Pidin THL:n asuntokysymys -seminaarissa puheenvuoron aiheena Kaupunki asuntokysymyksen ratkaisijana Julkaisen sen palasteltuna muutamaan artikkeliin, koska yhtenä kirjoituksena se olisi liian pitkä. Blogini ahkerille lukijoille monet argumenttini ovat ennestään tuttuja.
= = =
Asumisen korkea hinta Helsingissä on paha ongelma. Se on sosiaalisena ongelmana suuri vääryys. Se ei vain estä ihmisiä muuttamasta työttömyysalueilta työn äärelle Helsinkiin. Se myös vie motivaation hakea töitä niiltä vähän koulutetuilta helsinkiläisiltä, jotka ovat työttöminä matalapalkkaisesta työstä. Kalliin asumisen takia sosiaaliturva on aivan rikki tuottaen kannustinongelmia. Kannustinongelmia pitäisikin tutkia keskitetysti Helsingissä eikä käyttää koko maan keskiarvoja.
Asuminen ei ole kallista kaikkialla Helsingin seudulla. Hinnat ovat nousseet rajusti Helsingin ratikkakaupungissa ja myös niin sanotulla kolmannella kalleusryhmällä, mutta eivät Itä-Helsingissä, eivätkä juuri myöskään Espoossa. Vantaalla hintojen nousu on ollut koko maan keskimääräistä nousua hitaampaa ja Kehyskuntien kerrostaloasuntojen hinnat ovat peräti laskeneet.
Jos siis haluaa muuttaa työn perässä Helsingin seudulle, löytää kyllä kohtuuhintaisen asunnon, ellei ole kranttu asuinalueen suhteen.
Ihmisten asumispreferenssit ovat muuttuneet nopeasti ja valitettavasti kaavoitus on reagoinut tähän hitaasti. Helsingin uusi yleiskaava yrittää korjata tätä tilannetta merkittävästi.
Kaikki, eivätkä onneksi edes enemmistö, halua asumaan ratikkakaupunkiin, mutta mahdollisuuksiin nähden aivan liian moni haluaa.
Hintaero Helsinki 2:n ja Helsinki 4:n (Itä-Helsinki) välillä on kasvanut niin suureksi, ettei se voi sellaisen säilyä. Gentrifikaatio on edennyt jo Kulosaaren sillan yli Herttoniemeen. Sieltä se etenee edelleen Roihuvuoreen ja Kruunuvuoren ratikan mukana Laajasaloon.
Jos pääkaupunkiseudun asuntopula joskus helpottuu, seudulle tulee hyvin halpojen asuntojen alueita, joihin muodostuu hankalia köyhyystaskuja. Kehyskuntien kerrostaloalueet ovat ilmeisen slummiutumisuhan alaisia.
Rakennetaan lisää sinne, missä asunnot ovat kalliita
Asuntoja pitää rakentaa sinne, missä ihmiset haluavat asua – niitä pitää siis rakentaa sinne, missä ihmiset ovat valmiit maksamaan asumisestaan eniten.
Siis asuntoja vain rikkaille?
Asuntojen rakentaminen halutuille paikoille laskee niiden hintaa koko kaupungin alueella. Parhaalle paikalle rakennettavaan asuntoon todennäköisesti todellakin muuttaa joku rikas, mutta häneltä jää asunto vapaaksi toiseksi parhaalta alueelta. Sinne muuttaa joku kolmanneksi parhaalta alueelta ja niin edelleen. Tässä ketjussa kaikkien asumistaso paranee.
Pääministeri Matti Vanhanen aikanaan esitti, että ei pidä rakentaa vain hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, koska näistä asunnoista tulee kalliita. Voisihan kompromissina ajatella, että rakennetaan vain hvville paikoille, mutta asennetaan asuntoihin lukko, joka aukeaa vasta puoli tuntia avaimen vääntämisen jälkeen ja että oven avaaminen maksaa pari euroa. Näin saataisiin sama haitta kuin siinä, että rakennetaan jonnekin Huitsin Nevadaan hankalan matkan päähän. Näistäkin asunnoista tulee halpoja. Jos sitten tullaan toisiin ajatuksiin, vaihdetaan lukot. Käy paljon helpommin kuin niiden Huitsin Nevadaan rakennettujen talojen siirtäminen ihmisten ilmoille.
Todettakoon, että syrjäisille paikoille rakentamista ei mikään estä. Kehyskunnat ovat täynnä kaavoitettua tonttimaata kenen tahansa rakentaa.
Huomattakoon, että erot vuokrissa ovat paljon pienemmät kuin asuntojen hinnoissa. Näin pitää vähän ollakin, koska vuokranantajalla on kuluja muustakin kuin sitoutuneesta pääomasta, mutta nyt halvalta alueella ostettu sijoitusasunto tuottaa sidotulle pääomalle paljon paremman tuoton kuin kalliilta alueilta ostettu.
Tilanteen jatkuessa tällaisena vuokra-asunnot myydään kantakaupungissa omistusasunnoiksi ja tilalle ostetaan vuokra-asuntoja sieltä, mistä asunnon saa halvalla. Tämä kehitys taas saattaa tehdä tyhjäksi pyrkimykset vähentää segregaatiota ARA-politiikalla.
Itä-Helsingin hintoja
selittää se, että huomattava osa alueista on etnisesti mahdottomia.
Pääkaupunkiseudulla on erityisen kova kysyntä uusista asunnoista ja niiden myyntihinnat ovat selvästi vanhoja asuntoja korkeammat. Tähän varmaan vaikuttavat tulossa olevat putkiremontit ym., mutta käytännössä siis uusi asunto toiseksi parhaalta alueelta on halutumpi kuin vanha asunto parhaalta alueelta.
Sanoisin kyllä omasta näkökulmasta itä-helsinkiläisenä, että itä-helsingin maine etnisesti mahdottomana alueena on stigmatisoitunut. Aiemmin asuin Frankfurtissa, alueella jossa ei ollut juuri lainkaan paikallisia tai edes ylipäänsä saksalaisia (Bockenheim), hommat toimi vaikka kaikki olivat muualta tulleita. Itä-Helsinki on edelleen varsin suomalainen siihen verrattuna ja asiat toimivat myös hyvin. Pyöriä viedään kyllä, että jos joku ei kestä pyörän häviämistä itiksen pyöräparkista niin sitten ymmärrän itä-Helsigin karttamista.
Veikkaan itsekin gentrifikaation leviävän tässä 20-30 vuoden tähtäimellä tuonne itiksen alueille asti, sen verran kätevää eläminen siellä metron varrella lopulta on ja hintataso aivan toinen kuin kulosaaren sillan toisella puolella. Asuisin mieluusti itsekin siinä sillan toisella puolella, mutta tulotason, perhekoon ja muun elintason kustannuksen realiteetit eivät oikein kohtaa asuntojen hintoja ennen itistä. Parempaa kaupunkia sinnekin tosin kaipaan, ettei kaikkia palveluja tarvitse lähteä 20min metromatkan päästä hakemaan kallio-keskusta akselilta.
Uusia asuntoja ostavat nyt sijoittajat jotka ostavat niitä tukkuhintaan isoina ryppäinä, ja pistävät niitä vuokralle n 10 vuodeksi. Ensin pikkasen alihintaan, että saa ylipäänsä vuokralaisia, sitten pistävät vähän pökköä pesään. Jos vuokralainen lähtee niin aina tulee uusia tilalle. Sitten 10 vuoden päästä tehdään pintaremontti ja myydään lähes uuden asunnon hinnalla tyhmille jotka maksavat ylihintaa siitä että pääsevät muotialueille.
Pelin voittajat:
– sijoittajat
– ne jotka ovat hyväveli-systeemin kautta päässeet asumaan niihin muutama vuosi halvalla vuokralla
Häviäjät:
– ne jotka ostavat ylihintaisen asunnon 10 vuoden päästä
– ne yksittäiset jotka haluaisivat ostaa näitä asuntoja uusina samaan hintaan kuin sijoittajat mutta joille niitä ei myydä
– kaupunki joka joutuu toteamaan että ”kuinkas nyt näin kävi”?
Kuka haluaa asua kerrostalossa kantakaupungin ulkopuolella? Eli tulokset ovat täysin loogisia. Vain Neuvostoliitossa rakennettiin lähiöihin kerrostaloja, Länsi-Euroopassa ja USA:ssa lähiöt on tehty pientaloista. Eli nyt näiden suunnitelmatalouden jäänteiden hinta ei nouse.
Länsi-eurooppalaisten ja amerikkalaisten lähiöiden ero on pääasiallinen liikennemuoto. Euroopassa suositaan rakentamista raskaan ratainfran varteen, kun USA:ssa taas pääsääntöisesti liikenne tukeutuu henkilöautoihin. On valinta kumpi tahansa, niin sen pitää olla looginen kokonaisuudessaan. Suomessa kaavoitetaan amerikkalaisittain, mutta samalla pidetään autoilun kustannukset korkeina, niin systeemi ei yksinkertaisesti toimi. Päätöksistä puuttuu logiikka.
Osmo: ”Asumisen korkea hinta Helsingissä…”
Kannattaisi varmaan katsoa peiliin. Tämä on ihan itse aiheutettu ongelma, johon olisit voinut vaikuttaa ainakin parissa pestissä keskeisesti. Syynä on kaavoitusmonopoli, asumisen tuet ja sääntely.
Aikoinaan ministerinä olisit pystynyt lopettamaan asumisen tukemisen, joka on yksi kolmesta isosta syystä korkeisiin hintoihin. Siitä olisi tullut kohtuullinen huuto, mutta kukaan ei olisi edes muistanut asiaa parin vuoden päästä, kun markkinat olisivat tasoittuneet.
Kaavoitukseen olet itse vaikuttanut keskeisesti. Miksi olet antanut kaupungin puuhastella, vetää välistä ja ties mitä. Tehdään ruutukaava, lopetetaan sotkeutuminen tontin omistajan asioihin ja sillä siisti. Kun kaavoitettua maata on saatavissa riittävästi, niin kas kumma kun hinnat laskee.
Varmaan olisit voinut vaikuttaa osaan sääntelystäkin. Siinä viidakko on laaja, ettei yhden miehen kynnet varmasti pidä. Odotan mielenkiinnolla, milloin puuhastelu lopetetaan ja oikeasti ryhdytään talkoisiin turhan normiston purkamiseksi. Epäilen ettei koskaan.
PS. THL on lakkautettava haitallisena.
Ainakin tämän blogin lukijoille on tullut jo niin monta kertaa selväksi miksi tuo argumentti ettei saisi rakentaa kalliille alueille on täysin surkea. Toivottavasti en näe sitä enää koskaan missään varteenotettavassa keskustelussa.
En ole itsekään taloustieteilijä, mutta taloustieteellisen ajattelutavan tällaisissa asioissa voi mielestäni oppia aika helposti ja toivoisin että useampi vaivautuisi niin tekemään. Toki on asioita joissa tällaisen ajattelun soveltaminen naiivisti johtaa väärään tuloksiin jonkinlaisten ulkoisvaikutusten tai informaatioasymmetrioiden vuoksi, mutta lähtökohtana se on usein hyvä.
Asuntoja taitaa koskea samantapainen periaate kuin työvoimaa – markkinat toimivat kunnolla vain, jos on sopiva määrä asuntoja tyhjillään / työntekijöitä työttöminä…
Ennen asuntohintojen rysähdystä ja ennen osakepörssien romahdusta ovat arvonnousut jo vedetyt asianomaisista yhtiöistä ja sijoitusasunnoista ulos pelien manipulaattorien toimesta ja taskuihin. Selittäisikö allajulistamani populismin nousua vaikka alitajuistakin, ja olisiko kelle iloa jos kerron miten ne hinnat teknisesti nousevat ja kelle raha sataa ?
Varsinkin jos allamainitun Nordea Rahaston sijalle panisi -kuten tosielämässä- Ilmarisen, Varman. Kyse on arvoparistamisen yhdestä alalajista, ehkä törkeimmästä päästä rahavyörytystä luottolaitosten ja lähipiiriläistensä ylle kuin suihkusta. Kas näin se menee.
Kun Nordea rahoittaa vanhan asunnon tai osakkeen oston entistä korkeammalla hinnalla, se todella luo kuten Ville Iivarinen&kumpp. vihdoinkin tietävät, uutta rahaa.
Uusi velkasaaminen on omaisuutta Nordealle. Ei tarvitse odotella sen lyhennyksiä. Sen voi oitis myydä Rahastolle Nordea. Ja mistä rahat. Omasta pankkitaseesta missä on asunnon myyjän rahat samasta diilistä. Hänet neuvotaan panemaan rahat Rahasto Nordeaan.
Asuntolainasaaminen ostetaan näillä rahoilla Rahastoon ja maksetaan myyjälle Nordea Pankille. Siellä on nyt rahaa äskeisen velkasaamisen paikalla. Sen pankin omaa. Mutta ei jakokelpoista voittoa. Asiasta pääsee pääoman palautuksen nimellä. Se palautetaan omistajille ja talentti-toimihenkilöille bonuksina.
Tämä tästä, mutta näitä lomittaisgeometrian tai pyramidin poikkileikkauksia ja uudelleen rakentamisia olisi mielikuvituksellisen paljon ja erilaisia, ja jumalattoman hirmuja summia. Tehtaanjohtajia, liiketoimien managereita, firmojensa myyjiä varten. Uusi finanssikapitalismi tuottaa yläluokkaa, tavaraa ja palvelustahan jo onkin, ja köyhiä myöten.Jukka Sjöstedt
Keskeistä on, ettei yritetä säännellä markkinaa, vaan annetaan markkinoiden toimia. Esimerkiksi Helsingin vuokra-asuntopulasta voi suoraan syyttää helsinkiläisiä kuntapoliitikkoja, kuten Osmo. He ovat säännelleet ja kuluttaja maksaa.
Luulin Osmo Soininvaara oikeasti viisaaksi mieheksi. Tämän kirjoituksen luettuani, teen hänen kohdallaan 180 asteen käännöksen. Uskomatonta yksinkertaisuutta.
Jos oikeasti uskot tuohon, olet ottanut ison lainasalkun Nordeasta ja ostanut koko rahalla Nordean osakeita, ja nyt vain odotat milloin saat sijoituksesi osinkoina ja pääomapalautuksina takaisin. Kerrot varmaan mielelläsi kuinka paljon olet jo netonnut ja kuinka paljon odotat saavasi lisää nettovoittoja sijoituksellasi?
Minulla on kaksi sijoitusasuntoa pk-seudulla. Toisen ostin tasan 2000e/neliö 8 tai 9 vuotta sitten ja toisen 8000e/neliö pari vuotta sitten. Jälkimmäisen arvonnousu on tuottanut kolmessa vuodessa enemmän kuin ensin mainittu vuokrina koko omistuksen aikana. Kummankin vuokra on eurolleen sama.
En olisi niinkään varma, että kannattaa ostaa lähiöstä.
Aina välillä on puhetta asumistuen lakkauttamisesta, mutta sellainen ratkaisu taitaa olla perustuslain vastainen. Suomen perustuslain 19 § 4. momentin mukaan
” Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. ”
Tarvitaan sopiva määrä työttöminä tai irrotettavissa nopeasti nykyisestä työstään. Jälkimmäinen olisi paljon parempi, siis minijobsit Suomeenkin. Sama koskee asuntoja.
Stetsonista heittäen kanta-/ratikkakaupungin alueella asuu noin 200000 henkeä. Asuntoja reilut 100000 ja vuokra-asuntoja ehkä 6-70000 kpl. 60 % vuokralla asuvista saa asumiseensa verovaroista tukea. Eli noin 40000 asunnon (itse asiassa kaikkien alueen asuntojen) vuokrataso ja asunnon arvo on hinattu ylös verovaroin ratikkakaupungin alueella.
Yksinkertainen ratkaisu kantakaupungin kovaan vuokra- ja hintatasoon on se, että lopetetaan vuokra-asumisen tukeminen ratikkakaupungin alueella. Ajetaan tuet alas vaikkapa 5 vuoden liukumalla leikaten tukia 20%/v.
Tällä konstilla loppuu asuntopula keskustassa ja hinnat/vuokrat saadaan järkevämmälle tasolla. Veikkaisin, että 30000 asuntoa vapautuisi 5 vuoden aikana.
Uusia asuntoja tietysti rakennettava muualle pääkaupunkiseudulle, hyvien liikenneyhteyksien varaan.
Jos haluaa asua kalliissa Helsingin keskustassa niin jokainen voi tehdä sen omilla rahoillaan, ei muiden rahoilla.
Asumistukea saa ratikkakaupungissa euromääräisesti yhtä paljon kuin Kontulassa. Sen lisävuokran maksaa kyllä itse.
Muutetaan siis perustuslakia (jota nyt ei muutenkaan tarvitse noudattaa), kuulumaan seuraavasti: ”Jokaisen Suomen kansalaisen, Euroopan unionin kansalaisen ja Suomessa laillisesti asuvan kolmannen maan kansalaisen oikeutta…”
Samalla voisi muuttaa perustuslaissa kaikki kohdat, joissa lukee ”jokainen” kuulumaan vastaavalla tavalla.
”Asumisen korkea hinta Helsingissä on paha ongelma.”
Mikä on uudella alueella osuus, jossa ihminen asuu itse omistamassaan asunnossa? Ehkä 20-30?
Eikö ratkaisu olisi rakentaa enemmän kovanrahan asuntoja?
Kyllläkyllä. Mutta mitä sanot itse ideasta, saataisiinko helpotettua asuntotilannetta kantakaupungissa ja hinta-/vuokratasoa hillittyä?
Tukeminen voi olla muutakin kuin rahallista tukea ja voi tuon lukea niinkin, että omatoimisuuteen pitäisi kannustaa – myös taloudelliseen omatoimisuuteen. 😉
Antti: Jos oikeasti uskot tuohon…
Minuuutin sisällä diilistä Nordea Pankin taseessa on talletustusta (=velkaa) 500 000 myyjän tilillä ja 500 000 velkasaamista (=omaisuutta) ostajalta. Tase tasan.
Myyjä ostaa 500 000 edestä Nordea Rahaston omistusosuutta. Talletus häipyy. Nordea Pankki myy velkasaaamisen 500 000 Nordea Rahastolle ja saa maksuksi 500 000 (= alkuperäinen rahavolyymin kasvu Nordeassa ja kansantaloudessa tästä asuntokaupasta). Nordean tase ei mene tasan.
Omaisuutta on 500 000 enemmän kuin velkoja (talletuksia). Omaisuus vaihtoi muotoa velkasaamisesta rahaksi. Myyjän privaatissa taloudessa ei enää ole talletusta mutta on osuus Nordea Rahastosta, 500 000. Ostajalla on asunto ja velkansa. ”Yhteiskuntaan” tuli 500 000 lisää rahaa (omistajille ja talentti-toimihenkilöille). Tämän lisäksi Nordea Pankin tasekapasiteetti (vakavaraisuusrajoite, BIS) ei kulunut, vaan pankki on iskussa seuraavaan luottolaitosihmeeseen (jos eläisimme industrialismin aikaa) tai finanssialkemiaan kun emme elä.
Jankutan vielä. Nordea Pankin omaisuuspuoli oli isompi mitä velka puoli. Se piti saada tasan. Se ei oikene muuten kuin ottamalla ulos 500 000. Tässä esimerkissä omistajille ja talentti-toimihenkilöille.
Realistisemmissa se menee voiton ja hyötyjen jakosopimuksen mukaan mitä moninaisimmalle joukolle ihmisiä ja yhtiöitä alan sisällä. MBA-uusrikkaita kaikki tyyni.Jukka Sjöstedt
Roskaa, paitsi tietenkin vallanhimoisten perustuslakiasiantuntijoiden mielestä.
Tukea asumisen omatoimista järjestämistä voidaan tulkita ihan miten halutaan, kunhan se hoidetaan jotenkin. Ei sen ole pakko olla asumistukea. Ei ”asumisen omatoimisen järjestämisen tukeminen” tarkoita, että vuokran voi laittaa veronmaksajien piikkiin.
(eikö muuten ole aika lailla perustuslain vastaista, että kourallinen perustuslakiasiantuntijoita määrittelee Suomen perusturvan tason?)
Olen ollut siinä käsityksessä, että asumistuen omavastuuosuus ja kattovuokran ylittävän osuus maksetaan toimeentulotukena, jos vuokralainen on varaton. Onko tämä sis väärä luulo? STM:n sivuillakin sanotaan seuraavasti: ”Perusosan lisäksi perustoimeentulotukea annetaan tarpeellisen suuruisiin muihin perusmenoihin: asumismenoihin, kuten vuokraan tai vastikkeeseen, vesimaksuun, lämmitykseen, sähkölaskuun ja kotivakuutusmaksuun sekä terveydenhuollon menoihin (esimerkiksi reseptilääkkeet) sekä välttämättömiin asuntoon muuttoon liittyviiin menoihin.”
Olisi kiva nähdä jokin tilasto siitä, miten vuokria eri pääkaupunkiseudun vyöhykkeillä todellisuudessa maksetaan, jaoteltuna vaikka omilla palkka/pääomatuloilla maksettu osuus, asumistuen osuus ja toimeentulotuesta maksettu osuus. Ei liene mahdotonta selvittää esim. 5 %-yksikön tarkkuudella, vaikkei tarkkoja lukuja olisikaan saatavilla. Saataisiin viimein loppumaan väittely siitä, kuinka paljon julkinen puoli maksaa vähävaraisien asumista Helsinki 1:ssä.
Kyllä, toimeentulotuki toimii toisin kuin asumistuki, mutta kirjoittaja puhui asumistuesta. Uskoisin, että toimeentulotukea maksetaan yleisemmin muualla kuin Töölössä tai Kruununhaassa, joten sekään ei selitä ratikkakaupungin asuntojen kalleutta. Myös toimeentulotuessa on vuokrakatto, joskin paljon korkeampi, joten ei sekään ihan mitä tahansa maksa. Yksinäiselle henkilöllä asumistuen vuokrakatto on 508 euroa ja toimeentulotuen jotain noin 670 euroa. Myös toimeentulotuessa lähestytään tilannetta, että se korvaa kaikille vuokralla asuville samansuuruiset asumiskulut, olivat todelliset asumiskulut mitä hyvänsä.
Mistä ihmeestä löytyvät ne jotka jonottavat asumaan Helsinkiin eivätkä pääse?
Eivätkä he ole tulossa ainakaan työnperässä sillä työttömyys suomessa näkyy keskittyvän suuriin kaupunkeihin. Helsingissä määrälähenteli viimeksi 48000 luokkaa ja työttömyys% syrjäseudun kitukylien tasoa
Eikä ole kyse myöskään mistään maaltapaosta ja pakkautumsiesta kaupunkeihin. Jos pois muuttaa 32000 ja sisään muuttaa 35338 niin suomen sisäiseksi nettomuutoksi jäi 2016 vuonna 3285 henkeä.
Helsinkihän on yhä suomen sisäisen muuton suhteen muuttotappiokunta lukuunottamatta ikäluokkia 14-30. Ainahan yliopistokaupunkeihin tulee syksyisin uusia opiskelijoita ja jotkut jäävät pyörimään sitten pidempäänkin.
Mutta tapahtunut kasvu on tosiasia ja se on tapahtunut pitkälti maahanmuuton kautta. Siksi kasvuhaaveisiin pitää lisätä se että paljonko sitä maahanmuuttoa lisätään
> … Sinne muuttaa joku kolmanneksi parhaalta
> alueelta ja niin edelleen. Tässä ketjussa
> kaikkien asumistaso paranee.
Edistämällä rikkaiden asumista, saadaan paras hyöty suurimmalle määrälle asukkaita / äänestäjiä pienimmällä mahdollisella rahalla.
Rikkaiden asumista edistämällä myös parhaiten vaikutetaan siihen, millainen Helsinki on tulevaisuudessa. Tuo rikkaan rakentama ökyasunto nimittäin on kolmenkymmenen vuoden päästä vain hyvää keskitasoa, mutta se asutetaan edelleen, se sijaitsee siellä, mihin kaavoittaja sen halusi, sen ulkokuori on jokseenkin sama kuin rakennettaessa. Siis nyt tehdyn päätöksen seuraukset ovat olemassa vielä kauas tulevaisuuteen asti.
Miten käy köyhiä varten halvalla rakennetulle slummille kolmenkymmenen vuoden päästä? Mitä niille silloin kannattaa tehdä?
Otetaanpa esimerkki Helsingin historiasta. Vaikkapa kaikki yli sata vuotta vanhat rakennukset. Kuinka moni niistä oli rakennettu köyhille? Kuinka moni niistä on edelleen käytössä? Mitä niille kannattaa tehdä?
Tuskin: asumisen omatoimisen järjestämisen tukemisen ei tarvitse tarkoittaa asumistukea; se voi tarkoittaa esim. ohjaamista asumaan sinne, missä on edullista asua.
Aukotonta ajattelua ja kovin tuttua blogin lukijoille.
Voitaisiinko jotain keppiä tai porkkanaa kehittää, että saataisiin osa 30 000 Helsingin tyhjästä asunnosta asutuiksi? Kommunismia en kaipaa, omaisuudellaan kukin tehköön mitä parhaaksi näkee, mutta hyvinvointitappiolta minusta tuntuu, että ovat tyhjillään.
Tyhjät asunnot eivät ole tyhjiä. Niissä ei kukaan asu vakituisesti. Ne ovat siis kakkosasuntoja. Tyhjillään on muutama tuhatta asuntoa putkiremonttien takia ja sitten joitain vanhusten asuntoja, kun asukas on muuttanut hoivakotiin eikä asuntoa ole saatu tyhjennetyksi ja myydyksi.
Valitettavasti Hetemäen viesti on keskusteluissa muuttunut. Seuraavat perusasiat on syytä tuoda tietoon:
– Helsingissä ja Helsingin seudulla työllisyysaste oli vuonna 2015 muun maan tasoa korkeampi. (Viimeisin virallinen tilasto, Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto)
– Helsingissä ja Helsingin seudulla työttömyysaste on muuta maata matalampi.
– Työttömyysaste on TEM:n tietojen mukaan kääntynyt laskuun ja Helsingissä on työttömiä 37.000
– Vieraskielisten osuus kaikista työttömistä on huomattava Helsingissä (27 %) ja koko pääkaupunkiseudulla (28 %) kun taas muussa Suomessa osuus on vain 8 %.
Kun verrataan kantaväestön työttömyyttä, Helsingin seudun ulkopuolisessa Suomessa työttömyysaste on lähes puolitoistakertainen Helsinkiin nähden. (Tilastokeskus 2015)
– Viimeksi kuluneen vuoden aikana tuotanto oli Helsingin seudulla keskimäärin reilut 4 % korkeammalla tasolla kuin vuonna 2012. Koko maassa tuotanto on kasvanut vajaan prosentin vertailuvuoden tasosta. (Toimialakatsaus)