Pidin THL:n asuntokysymys ‑seminaarissa puheenvuoron aiheena Kaupunki asuntokysymyksen ratkaisijana Julkaisen sen palasteltuna muutamaan artikkeliin, koska yhtenä kirjoituksena se olisi liian pitkä. Blogini ahkerille lukijoille monet argumenttini ovat ennestään tuttuja.
= = =
Asumisen korkea hinta Helsingissä on paha ongelma. Se on sosiaalisena ongelmana suuri vääryys. Se ei vain estä ihmisiä muuttamasta työttömyysalueilta työn äärelle Helsinkiin. Se myös vie motivaation hakea töitä niiltä vähän koulutetuilta helsinkiläisiltä, jotka ovat työttöminä matalapalkkaisesta työstä. Kalliin asumisen takia sosiaaliturva on aivan rikki tuottaen kannustinongelmia. Kannustinongelmia pitäisikin tutkia keskitetysti Helsingissä eikä käyttää koko maan keskiarvoja.
Asuminen ei ole kallista kaikkialla Helsingin seudulla. Hinnat ovat nousseet rajusti Helsingin ratikkakaupungissa ja myös niin sanotulla kolmannella kalleusryhmällä, mutta eivät Itä-Helsingissä, eivätkä juuri myöskään Espoossa. Vantaalla hintojen nousu on ollut koko maan keskimääräistä nousua hitaampaa ja Kehyskuntien kerrostaloasuntojen hinnat ovat peräti laskeneet.
Jos siis haluaa muuttaa työn perässä Helsingin seudulle, löytää kyllä kohtuuhintaisen asunnon, ellei ole kranttu asuinalueen suhteen.
Ihmisten asumispreferenssit ovat muuttuneet nopeasti ja valitettavasti kaavoitus on reagoinut tähän hitaasti. Helsingin uusi yleiskaava yrittää korjata tätä tilannetta merkittävästi.
Kaikki, eivätkä onneksi edes enemmistö, halua asumaan ratikkakaupunkiin, mutta mahdollisuuksiin nähden aivan liian moni haluaa.
Hintaero Helsinki 2:n ja Helsinki 4:n (Itä-Helsinki) välillä on kasvanut niin suureksi, ettei se voi sellaisen säilyä. Gentrifikaatio on edennyt jo Kulosaaren sillan yli Herttoniemeen. Sieltä se etenee edelleen Roihuvuoreen ja Kruunuvuoren ratikan mukana Laajasaloon.
Jos pääkaupunkiseudun asuntopula joskus helpottuu, seudulle tulee hyvin halpojen asuntojen alueita, joihin muodostuu hankalia köyhyystaskuja. Kehyskuntien kerrostaloalueet ovat ilmeisen slummiutumisuhan alaisia.
Rakennetaan lisää sinne, missä asunnot ovat kalliita
Asuntoja pitää rakentaa sinne, missä ihmiset haluavat asua – niitä pitää siis rakentaa sinne, missä ihmiset ovat valmiit maksamaan asumisestaan eniten.
Siis asuntoja vain rikkaille?
Asuntojen rakentaminen halutuille paikoille laskee niiden hintaa koko kaupungin alueella. Parhaalle paikalle rakennettavaan asuntoon todennäköisesti todellakin muuttaa joku rikas, mutta häneltä jää asunto vapaaksi toiseksi parhaalta alueelta. Sinne muuttaa joku kolmanneksi parhaalta alueelta ja niin edelleen. Tässä ketjussa kaikkien asumistaso paranee.
Pääministeri Matti Vanhanen aikanaan esitti, että ei pidä rakentaa vain hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, koska näistä asunnoista tulee kalliita. Voisihan kompromissina ajatella, että rakennetaan vain hvville paikoille, mutta asennetaan asuntoihin lukko, joka aukeaa vasta puoli tuntia avaimen vääntämisen jälkeen ja että oven avaaminen maksaa pari euroa. Näin saataisiin sama haitta kuin siinä, että rakennetaan jonnekin Huitsin Nevadaan hankalan matkan päähän. Näistäkin asunnoista tulee halpoja. Jos sitten tullaan toisiin ajatuksiin, vaihdetaan lukot. Käy paljon helpommin kuin niiden Huitsin Nevadaan rakennettujen talojen siirtäminen ihmisten ilmoille.
Todettakoon, että syrjäisille paikoille rakentamista ei mikään estä. Kehyskunnat ovat täynnä kaavoitettua tonttimaata kenen tahansa rakentaa.
Huomattakoon, että erot vuokrissa ovat paljon pienemmät kuin asuntojen hinnoissa. Näin pitää vähän ollakin, koska vuokranantajalla on kuluja muustakin kuin sitoutuneesta pääomasta, mutta nyt halvalta alueella ostettu sijoitusasunto tuottaa sidotulle pääomalle paljon paremman tuoton kuin kalliilta alueilta ostettu.
Tilanteen jatkuessa tällaisena vuokra-asunnot myydään kantakaupungissa omistusasunnoiksi ja tilalle ostetaan vuokra-asuntoja sieltä, mistä asunnon saa halvalla. Tämä kehitys taas saattaa tehdä tyhjäksi pyrkimykset vähentää segregaatiota ARA-politiikalla.