Kaupunki asuntokysymyksen ratkaisijana (1)

Pidin THL:n asun­tokysymys ‑sem­i­naaris­sa puheen­vuoron aiheena Kaupun­ki asun­tokysymyk­sen ratkaisi­jana Julkaisen sen palastel­tuna muu­ta­maan artikke­li­in, kos­ka yht­enä kir­joituk­se­na se olisi liian pitkä. Blogi­ni ahk­er­ille luk­i­joille mon­et argu­ment­ti­ni ovat ennestään tuttuja.

= = =

Asumisen korkea hin­ta Helsingis­sä on paha ongel­ma. Se on sosi­aalise­na ongel­mana suuri vääryys. Se ei vain estä ihmisiä muut­ta­mas­ta työt­tömyysalueil­ta työn äärelle Helsinki­in. Se myös vie moti­vaa­tion hakea töitä niiltä vähän koulute­tu­il­ta helsinkiläisiltä, jot­ka ovat työt­töminä mata­la­palkkaises­ta työstä. Kalli­in asumisen takia sosi­aal­i­tur­va on aivan rik­ki tuot­taen kan­nusti­non­gelmia. Kan­nusti­non­gelmia pitäisikin tutkia keskite­tysti Helsingis­sä eikä käyt­tää koko maan keskiarvoja.

Asum­i­nen ei ole kallista kaikkial­la Helsin­gin seudul­la. Hin­nat ovat nousseet rajusti Helsin­gin ratikkakaupungis­sa ja myös niin san­otul­la kol­man­nel­la kalleusryh­mäl­lä, mut­ta eivät Itä-Helsingis­sä, eivätkä juuri myöskään Espoos­sa. Van­taal­la hin­to­jen nousu on ollut koko maan keskimääräistä nousua hitaam­paa ja Kehyskun­tien ker­rostaloa­sun­to­jen hin­nat ovat peräti laskeneet.

Jos siis halu­aa muut­taa työn perässä Helsin­gin seudulle, löytää kyl­lä kohtu­uhin­taisen asun­non, ellei ole krant­tu asuinalueen suhteen.

Ihmis­ten asum­is­pref­er­enssit ovat muut­tuneet nopeasti ja valitet­tavasti kaavoitus on reagoin­ut tähän hitaasti. Helsin­gin uusi yleiskaa­va yrit­tää kor­ja­ta tätä tilan­net­ta merkittävästi.

Kaik­ki, eivätkä onnek­si edes enem­mistö, halua asumaan ratikkakaupunki­in, mut­ta mah­dol­lisuuk­si­in näh­den aivan liian moni haluaa.

Hin­taero Helsin­ki 2:n ja Helsin­ki 4:n (Itä-Helsin­ki) välil­lä on kas­vanut niin suurek­si, ettei se voi sel­l­aisen säi­lyä. Gen­tri­fikaa­tio on eden­nyt jo Kulosaaren sil­lan yli Hert­toniemeen. Sieltä se ete­nee edelleen Roi­hu­vuoreen ja Kru­unuvuoren ratikan mukana Laajasaloon.

Jos pääkaupunkiseudun asun­top­u­la joskus helpot­tuu, seudulle tulee hyvin halpo­jen asun­to­jen aluei­ta, joi­hin muo­dos­tuu han­kalia köy­hyys­tasku­ja. Kehyskun­tien ker­rostaloalueet ovat ilmeisen slum­mi­u­tu­misuhan alaisia.

Raken­netaan lisää sinne, mis­sä asun­not ovat kalliita

Asun­to­ja pitää rak­en­taa sinne, mis­sä ihmiset halu­a­vat asua – niitä pitää siis rak­en­taa sinne, mis­sä ihmiset ovat valmi­it mak­samaan asumis­es­taan eniten.

Siis asun­to­ja vain rikkaille?

Asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen halu­tu­ille paikoille las­kee niiden hin­taa koko kaupun­gin alueel­la. Parhaalle paikalle raken­net­tavaan asun­toon toden­näköis­es­ti todel­lakin muut­taa joku rikas, mut­ta häneltä jää asun­to vapaak­si toisek­si parhaal­ta alueelta. Sinne muut­taa joku kol­man­nek­si parhaal­ta alueelta ja niin edelleen. Tässä ketjus­sa kaikkien asum­is­ta­so paranee.

Päämin­is­teri Mat­ti Van­hanen aikanaan esit­ti, että ei pidä rak­en­taa vain hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­relle, kos­ka näistä asun­noista tulee kalli­ita. Voisi­han kom­pro­missi­na ajatel­la, että raken­netaan vain hvville paikoille, mut­ta asen­netaan asun­toi­hin lukko, joka aukeaa vas­ta puoli tun­tia avaimen vään­tämisen jäl­keen ja että oven avaami­nen mak­saa pari euroa. Näin saataisi­in sama hait­ta kuin siinä, että raken­netaan jon­nekin Huitsin Nevadaan han­kalan matkan päähän. Näistäkin asun­noista tulee halpo­ja. Jos sit­ten tul­laan toisi­in ajatuk­si­in, vai­hde­taan lukot. Käy paljon helpom­min kuin niiden Huitsin Nevadaan raken­net­tu­jen talo­jen siirtämi­nen ihmis­ten ilmoille.

Todet­takoon, että syr­jäisille paikoille rak­en­tamista ei mikään estä. Kehyskun­nat ovat täyn­nä kaavoitet­tua tont­ti­maa­ta kenen tahansa rakentaa.

Huo­mat­takoon, että erot vuokris­sa ovat paljon pienem­mät kuin asun­to­jen hin­nois­sa. Näin pitää vähän ollakin, kos­ka vuokranan­ta­jal­la on kulu­ja muus­takin kuin sitoutuneesta pääo­mas­ta, mut­ta nyt hal­val­ta alueel­la ostet­tu sijoi­tusasun­to tuot­taa sido­tulle pääo­ma­lle paljon parem­man tuo­ton kuin kalli­il­ta alueil­ta ostettu.

Tilanteen jatkues­sa täl­laise­na vuokra-asun­not myy­dään kan­takaupungis­sa omis­tusasun­noik­si ja tilalle oste­taan vuokra-asun­to­ja sieltä, mis­tä asun­non saa hal­val­la. Tämä kehi­tys taas saat­taa tehdä tyhjäk­si pyrkimyk­set vähen­tää seg­re­gaa­tio­ta ARA-politiikalla.