Konversio ja suhteellisen edun periaate. Toimistoja asunnoiksi Osa 3

Päätet­täessä, sovel­tuuko jokin tont­ti parem­min toimis­to- vai asuinkäyt­töön, markki­nat saisi­vat ratkaista. Jos ton­tista mak­se­taan enem­män asun­tokäytössä, se sovel­tuu parhait­en asun­nok­si ja päinvastoin.

Suun­nit­teli­ja sanoo, ettei näin voi tehdä, kos­ka sil­loin kaik­ki menisi asumiseen.

Niin kävisikin. Markki­nat toimi­vat näin yksioikois­es­ti, kos­ka pääkaupunkiseudul­la on kova pula asun­noista ja reilusti yli miljoona ker­rosneliötä toimis­toti­laa tyhjil­lään. Markki­noiden mielipi­de ei ole siis aivan tuules­ta temmattu.

Tilanne tas­apain­ot­tuisi, jos nou­dat­taisimme markki­noiden tah­toa muu­ta­man vuo­den ajan ja tek­isimme pelkkiä asun­to­ja. Jat­ka lukemista “Kon­ver­sio ja suh­teel­lisen edun peri­aate. Toimis­to­ja asun­noik­si Osa 3”

Toimistoja asunnoiksi, osa 3. Etelä-Helsinkiin sopii asuntoja

Mie­lenki­in­toista lähin­nä on, mitä tehdä Espan ja Bule­vardin eteläpuoliselle Helsingille. Se on lähel­lä keskus­taa, mut­ta ei kovin hyvin saavutet­tavis­sa, ellei satu asumaan alueel­la. Minus­ta siel­lä pitäisi lisätä asum­ista työ­paikko­jen sijas­ta, kos­ka se on niin halut­tua asuinaluet­ta. Alueelle sopii pienkont­tor­e­i­ta, joiden työn­tek­i­jät asu­vat lähel­lä, mut­ta ei suuria työ­paikko­ja, joi­hin pitäisi matkus­taa kaukaa. Työ­paikkapysäköin­tiä ei alueel­la ole mah­dol­lista jär­jestää mihinkään järkevään hin­taan, mikä sekin puo­lus­taa aja­tus­ta, että työ­paikko­ja tulisi olla lähin­nä alueel­la asu­via varten.

Ensim­mäiseen ker­rokseen en ottaisi asun­to­ja jo kaupunkiku­val­li­sista syistä — ikku­nat. Niis­sä voi olla liiketi­laa tai jos vuokralaista ei löy­dy, pienyri­tys­ten toimis­to­ja. Luovien alo­jen työ­paikat sijoit­tuvat mielel­lään kaupunkien keskus­taan samoin kuin näi­den työn­tek­i­jöi­den asun­not. Jat­ka lukemista “Toimis­to­ja asun­noik­si, osa 3. Etelä-Helsinki­in sopii asuntoja”

Insinöörien ja meidän muiden työpaikat. Toimistoja asunnoiksi? Osa 2

Täl­läkin blogilla käy­ty keskustelu siitä, mis­sä tule­vaisu­u­den työ­paikat sijait­se­vat, osoit­taa tule­vaisu­u­den näkymien olen hyvin eri­laisia. Joidenkin mukaan työ­paikan paras sijain­ti on Helsin­gin keskus­tas­sa, tois­t­en mielestä kaupun­gin ulkop­uolel­la, vaikka­pa Keilaniemessä.

(Haa, huo­masin oman asen­teeni tule­van esi­in edel­lisessä virk­keessä. Onhan niitäkin, joiden mielestä Keilanie­mi ei ole kaupun­gin ulkop­uolel­la vaan kaupungissa.)

Kävin tois­savi­ikol­la luen­noimas­sa Tam­pereen Teknil­lisel­lä yliopis­tol­la Her­van­nas­sa. En ollutkaan käynyt Her­van­nas­sa vuosi­in Se oli kovin eri­laista ympäristöä kuin Tam­pereen keskus­ta, jos­sa yliopis­to sijait­see ja johon liit­tyy noin 95 % koke­muk­ses­tani Tampereesta.

Oikeas­t­aan vas­ta Her­van­nas­sa tajusin, että insinöörien käsi­tys hyvästä työ­paikan ympäristöstä on aivan eri­lainen kuin vaikka­pa humanistien.

Insinööri arvostaa täl­laista työympäristöä

Kaikkial­la maail­mas­sa insinööri­alo­jen työ­paikat ovat Her­van­nan ja Keilaniemen kaltaisil­la alueil­la pysäköin­tikent­tien ympäröim­inä kaupun­gin ulkop­uolel­la. Niihin pääsee kätevästi oma­l­la autol­la, jota myös läh­es kaik­ki käyt­tävät. Jat­ka lukemista “Insinöörien ja mei­dän muiden työ­paikat. Toimis­to­ja asun­noik­si? Osa 2”