Mielenkiintoista lähinnä on, mitä tehdä Espan ja Bulevardin eteläpuoliselle Helsingille. Se on lähellä keskustaa, mutta ei kovin hyvin saavutettavissa, ellei satu asumaan alueella. Minusta siellä pitäisi lisätä asumista työpaikkojen sijasta, koska se on niin haluttua asuinaluetta. Alueelle sopii pienkonttoreita, joiden työntekijät asuvat lähellä, mutta ei suuria työpaikkoja, joihin pitäisi matkustaa kaukaa. Työpaikkapysäköintiä ei alueella ole mahdollista järjestää mihinkään järkevään hintaan, mikä sekin puolustaa ajatusta, että työpaikkoja tulisi olla lähinnä alueella asuvia varten.
Ensimmäiseen kerrokseen en ottaisi asuntoja jo kaupunkikuvallisista syistä — ikkunat. Niissä voi olla liiketilaa tai jos vuokralaista ei löydy, pienyritysten toimistoja. Luovien alojen työpaikat sijoittuvat mielellään kaupunkien keskustaan samoin kuin näiden työntekijöiden asunnot.
Suojellaan siis pientoimistoja ensimmäisissä tai jopa toisissakin kerroksissa, mutta annettakoon muuttaa ylempien kerrosten toimistot aika vapaasti asunnoiksi. Alimpien kerrosten pitäminen työpaikkakäytössä ei ole kovin tuottavaa kiinteistöjen omistajien kannalta, mutta elinkeinopoliittisesti on hyvä, että aloitteleville suomalaisille menestystarinoille on paikka, jossa toimia halvalla ennen menestystä. Toki tässäkin on voitava käyttää tapauskohtaista järkeä.
Alueelle on rakennettu joitain aikanaan (1960 ‑luku) moderneja toimistoja, joiden purkamista en osaisi tavattomasti surra.
Myönnän, että käsitykseni perustuu vahvasti intuitioon. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolla on käytössään maan paras tieto, mutta ei se vakuuta minua silti. Päätösten viisaus nähdään aina vasta jälkeen päin. On tukeuduttava parhaaseen arvaukseen silloin, kun muuta ei ole käytettävissä.
Se kuitenkin on selvä, että jos kaupungilla on halua puolustaa alueella työpaikkoja, ei pitäisi olla kiellettyä muuttaa omistamaansa asuntoa toimistoiksi tai sitä, että ostaa samasta talosta yksiön ja muuttaa sen toimistokseen.