Populismin pelko on korvannut kommunismin pelon

Kom­mu­nis­min pelkoa pide­tään yht­enä syynä ihmiskasvoisen kap­i­tal­is­min aikaan, jota kesti 1980-luvun lop­ulle. Ellei työväestöä olisi kohdel­tu kun­nol­la, olisi tul­lut val­lanku­mous ja sosial­is­mi. Neu­vos­toli­iton rom­ahdet­tua voiti­in käyn­nistää kap­i­tal­is­min turbovaihe.

Luon­nol­lisem­pi seli­tys kuitenkin löy­tyy teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä. Työväestöl­lä meni hyvin niin kauan kun työn kysyn­tä kasvoi ja huonos­ti, kun dig­i­tal­isaa­tio ja robot­it alkoi­vat kor­va­ta ihmistyötä.

Silti tot­ta toinen puoli. Toi­sis­sa poli­it­ti­sis­sa olois­sa glob­al­isaa­tion ja dig­i­tal­isaa­tion yhteiskun­nal­lista hin­taa olisi var­maan yritet­ty pehmen­tää tarmokkaammin.

Kan­sain­välisessä lehdis­tössä kir­joit­taa läh­es viikoit­tain joku poli­it­tista oikeis­toa edus­ta­va tarpeesta pehmen­tää kap­i­tal­is­mia, kos­ka muuten pop­ulis­min voit­tokulkua ei pysäytä mikään. Pop­ulis­tit ovat kor­van­neet uhkana kom­mu­nis­min. Tietysti kir­joit­ta­jis­sa on myös hyväsy­dämisiä ihmisiä, jot­ka sure­vat ihmis­ten ja aluei­den ahdinkoa.

On hyvä, että uhka toimii, vaik­ka pop­ulistien tar­joa­mat ratkaisut toimi­vat juuri yhtä huonos­ti kuin sosialismi.

Englan­ninkieli­sis­sä kir­joituk­sis­sa pop­ulis­te­ja kut­su­taan estot­tomasti taan­tu­muk­sel­lisik­si, kos­ka he halu­a­vat takaisin men­neisi­in hyvin aikoi­hin. Suomes­sa pitäisi saa­da neu­vos­tokaup­pa takaisin ja sel­l­u­loosan keit­to euka­lyp­tuk­ses­ta kiel­letyk­si, eikä paluu men­neeseen olisi muual­lakaan olisi sen helpom­paa. ”His­to­ri­an kulkua ei taak­sepäin voi tuu­pa­ta.”

Jalka­pal­loil­i­joiden tulon­jako ker­too jotain siitä, mitä seu­raa, kun avain­osaa­jat alka­vat hin­noitel­la itseään estot­tomasti. Mitä Nokian olisi kan­nat­tanut mak­saa Steve Job­sille vuon­na 2006, jos tämä olisi ollut tar­jol­la yhtiön pääjo­hta­jak­si? Mil­jar­di vuodessa?

Tulon­jako ei ole Suomes­sa vielä men­nyt niin kohtu­ut­tomak­si kuin muual­la, mut­ta perässä tul­laan. Olemme valin­neet työt­tömyy­den pien­ten palkko­jen sijaan.

Tulo­ero­ja on tasat­ta­va reilusti, vaik­ka se vähän heiken­tääkin kan­nustei­ta. Olisi silti kivaa olla hyväo­sainen ja kur­jaa olla huono-osainen. Pieniä palkko­ja pitäisi tukea tulon­si­ir­roin. Perus­tu­lo on yksi tapa, mut­ta on muitakin tapo­ja tukea pieniä palkkoja.

On hyväksyt­tävä pienet palkat mas­satyöt­tömyyt­tä pienem­pänä pahana – mut­ta siis tulon­si­ir­roil­la täydennettyinä.

Perus­tu­lon mah­dol­lista laiskistavaa vaiku­tus­ta on kokeil­tu tuhan­sil­la nuo­ril­la, jot­ka saa­vat pääo­mat­u­loa per­imästään omaisu­ud­es­ta. Voi tietysti väit­tää, että niil­lä, joil­la on perit­tyä omaisu­ut­ta, on myös sosi­aal­ista pääo­maa, mut­ta silti.

Tavaroiden valmis­tus ei jatkos­sa juuri työl­listä. Uusien tuot­tei­den kehit­tämi­nen on kan­nat­tavaa, mut­ta siinä suurin ihmistä osa pär­jää yhtä huonos­ti kuin minä jalkapalloammattilaisena.

Palvelu­am­matit ovat ratkaisu, mut­ta se on Suomes­sa hidas tie. Palvelu­jen käyt­tö ei kuu­lu kult­tuuri­imme eivätkä palve­lut men­esty kun­nol­la kuin suuris­sa kaupungeis­sa. Jos palvelu­jen kysyn­tää halu­taan nopeasti lisätä, niiden olisi olta­va nyky­istä halvem­pia. Vero­tus ja jäykät työehdot!

= = =

Alueel­lis­es­ti eri­ar­voisu­us näyt­tää saman­laiselta kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa. Vauras luo­va luok­ka asuu suurten kaupunkien keskus­tois­sa – ennen he muuten asui­v­at pien­talois­sa niiden laidoil­la. Maaseudul­la ja pikkukaupungeis­sa val­lit­see talouden alaku­lo ja näköalattomuus.

Suomes­sa kär­sitään nyt Kekkosen ajan alue­poli­ti­ikan nur­jista puolista. Teol­lisu­ut­ta hajautet­ti­in väk­isin pie­nille paikkakun­nille. Kun tehdas hilje­nee, ei yhden savupi­ipun paikkakun­nas­ta ei jää paljon jäl­jelle. Oikeat kaupun­git kuten Tam­pere ja Pori pystyvät siir­tymään liukuen teol­lis­es­ta ajas­ta urbaani­in aikaan.

Miten paljon parem­min asi­at oli­si­vatkaan, jos Nokia olisi nousun vuosi­na sijoit­tanut Salon toim­intansa Turku­un! Turku olisi selvin­nyt Nokian alasajos­ta ihan niin kuin Oulukin.

Koulutet­tu nuoriso on muut­tanut syr­jäseuduil­ta suuri­in yliopis­tokaupunkei­hin. Nyt aivovuo­to uhkaa koko Suomea. Tytäry­htiö­taloudessa val­ovoimaisim­mat houkutel­laan ulko­maille pääkont­tor­ei­hin. Aka­teemiselle uralle tähtäävät kat­se­l­e­vat ulko­maisia yliopis­to­ja. Tämä on pitkän ajan uhis­tamme suurimpia.

= = =

Bernie Sander­sista olisi ilmeis­es­ti tul­lut Yhdys­val­tain pres­i­dent­ti, jos hänet olisi päästet­ty demokraat­tien ehdokkaak­si. Suuri enem­mistö halu­aa muu­tos­ta ja ajan myötä demokra­ti­as­sa se myös toteu­tuu. Nyky­meno ei tule jatkumaan.

Muu­tos­ta halu­a­vat oli­si­vat jo voit­ta­neet jok­seenkin kaik­ki vaalit, jos joku olisi osan­nut uskot­tavasti ker­toa, miten suun­taa muutetaan.

Pop­ulistien takaisin men­neisyy­teen ei toi­mi, mut­ta paljon parem­paa ei ole tar­jo­ta per­in­teisel­lä vasem­mis­tol­lakaan. Vasem­mis­to on kyl­lä voit­tanut vaale­ja eri puo­lil­la Euroop­paa, mut­ta seu­raa­vat vaalit se onkin sit­ten yleen­sä hävin­nyt lupausten osoit­taudut­tua tyhjik­si. Ran­skan François Hol­lande ei ase­tu edes ehdolle.

Vasem­mis­to on jäänyt työ­paikkansa säi­lyt­tänei­den vangik­si puo­lus­ta­maan saavutet­tu­ja etu­ja – käytän­nössä työ­markki­noille pyrkiviä nuo­ria vas­taan. Jar­rupolkimel­la ei voi ohjata.

Timo Harakalla on edes yri­tys­tä, kos­ka hän tulee tämän tra­di­tion ulkop­uolelta, mut­ta kat­so­taan miten äijän käy.

Kan­nat­taa vilkuil­la lib­er­aalien ekon­o­mistien suun­taan – lib­er­aalien sekä talous­te­o­reet­tises­sa että per­in­teisessä yhteiskun­nal­lises­sa merk­i­tyk­sessä. Jotkut kut­su­vat tätä joukkoa kut­su­taan vasem­mis­tolib­er­taareik­si. Sieltä saat­taa ilmaan­tua tul­la aivan uuden­laisia ratkaisuja.