeisim­mästä ker­ras­ta on muu­ta­ma vuosi, ehkä sen jäl­keen on kehi­tys kehit­tynyt ja hom­ma on rys­sit­ty niinkuin Suomes­sa jotkut sähköis­ten palvelu­iden projektit.

  11. Kalle: Se on tot­ta, että esimerkik­si Turun saaris­ton halut­tavu­ut­ta pyörä­matkailus­sa lisäisi melkois­es­ti entis­es­tään kun­nol­liset tiet.

    Tätä olen siel­lä erinäisiä ker­to­ja siel­lä polkies­sa ajatel­lut. Ren­gastie lie­nee Suomen eniten markki­noitu pyöräi­lyre­it­ti, mut­ta siel­lä on aika pitkät pätkät olemat­toman kapeaa pien­nar­ta tai sorap­in­taista “kelviä”, joka on autokaisto­jen kalli­oleikkausten ulkop­uolel­la, eli mäen­nyppylää ja muu­ta kiharaa toisin kuin autoille. Pienem­mil­lä saar­il­la kapean pienta­reen ongel­mati­ikkaan tosin aut­taa jonkun ver­ran se, että autot tule­vat lau­toil­ta enim­mäk­seen jonoina, jol­loin ne voi päästää ohi ja sit­ten polkea rauhas­sa. Joka tapauk­ses­sa, reit­il­lä olisi aika monel­la osu­udel­la suht help­po panos­taa pyörä­matkailu­un, jos kun­tia kiinnostaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.