Kommunismin pelkoa pidetään yhtenä syynä ihmiskasvoisen kapitalismin aikaan, jota kesti 1980-luvun lopulle. Ellei työväestöä olisi kohdeltu kunnolla, olisi tullut vallankumous ja sosialismi. Neuvostoliiton romahdettua voitiin käynnistää kapitalismin turbovaihe.
Luonnollisempi selitys kuitenkin löytyy teknologian kehityksestä. Työväestöllä meni hyvin niin kauan kun työn kysyntä kasvoi ja huonosti, kun digitalisaatio ja robotit alkoivat korvata ihmistyötä.
Silti totta toinen puoli. Toisissa poliittisissa oloissa globalisaation ja digitalisaation yhteiskunnallista hintaa olisi varmaan yritetty pehmentää tarmokkaammin.
Kansainvälisessä lehdistössä kirjoittaa lähes viikoittain joku poliittista oikeistoa edustava tarpeesta pehmentää kapitalismia, koska muuten populismin voittokulkua ei pysäytä mikään. Populistit ovat korvanneet uhkana kommunismin. Tietysti kirjoittajissa on myös hyväsydämisiä ihmisiä, jotka surevat ihmisten ja alueiden ahdinkoa.
On hyvä, että uhka toimii, vaikka populistien tarjoamat ratkaisut toimivat juuri yhtä huonosti kuin sosialismi.
Englanninkielisissä kirjoituksissa populisteja kutsutaan estottomasti taantumuksellisiksi, koska he haluavat takaisin menneisiin hyvin aikoihin. Suomessa pitäisi saada neuvostokauppa takaisin ja selluloosan keitto eukalyptuksesta kielletyksi, eikä paluu menneeseen olisi muuallakaan olisi sen helpompaa. ”Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata.”
Jalkapalloilijoiden tulonjako kertoo jotain siitä, mitä seuraa, kun avainosaajat alkavat hinnoitella itseään estottomasti. Mitä Nokian olisi kannattanut maksaa Steve Jobsille vuonna 2006, jos tämä olisi ollut tarjolla yhtiön pääjohtajaksi? Miljardi vuodessa?
Tulonjako ei ole Suomessa vielä mennyt niin kohtuuttomaksi kuin muualla, mutta perässä tullaan. Olemme valinneet työttömyyden pienten palkkojen sijaan.
Tuloeroja on tasattava reilusti, vaikka se vähän heikentääkin kannusteita. Olisi silti kivaa olla hyväosainen ja kurjaa olla huono-osainen. Pieniä palkkoja pitäisi tukea tulonsiirroin. Perustulo on yksi tapa, mutta on muitakin tapoja tukea pieniä palkkoja.
On hyväksyttävä pienet palkat massatyöttömyyttä pienempänä pahana – mutta siis tulonsiirroilla täydennettyinä.
Perustulon mahdollista laiskistavaa vaikutusta on kokeiltu tuhansilla nuorilla, jotka saavat pääomatuloa perimästään omaisuudesta. Voi tietysti väittää, että niillä, joilla on perittyä omaisuutta, on myös sosiaalista pääomaa, mutta silti.
Tavaroiden valmistus ei jatkossa juuri työllistä. Uusien tuotteiden kehittäminen on kannattavaa, mutta siinä suurin ihmistä osa pärjää yhtä huonosti kuin minä jalkapalloammattilaisena.
Palveluammatit ovat ratkaisu, mutta se on Suomessa hidas tie. Palvelujen käyttö ei kuulu kulttuuriimme eivätkä palvelut menesty kunnolla kuin suurissa kaupungeissa. Jos palvelujen kysyntää halutaan nopeasti lisätä, niiden olisi oltava nykyistä halvempia. Verotus ja jäykät työehdot!
= = =
Alueellisesti eriarvoisuus näyttää samanlaiselta kaikkialla teollisuusmaissa. Vauras luova luokka asuu suurten kaupunkien keskustoissa – ennen he muuten asuivat pientaloissa niiden laidoilla. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa vallitsee talouden alakulo ja näköalattomuus.
Suomessa kärsitään nyt Kekkosen ajan aluepolitiikan nurjista puolista. Teollisuutta hajautettiin väkisin pienille paikkakunnille. Kun tehdas hiljenee, ei yhden savupiipun paikkakunnasta ei jää paljon jäljelle. Oikeat kaupungit kuten Tampere ja Pori pystyvät siirtymään liukuen teollisesta ajasta urbaaniin aikaan.
Miten paljon paremmin asiat olisivatkaan, jos Nokia olisi nousun vuosina sijoittanut Salon toimintansa Turkuun! Turku olisi selvinnyt Nokian alasajosta ihan niin kuin Oulukin.
Koulutettu nuoriso on muuttanut syrjäseuduilta suuriin yliopistokaupunkeihin. Nyt aivovuoto uhkaa koko Suomea. Tytäryhtiötaloudessa valovoimaisimmat houkutellaan ulkomaille pääkonttoreihin. Akateemiselle uralle tähtäävät katselevat ulkomaisia yliopistoja. Tämä on pitkän ajan uhistamme suurimpia.
= = =
Bernie Sandersista olisi ilmeisesti tullut Yhdysvaltain presidentti, jos hänet olisi päästetty demokraattien ehdokkaaksi. Suuri enemmistö haluaa muutosta ja ajan myötä demokratiassa se myös toteutuu. Nykymeno ei tule jatkumaan.
Muutosta haluavat olisivat jo voittaneet jokseenkin kaikki vaalit, jos joku olisi osannut uskottavasti kertoa, miten suuntaa muutetaan.
Populistien takaisin menneisyyteen ei toimi, mutta paljon parempaa ei ole tarjota perinteisellä vasemmistollakaan. Vasemmisto on kyllä voittanut vaaleja eri puolilla Eurooppaa, mutta seuraavat vaalit se onkin sitten yleensä hävinnyt lupausten osoittauduttua tyhjiksi. Ranskan François Hollande ei asetu edes ehdolle.
Vasemmisto on jäänyt työpaikkansa säilyttäneiden vangiksi puolustamaan saavutettuja etuja – käytännössä työmarkkinoille pyrkiviä nuoria vastaan. Jarrupolkimella ei voi ohjata.
Timo Harakalla on edes yritystä, koska hän tulee tämän tradition ulkopuolelta, mutta katsotaan miten äijän käy.
Kannattaa vilkuilla liberaalien ekonomistien suuntaan – liberaalien sekä talousteoreettisessa että perinteisessä yhteiskunnallisessa merkityksessä. Jotkut kutsuvat tätä joukkoa kutsutaan vasemmistolibertaareiksi. Sieltä saattaa ilmaantua tulla aivan uudenlaisia ratkaisuja.
OS: “On hyvä, että uhka toimii, vaikka populistien tarjoamat ratkaisut toimivat juuri yhtä huonosti kuin sosialismi.
–
Bernie Sandersista olisi ilmeisesti tullut Yhdysvaltain presidentti, jos hänet olisi päästetty demokraattien ehdokkaaksi. Suuri enemmistö haluaa muutosta ja ajan myötä demokratiassa se myös toteutuu. Nykymeno ei tule jatkumaan.”
Sandershan on sosialisti ja ilmiselvä populisti.
Kaiken lisäksi USA:n presidenttivaaleissa ihmiset äänestivät nimenomaan muutoksen puolesta, vanhaa rappeutunutta valtaa (Obama, Hillary jne.) vastaan. Muutosta haluttiin ja sitä varmasti tullaan näkemään.
OS: “Populistien takaisin menneisyyteen ei toimi, mutta paljon parempaa ei ole tarjota perinteisellä vasemmistollakaan. Vasemmisto on kyllä voittanut vaaleja eri puolilla Eurooppaa, mutta seuraavat vaalit se onkin sitten yleensä hävinnyt lupausten osoittauduttua tyhjiksi. Ranskan François Hollande ei asetu edes ehdolle.”
Tarkoitat varmaan perinteisellä vasemmistolla vasemmistopopulisteja?
OSlta taas erinomainen analyysi! Onnittelut.
Kiinnitin huomion varsinkin kahteen kohtaan:
1) “Timo Harakalla on edes yritystä, koska hän tulee tämän tradition ulkopuolelta, mutta katsotaan miten äijän käy.”
Pelkään pahoin, että SDP ei pysty siirtymään talouden reaalimaailmaan. Siksi on todennäköistä, että Harakka ammutaan nopeasti alas ay-jyrien ja SDPn marxilais-fundamentalistien toimesta.
Harmi, jos näin käy…
2) “Kannattaa vilkuilla liberaalien ekonomistien suuntaan – ..”
Vanhat ekonomisti-pierut eivät millään tahdo luopua Adam Smithistä, vaikka hänen teoriansa on todettu vääräksi viimeistään 2000-luvun lopussa.
Tilalle näyttää tulevan ihmisen epärationaalisiin emootioihin perustuva jatkuvien kuplien muodostumis/puhkeamis ‑malli?
Populismi voittaa siis myös talousteorian puolella?
Yksilön kohdalla populismi tarkoittaa, että tekemisellä tai tekemättä jättämisellä on järkeenkäypä tulema. Valtiotasolla suomalainen populisti ajaa suomalaisten asiaa, jota kukaan muu ei tee. Kun globalisaatio toi työttömyyden ja EU maahanmuuton, niin miten työnsä menettänyt eurooppalainen duunari reagoi? Aina voi arvella, onko eurooppalaisten vapaa liikkuvuus kansojen veljeyttä, federalistien uni, vaiko suurpääoman juoni? Palveluyhteiskuntaa ajava Soininvaara on utooppinen populisti. Tämän voi todeta käymällä missä tahansa kaupassa, jossa pääosa tavaroista on tullut tuonnin kautta. Eurooppa ja Suomi siinä samassa häviää tässä kisassa. Realisti toivoo, että vähemmän jakaminen tapahtuu sopuisasti.
Populistista ja nykyistä hallintoa kannattaa verrata suurimpien kysymysten äärellä
Väestöräjähdys
Ilmastonmuutos
Resussikato
Nyky meno:
Väestöräjähdystä hoidetaan siirtämällä ylikiehuva osa länsimaihin. Eurooppaan kohdistunut pakolaisaalto kuitattiin väestönkasvulla kehitysmaissa reilussa viikossa takaisin. Kaikki Suomen pakolaiset jarruttaa väestönkasvua lähtömaissa alle päivällä, sillä kehitysmaiden väestö kasvaa n.200 000 henkeä päivässä.
Populistit taas:
Suuntaisivat resurssit juurisyihin lopettaen kasvun vaikka voimalla.
Ilmastonmuutos
Nyky:
Tuotanto saastuttaviin maihin, joissa ei synny innovaatioita.
Popu:
Tuotanto puhtaisiin länsimaihin, joissa keksitään kaikki merkittävä.
Resussikato
Nyky:
Halutaan kasvatttaa koko pallon elintaso länsimaiselle tasolle
popu:
päin vastoin kuin nyt tehdään.
Mielestäni koskaan asetelma ei ole ollut näin hyvät vastaan pahat.
Yksi merkittävä tekijä tässä sotkussa on nimenomaan perinteisten äijäammattien katoaminen ja korvautuminen ns pink collar-työpaikoilla.
Monille miehille tekee tiukkaa hakeutua naisellisemmiksi miellettyihin ammatteihin. Tässä on varmaan myös ripaus biologiaa taustalla. Hoiva-ala ja ihan kasvokkaiseen kommunikaatioon perustuvat työt taitavat sopia keskimäärin naisille hieman miehiä paremmin. Tai sanotaan että miehissä on enemmän niitä, joiden luonteeseen nämä työtehtävät sopivat todella huonosti.
2000-luvun ikävät muutokset ovat osuneet kipeämmin miehiin kuin naisiin ja se on varmaan yksi syy siihen, että saimme todistaa esimerkiksi eilistä virkaanastumistöräyttelyä.
Jokin tässä lauseessa häiritsee minua.
Eikö koko ihmiskunnan tuottavuuden nousu ole nimenomaan sitä, että on keksitty koneita ja laitteita jotka ovat nopeuttaneet työskentelyä ja ihmisen tärkein työväline ovat lähes koko historiankirjoituksen ajan olleet aivot — käytettiin niitä sitten sirkkelin tai tietokoneen ohjaamiseen.
Mielestäni yhtälössä on jokin muu muuttunut (tai pysynyt samana, miten sitä nyt haluaa tarkastella), mutta se ei ole se että työn tekemisen tärkein väline ovat edelleen aivot, kuten ne ovat olleet varmaan tuhansia vuosia.
Ehkä kyse on siitä, että varallisuus pyrkii keskittymään ja koska yhteiskunnan primäärinen evolutiivinen väline on tällä hetkellä varallisuus tai raha, pidemmällä aikavälillä rahan keskittymät saavat epäterveitä mittasuhteita.
Ihmettelen ajatustasi tuloeroista. Minusta ne ovat meillä aivan liian pienet ja niitä pitäisi kasvattaa.
Meillä yhteiskunnan tukien varassa elävä ansaitsee käytännöllisesti katsoen saman verran kuin pienipalkkaisessa työssä käyvä. Ei se niin voi olla. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei suostu bussikuskiksi tai laitossiivoojaksi. Hassuttelevimmissa juhlapuheissa ehdotetaan ratkaisuksi maahanmuuttoa: tuodaan ulkomailta halpatyövoimaa, jotta oma kansa voidaan pitää työttöminä ja otetaan “jostain” lainaa, jotta työttömät on varaa elättää.
Toisaalta huipputyöpaikkojen palkat ovat kansainvälisesti katsoen niin alhaisia, että niihin ei saada houkuteltua osaavinta työvoimaa ulkomailta ja, kuten itsekin kirjoitat, kotimaisistakin taitavimmat tuppaavat lähtemään.
“Perustulon mahdollista laiskistavaa vaikutusta on kokeiltu tuhansilla nuorilla, jotka saavat pääomatuloa perimästään omaisuudesta”
Olisiko tuosta muuten tutkimustuloksia? Olisi todella mielenkiintoista.
Yhteiskunnassa on aina myös niitä jäseniä, joiden älylliset lahjat ovat vaatimattomat ja jotka kykenevät vain yksinkertaiseen, suorittavaan työhön. Suomessa tuollaista työtä ei enää juurikaan ole. Osittain sen tekevät koneet, osittain halpa työvoima ulkomailla.
Suomalaisella yhteiskunnalla ei enää ole tarjota tälle kansanosalle muuta kuin tukia ja avustuksia. Se ei ole hyvä edes vaikka meillä olisi varaa maksaa – heidänkin pitäisi voida tuntea itsensä hyödyllisiksi osana yhteiskuntaa.
“työn kysyntä kasvoi” Työn kysyntä on kasvanut 80-luvun jälkeenkin jokaisella palkkatasolla. Millä tahansa kuukausipalkalla ihmisiä haluttaisiin nyt töihin paljon enemmän kuin ennen. Esimerkiksi nyt puolet ihmisistä saa jo yli 3 000 euroa kuussa, ennen vain hyvin pienelle osalle olisi löytynyt kysyntää sillä palkalla. Sama on tilanne myös alemmilla ja korkeammilla palkkatasoilla.
Ay-liike on vain mokannut koko homman korottamalla minimipalkkoja vieläkin nopeammin kuin työn kysyntä on kasvanut. Kyllä palkkoja saisi korottaa, mutta se ei riitä ammattiliitoille, vaan ne ovat menneet korottamaan minimipalkkoja eli kieltoa palkata ihmisiä, joiden työn arvo ei ole korkea. Jos minimipalkat olisi pidetty entisellään, meillä olisi täystyöllisyys ja kilpailu työntekijöistä olisi nostanut useimpien palkat kauas minimien yläpuolelle. Verot olisivat kevyempiä ja syrjäytyminen vähissä. Perussuomalaiset olisivat Rkp:n kokoinen puolue.
“Bernie Sandersista olisi ilmeisesti tullut Yhdysvaltain presidentti” Ei olisi. Jeremy Corbyn on romuttanut Labourin 25 prosentin puolueeksi kahdesta oppositiokaudesta huolimatta, ja Corbynin oma 20 prosentin kannatus on sitäkin matalampi.
Jotkin hyvätuloiset työt ovat tarpeeksi kivoja. Toiset ovat todella rankkoja ja stressaavia, ehkä myös sitovat ihmisen koko ajan, ja niitä tekevät ansaitsisivat saada pitää suuremman osan palkastaan. Nyt verottaja vie yli puolet lisäansioista.
Siinä missä ihmiset pyrkivät saamaan parempaa asemaa työelämässä, sama taistelu käydään myös sosiaalisessa elämässä. Korkealle pyrkivän opiskellessa vertaiskaverit juhlivat ja pitävät hauskaa. Vaihtoehtokustannukset korkealle pyrkivälle voivat olla pahimmillaan erittäin korkeat: syrjäytyminen kaverisuhteista ja parisuhteista. Käytännössä korkealle pyrkivä antaa vapaa-aikansa niille, jotka eivät näitä vaihtoehtokustannuksia halua ottaa. Jako ei koske vain työttömiä ja työssä käyviä, vaan myös ammattien välillä on eroja. Sosilogia on helppoa, teoreettinen fysiikka hankalaa ja aikaa vievää. Valtio-opin opiskelu on mukavaa, kovan tason matematiikka hankalaa eikä kavereita ehdi nähdä.
Jos lopputulos on se, että tuloerot tasataan, ei näitä vaihtoehtokustannuksia kannata ottaa ja lopputulos on se mitä se oli Neuvostoliitossa tai mitä seon Venezuelassa. Sosialismi ei yksinkertaisesti vain toimi. Jos jonkun mielestä on oikeudenmukaista, että mukavan tien valitsijat varastavat toisten rahat, kannattaa kaikkien valita mukava tie ja suhtautua varallisuuteen niin, että se tullaan kyllä varastamaan. Jos taas demokraattisten valtioiden mielestä tämä on tie, mikä pitää valita, niin ne kyllä häviävät ei-demokraattisille maille kuten Kiinalle.
Pidemmin asia selitetään tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=9E3mcTjRsDE
Nostihan se kapitalismi valtaan myös Adolf Hitlerin aivan demokraattisesti. Häntä ehkä nykyään kutsuttaisiin populistiksi. Kapitalistit eivät näköjään koskaan opi! Trumpilla olisi nyt halutessaan tuhannen taalan paikka nousta samanlaiseksi vallankäyttäjäksi kuin hän.
Oletkos havainnut sen, että sotimiseen ja kapinointiin nämä lahjat riittävät aivan mainiosti?
Globaalissa mittakaavassa työttömiä on piakoin useita satoja miljoonia, mikäli kaikki automaation ja tekoälyn vaikutukset tulevat voimaan.
Siinä kun alkaa nälkä kurnia, niin ei välttämättä kysytä, että saako ottaa..
Eurooppaan saapui yli miljoona ihmistä, eikä tämä tule olemaan ihmiskunnan massavaelluksista viimeinen.
Globaalissa mittakaavassa tarvitaan täysin uusi talousjärjestelmä ja sosiaalinen järjestelmä.
Nykyinen markkinatalous on tehokas, mutta se on täysin talouskasvun varassa, eikä rajatonta talouskasvua ole olemassa. Nykyinen järjestelmä johtaa finanssikriiseihin, jotka voivat horjuttaa kokonaisia mantereita, eikä se ole ihmiskunnan ja kehityksen kannalta hyvä asia.
tässä muuten mielenkiinoinen kirja tuohon demokratiaan liittyen:
“enjoy the decline”
https://www.amazon.com/Enjoy-Decline-Accepting-Living-United/dp/1480284769
Kansa tosiaan aikoo äänestää sosialismin. Jos et halua maksumieheksi(ja siis käytnössä antaa vapaa-aikaasi muille), niin minimoi tekemäsi työn määrä ja panosta vain niihin asioihin, mitä ei voi verottaa eli vapaa-aikaasi ja itsesi kehittämiseen. Tienaa vain sen verran, että tulet toimeen.
Vähän tällaisia Blut und Boden-sävyjä eilisessä puheessa oli. Puhe oli hyvin populistinen ja sisälsi tukun lupauksia, joita hän tuskin pystyy pitämään. USA:n jakautuminen menestyjiin ja petettyihin saattaa entisestään kärjistyä.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Populismin ja yhteiskunnallisen katastrofin estämiseksi on ensiarvoisen tärkeää laittaa piste raa‘alle kapitalismille, uusliberalismille ja puskuroimattomalle globalisaatiolle. Oleellisinta on pääoman vallan rajoittaminen. Joka tätä ei tajua, on pihalla kuin lumiukko. Viime vuosikymmeninä poliitikot, oikealta ja vasemmalta, ovat kumarrelleet ahkerasti pääoman suuntaan. Kapitalistin etu on jyrännyt kaikkien muiden edun, pääomat ovat liikkuneet vapaasti rajojen yli, yhtiöt ja pankit ovat kasvaneet jättimäisiin mittoihin ja valtavia omaisuuksia on kasautunut harvoille.
Raha on aina valtaa (siksi tulonjaon tasaisuus on hyvän yhteiskunnan fundamentti). Kun rahaa kertyy älyttömiä määriä joidenkin harvojen käsiin, myös valta kasautuu näille tahoille. Pääoman oligarkit ovat saaneet äänensä kuuluviin entistä paremmin sekä ostamiensa poliitikkojen että median kautta ja hullu kehitys on kiihtynyt entisestään. Upporikas pääoma uhkailee valtioita, ostaa haluamiaan päätöksiä ja kauppasopimuksia. Pääoma tekee hartiavoimin töitä ahdistaakseen demokratian nurkkaan ja ryöstääkseen julkisen sektorin tilan yksityisen voitontavoittelun areenaksi.
Joku USA:n pressa sanoi 30-luvun laman opettamana, että “älkää kuunnelko pankkiireja”. Ei vähään aikaan kuunneltu ja USA:ssa ja Euroopassa seurasi yhteiskunnallisen vakauden ja menestyksen aika, jota tietenkin halpa öljykin voiteli. Älkää nytkään kuunnelko pankkiireja, sijoittajia, finanssisektoria, pääomaa. Niille on laitettava rajat. Pitää rajoittaa pääomaliikkeitä ja pilkkoa pankit ja muut liian suuret yhtiöt pienemmiksi. Maailmanherruuteen päässeet turbokapitalistit eivät tätä tietenkään hyväksy, vaan syntyy valtava poru, jota sponsoroidut poliitikot ja pääoman osittain hallitsema media toistavat kaikukoppana.
Pääomaliikkeiden suitsiminen ei tarkoita paluuta pohjois-korealaiseen sulkeutuneisuuteen. Tämä on harha, jota pääoman pr-henkilöt viljelevät. Että pitäisi hyväksyä joko rajoittamaton psykopaattikapitalismi tai sitten Albanian/Pohjois-Korean tie. Ei, vaan on tuhansia eri vaihtoehtoja siinä välissä. On löydettävä malli puskuroidulle globalisaatiolle, globalisaatio 2.0:lle.
Kaikkien pitäisi nyt kasvaa aikuisiksi, jotta pystyttäisiin puhumaan globalisaatiosta älykkäämmin ja erittelevämmin. Globalisaatioon sisältyy ihmisten, tuotteiden, pääoman, tiedon ja kulttuurin liikkumista rajojen yli. Annetaan ihmisten, tiedon ja kulttuurin liikkua vapaasti, mutta kontrolloidaan erityisesti pääoman liikkeitä. Tullit ovat OK, jos niillä saadaan halpamaihin valuneet työpaikat takaisin. Teknologinen kehitys ei ole niitä täältä vienyt, vaan silkka ahneus. Ihan oikeat ihmiskätöset siellä meidän töitä tekevät, riistettynä. Digitalisaatio/robotisaatio on vasta nyt pääsemässä kunnon vauhtiin työpaikkojen tuhoamisessa.
Suomen menestys on ollut protektionismin ja vapaakaupan yhteissumma. Ei siis pelkästään avoimen talouden ansiota. Kehittymättömät taloudet tarvitsevat protektionismia alussa, mutta puskuroitu globalisaatio olisi tarpeen myös kehittyneemmille. Pyhä vapaa kauppa toi Nokian hurjan nousun, mutta myös Nokian hurjan romahduksen, mikä järisytti pientä maata.
Yhteiskunnallisen katasrofin estämiseksi vasemmistolaisuudelle on tehtävä kunnianpalautus ja koko poliittisen kentän jatkuva liu‘uttaminen aina vain oikeammalle on pysäytettävä. Ns. poliittinen keskusta on nykyään jo kaukana oikealla ja Stubbista vasemmalla olevia haukutaan kommareiksi. Jos vihreiden pj. lausuu jotain perusyleissivistynyttä työmarkkinoista tai tulonjaosta, varisparvi raakkuu kohta, että jopa sitä ollaan “punaisia”. SDP:n ja vihreiden pj-ehdokkaita pelotellaan tavoittelemaan poliittista keskustaa, joka siis karkaa aina kauemmas oikealle.
Hei poliitikot, älkää lähtekö mukaan pääoman piirileikkiin. Laittakaa pääomalle rajat.
Minua häiritsee suunnattomasti kun moniulotteista tuloerojen käsitettä kuvataan yksiulotteisesti niin kuin tuloerojen kasvu tai pieneneminen olisivat riittäviä käsitteitä kun analysoidaan tuloeroja.
Minun nähdäkseni Suomessa alimman noin 99%[1] sisällä tuloerot ovat liian pieniä, eikä massiivinen verokiila helpota ongelmaa. Sen sijaan tuloerot tämän 99% ja ylimmän 1%:n välillä ovat jo vähintäänkin riittävät.
[1] Luulisin että tarkoittamani numero on jossain 90% ja 99.9% välissä. Vaatisi tarkempaa analyysiä missä kohtaa raja oikasti menee)
Minä näkisin nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä kaksi merkittävää seikkaa, jotka ovat puhtaasti poliittisia valintakysymyksia, ja jotka ajavat tulonjakoa tähän suuntaan.
Ensimmäinen on immateriaalioikeuksien monopolioikeudet. Ei tarvinne enempää perustella miksi nämä luovat ns. winner-takes-all-markkinoita.
Toinen on se systeeminen piiloverotuki rikkaille ja suuryrityksille, joka syntyy siitä, että näillä on varaa palkata asiantuntijat tosiasiallisen veronmaksun kiertämiseen. Ymmärtääkseni on tutkittu, että suuryritysten tuottavuus on suurempi kuin pienyritysten[1], mutta olisin kiinnostut tietämään mikä on tulos, kun siivotaan pois ensinnäkin kaikkein pienimmät yritykset (siis tyyliin kolmen hengen parturi-kampaajat), ja kontrolloidaan jollain tavalla erot verojen maksuissa. Yleinen elämänkokemukseni suurista yrityksistä kun ei oikein täsmää sen ajatuksen kanssa, että niissä tehtäisiin asioita jotenkin erinomaisen tehokkaasti.
[1] esim : http://www.economist.com/node/21548945
Aatua ei nostanut kansakunnan johtoon epämääräinen käsite “kapitalismi”, vaan häntä äänestäneet äänestäjät. He taas edustivat enimmäkseen rahvasta ja duunareita.
Kun Aatun puolue nousi valtaan, niin se teki vallankaappauksen, jolloin demokratia lakkasi.
Hyvä havainto, hän oli aivan selvä populisti.
Voisitko Osmo täsmentää mitä tarkoitat “tuloeroilla” puhuessasi niiden suuruudesta? Pidätkö eroja nettopalkkatuloissa liian suurina vai viittaatko mahdollisesti lähinnä pääomatuloihin? Vai molempiin?
Nettopalkkaeroja olis hankala nähdä liian suurina. Toki on marginaalinen ryhmä johtajia, jotka saavat palkkatuloa nettona 20 kertaa sen mitä duunari. Mutta ~90–95% palkansaajista sijoittunee ryhmään, jossa nettopalkkaerot ovat maksimissaan muutaman tonnin luokkaa. Tyyliin lääkäri saa 4–6K käteen, siivooja 1,5–1,7K. Siihen etuudet päälle niin voi sanoa että erot ovat “pahimmillaan” 2x-3x luokkaa normaaleiden palkansaajien keskuudessa.
Luulen että ratkaisu piilee lopulta pääomien verotuksessa tavalla tai toisella. Niiden osalta ongelmana on, että tarvittaisiin kansainvälistä yhteistyötä koska pääomaveroasteet eivät voi poiketa merkittävästi globaalissa taloudessa. Jos tyydytään näpertelemään palkkatulojen kanssa ja tasataan niitä nykyisestäkin, päädytään negatiivisten työnteon kannustimien lisäksi lopulta tilanteeseen, jossa meillä on omistava luokka ja työtä tekevä luokka ja näiden luokkien välillä ammottava kuilu, jota ei käytännössä ylitetä juuri ollenkaan.
Tuossa jutussa käsiteltiin teollisuusmaiden tilannetta noin yleisesti. Jos kahdeksan ihmistä omistaa enemmän kuin puolet maailmasta, jotyen kin tulonjako on vähän vinoutunutta. Erot eivät ole Suomessa kovin suuria, koska meillä on valittu palkkaerojen sijhasta korkea rakenteellöinen työttömyys, eikä Suomessa ole montaa superrikasta. Mutta perässä tulaan!
Komppaan. Liian suuret tuloerot estävät kehityksen, mutta niin myös liian pienet. Tuloerot ovat Suomessa aivan liian pienet, jotta yhteiskunta toimisi.
Hassua tässä on, että lisäämällä kohtuullisesti tuloeroja ja laskemalla veroastetta, niin kaikkien elintaso nousee. Tai no sosiaalipummien ei nouse, mutta sen ei pitäisi harmittaa ketään.
Väestönkasvun lopettaminen voimakeinoilla ei onnistu. Itse asiassa väestönkasvuongelma on oikeastaan ratkaistu Afrikkaa lukuunottamatta.
Väestönkasvu loppuu joko yhteiskuntavakauden myötä, kuten länsimaissa 1900-luvulla ja Itä-Aasiassa paraikaa, tai välttämättömien resurssien loppuessa, kuten erinäisten muinaisten imperiumien kohdalla. Kaukaa haetuista skenaarioista — Afrikan pahimmilta väestöräjähdysalueilta loppuu ruoka ja vesi tai ko. alueilla saavutetaan sellainen yhteiskunnallinen vakaus, että väestönkasvu loppuu omia aikojaan) — jälkimmäinen on paitsi toivottavampi, myös todennäköisempi.
Ylen välittämässä Trumpin virkaanhaukkujaistilaisuuden kommenteissa pol. korr.-kälätyksen välissä dosentti Markku Ruotsila teki tärkeän huomion, Trump EI jakanut kansaa kahtia, vaan repäisi vain näkyväksi olemassa olevan ja aikoja sitten kärjistyneen jakolinjan, joka nähdäkseni on enemmänkin eliitin ja “kansan” välillä kuin köyhien ja rikkaiden.
Trumpin kanssa samaan kategoriaan luettu Brexit oli aivan samaa kapinaa kuten jytkyt ja muut äärioikeistolaisiksi kutsutut protestit. Totuusmedian oikeauskoiset kommentoijat kertovat niiden osoittavan että kansa pelkkää tyhmyyttään uskoo populistien valheisiin, mutta selvästi kyse on äänestyksen muodossa ilmenevästä keskisormen näyttämisestä.
Myös kansanäänestyksiä on ruvettu vastustamaan sillä perusteella että ihmiset ottavat kantaa aivan muihin asioihin kuin ko. äänestyksen aiheisiin. Ehkä näin, mutta miksi sitten äänestykseen ei laiteta niitä asioita joista alamaiset haluavat kertoa mielipiteensä?
Esimerkiksi monikulttuurisuus ja maahanmuutto ovat asioita jotka häyttävät olevan jokaisen protestiäänestyksen taustalla ja ne näyttävät vahvimmin jakavan ylä-ja alaluokkaa nykyajan länsimaisissa yhteiskunnissa.
Matti Viren Suomen tilasta:
“http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214601-perustulo-ei-ole-jarkeva-hanke
Poliittisille puolueille hanke olisi tietenkin mannaa, ne pääsisivät taas kerran jakamaan rahaa, ikään kuin rahan jakamatta jättäminen olisi tämän yhteiskunnan suurin ongelma. Samalla huomion voisi kääntää kansantalouden surkeasta tilasta kilpalaulantaan tulonjaosta. Ja kun tulojen jakauma on äärimmäisen vino vasemmalle, lopputuloksen arvaa. Otetaan rahaa niiltä, joilla sitä on. Hyvätuloisille ja yrittäjille ei voi suositella muuta kuin, että pakatkaa laukkunne, kun vielä ehditte.
”
Kannattaa muuten muistaa, että kommunismin pelko aikaansa toisenkin paljon synkemmän liikeen: fasismin. Nimen omaan kommunismin pelkoon perustui ajatus, että liberaali demokratia ei voi enää toimia (eli nykyajan termein politiikka on rikki), vaan itsesuojelun nimissä kommunistijärjestöt on lakkautettava ja kommunistinen propaganda estettävä, ja myös kommunistien peitejärjestöjen ja itse asiassa kaikkien jotenkin kommunistishenkisten järjestöjen.
Tämmöistäkin henkeä on nykyään ilmassa, vaikka ei tietenkään läheskään vastaavassa mitassa. Toisaalta tietysti ensimmäisen maailmansodan jälkeen kommunismin pelolle taikka suoranaiselle kauhulle oli toisella tavalla katettakin, kun tiedossa oli lokakuun vallankumouksen tapahtumat tai Euroopan sydämessäkin näytellyt punaiset välinäytökset Unkarissa ja Baijerissa, miksei Suomessakin. Kun mitään vastaavaa ei populistit ole saaneet aikaan, lienee turha kuvitella, että historia toistaisi tässä itseään.
Ajatuksesi on kovin idealisoitu ja esimerkkisi huonosti valittu. Matematiikka on sellainen ala, että sen opiskelu on oma palkkionsa. Jos se sujuu, matemaattinen työ tuottaa mielihyvää, joka tekee sosiaalisista suhteista aika tarpeettomia. Ne kaverit, joilla on merkitystä, ovat samalla laitoksella ja heidän kanssaan puhutaan lähinnä matematiikkaa. Tässä mielessä matematiikka muistuttaa lähinnä taideaineita. (Opettajaksi opiskelevat tai heikot matemaatikot ovat sitten eri asia.)
Järkevämpi olisi puhua esim. fysiikasta tai varsinaista teknillisistä tieteistä, joita opiskellaan enemmän hyötymielessä. Näissä asia ei mene niin kuin kuvaat. Hyväkin opiskelija pystyy varsin mukavasti yhdistämään opinnot ja opiskelijaelämän. Jos on kyky ajanhallintaan eikä alkoholi hallitse elämää, älykäs ihminen voi yhdistää sosiaalisen elämän ja opiskelun. Tämä on myös hyödyllistä ammatillisesti, sillä opiskelijaelämässä opitaan toimintaa erilaisissa projekteissa ja luodaan pohjaa myöhemmin työelämässä käytettäville verkostoille. Sieltä löytää myös varsin helposti elämänkumppanin.
Ongelmaksi asia muodostuu vain niille, jotka opiskelevat kykyjensä äärirajoilla. Näillekin olisi oman henkisen jaksamisen kannalta paras välillä rentoutua ja hyväksyä, ettei heillä ole edellytyksiä kuin omalle tasolleen. Eli “korkealle pyrkivä”, joka katkeroituu niin pahasti, että alkaa miettiä lahjoittavansa vapaa-aikaa tyhmemmille, on raatanut jo paljon kovemmin kuin hänelle olisi terveellistä. Olisi parempi muistaa vanhan laulun sanat: “Sillä arvonimi ‘teekkari’ sovi sulle ei, jos vain Maxwell aikasi vei.” Todennäköisesti tämä pikkuinen rentoutuminen ei todellisuudessa merkitse kuin ehkä puolen arvosanan verran keskiarvoon eikä vaikuta työllistymismahdollisuuksiin mitenkään.
Palanet varmaankin halusta avata tätä “vääräksi toteamista” hivenen laveammin?
Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot övat perustuneet valheelle ja aiempien sukupolvien työlle sekä inertialle työnteosta. Moni on havahtunut inertian loppuessa saavansa paremman elämänlaadun minimoimalla työnteon. Miten kannustaa ihminen töihin jos siitä ei Ole iloa tekijälle?
Koska työskentelen palvelualalla, kansantaloudelle on siis ilmeisesti sama, vaikka lopettaisin kokonaan? Koska se raha, jonka harjoittamani palveluvienti tuo Suomeen, ei ole mitään oikeaa rahaa eikä siis ole oikeasti käytettävissä tuontitavaran ostamiseen.
Tässä on yksi lisäsyy siihen, miksi näistä asioista keskusteleminen on niin vaikeaa: savupiipputeollisuusfantasioissa elävät populistit ovat vankasti siinä uskossa, että he tässä niitä populismin vastustajia ovat.
Kuten kaikki historiaa vähänkään tuntevat tietävät, Hitler nousi Saksan valtakunnankansleriksi vaalien jälkeen, joissa natsipuolue oli kärsinyt rökäletappion (menettäen peräti 34 kansanedustajaa). Koska Saksan muut puolueet eivät riidoiltaan onnistuneet sopimaan keskenään enemmistöhallituksen muodostamisesta, vaalien häviäjä sai sitten viimeisenä yrittää.
Hitler ei koskaan saanut äänestäjien enemmistön tukea, edes niissä viimeisissä ei enää täysin vapaissa vaaleissa, jotka järjestettiin hänen jo saatuaan vallan.
Erinomainen kirjoitus. Moni kansainvälinen vaikuttaja on sanonut samaa mutta päättäjät eivät halua tiedostaa asiaa vaikka heidän oma pallonsa heiluisi.
Suomessa valtapuolueet ovat tajunneet populismin uhan mutta sensijaan että olisivat puuttuneet syihin onkin tieksi otettu populistien mielisteleminen.
Voisit Ville Turunen kuitenkin muistaa, että synkin liike viime vuosisadan Euroopassa oli Leninin ja Stalinin kommunismi. Muut eivät päässeet lähellekään sitä dystopiaa mihin heidän luomansa järjestelmä ylsi.
Liberaalin demokratian tuhoaminen oli siis, ja oli ollut jo Leninilläkin, kommunistien ensimmäinen tavoite. Lenin omassa maassansa siinä onnistuikin! Sitä varmaan tarkoitit?
Tälä tavoin ajatellen puntit kommunistien ja fascistien kesken ovat tasan, pyrkimys oli sama, kääntövärein vain.
Fascismi, sellaisena kuin se viime vuosisadalla syntyi, oli kai vallankumouksen ja sitä seuraavan anarkian pelon tuote johon asiain tilaan oikeistolaiset pelkäsivät “demokratian” johtavan. Monin paikoin heillä oli myös ajatukselleen perusteita, elämäntavan ja elämänkin koettiin olevan uhattuna.
Populisteilla, jos tätä termiä halutaan käyttää, on monia tavoitteita joista yksi on yhteinen, nimittäin näkemys monikulttuurisuuden epäonnistumisesta ja siitä seuraava torjuva asenne runsaaseen maahanmuuttoon itselle vieraiksi koetuista uskonnoista ja kulttuureista. Tämä näkemys oli hetken myös Angela Merkelillä mutta hän piilotti sen myöhemmin kun tapahtumat saivat sen kulun minkä saivat.
Historia ei ehkä toista itseään mutta kannattaa silti ehkä muistaa menneiden kansainvaellusten olleen usein tavattoman väkivaltaisia eikä nyt menossa olevan suhteen ole erikoista syytä olla paljoa toivorikkaampi. Moneen voi olla hyvä varautua.
Miksi työpäivän yleinen lyhentäminen 6 tuntiin ei ole vaihtoehto? Mitä etua Suomi saa siitä, että ihmiset ovat työttöminä tai matalatuottoisissa matalapalkkatöissä verrattuna siihen, että paremmin palkattua työtä riittää useammalle lyhennetyllä työajalla?
Työajan lyhentämisellä on puolensa ja kannatan sitä suuresti elän laatuun liittyvien syiden vuoksi, mutta on itsepetosta kuvitella, että se ratkaisisi laaja-alaisemmin työttömyysongelman. Jotta näin kävisi, pitäisi nykyisten työttömien olla osaamiseltaan ja muiolta ominaisuuksiltaan identtisiä työssä käyvien kanssa — siis samassa suhteessa esimerkiksi aivokirurgeja — mutta eivät ole. Työttömien osaaminen ei mene yhteen työssä käyvien osaamisen kanssa.
Maapallon väkiluvun stabiloituminen 9–10 miljardin tasolle ei ole minusta mikään ratkaisu, vaan se ongelma.
Vai onko ilmastonmuutoskin raktaistu sillä, että päästöt stabiloituvat jollekin “vain muutaman asteen lämpenemisen” tasolle?
Demokratia voi ihan hyvin kieltää kommunistit ja niiden peitejärjestöt, sillä kommunistit ovat aina vallankumouksellisia. Vallankumous ja valtiojärjstelmän keikautus on muuten ihan rikoslaissa kiellettyä, eikä niiden muuttaminen väkipakolla tai sellaisen valmistelu ole mikään perustuslain suojaama perusoikeus.
Kieltäminen toimi hyvin Suomessa ja kyllähän kommunismi oli käytännössä kiellettyä myös Yhdysvalloissa, tuossa demokratian kehdossa.
Nimenomaisesti jos noin ei demokratiassa toimita, eikä demokratia kykene suojelemaan itseään kommunismilta, niin silloin keskiluokka kääntyy fasismin puoleen, jonka vastaus “demokratia hiiteen, jos se ei osaa nitistää kommunismia”.
Jos mietitään jotain 30-luvun kommunisteja, niin eivät he olleet mitään rauhallisia tämän päivän vasemistoliittolaisia. Kommunismiin on aina kuulunut vihapihe, porvariluokka on pitänyt yksinkertaisesti tuhota. Homma on Marxin oppien mukaan pakollisesti toteutettava väkivaltaisella vallankumouksella, jolloin vastaan pullikoiville pistetään tietenkin nappi otsaan.
Kaikki tämä on kerrottu hyvin selväsanaisesti.
Ei ole ihme, että fasistit ovat saaneet kannatusta siellä, missä kommunistien hulinoinnille ei ole saatu loppua. Onneksi Suomessa tuolle touhulle saatiin piste 30-luvulla. Ja kun kommunismi pistettiin aisoihin, sen jälkeen voisiinkin pistää aisoihin Lapuan liike, jonka olemassaolon oikeutus oli mennyt.
Tästä toimintatavasta voimme nähdä suoraan reseptin fasistihenkisen populismin torjumiseksi: viedään niiltä olemassaolon oikeutus eli tartutaan ongelmiin, josta heidän kannatus kasvaa. Aivan ilmiselvä tapa tähän on pakolaispolitiikan tuntuva tiukennus (ymmärtääkseni jo toteutettu Suomessa). Työperäistä maahanmuuttoa meillä ei sitä vertaa ole, että sen suhteen pitäisi tehdä myönnytyksiä rasistien takia. EU on nykyisessä turvallisuustilanteessa niin tärkeä, ettei hompansseille voi sen suhteen antaa siimaa (tämän on jopa moni perussuomalaisten kansanedustaja tajunnut, mukaanlukien ulkoministeri Soini).
Vaikka vasemmalla moni itkee ja huutaa, niin Juha Sipilä ja Alexander Stubb ovat tehneet tässä maassa paljon enemmän fasismin torjumiseksi kuin kaikki karvapäät yhteensä. Heidän päätöksensä tuloksen voi lukea suoraan persujen kannatusprosenteista.
9% puolue ei kaappaa keneltäkään valtaa missään oloissa, ei edes väkivaltaisesti.
OS “Palveluammatit ovat ratkaisu, mutta se on Suomessa hidas tie. Palvelujen käyttö ei kuulu kulttuuriimme eivätkä palvelut menesty kunnolla kuin suurissa kaupungeissa.”
Miksi hidas tie, sen perustelut eivät vakuuta.
Kannattaa pysähtyä miettimään, millä palvelut rahoitetaan. Eero Kärki tavoittaa ongelman ydintä. Mitä enemmän kulutamme ei vain tuontitavaroita ja ‑palveluja vaan myös kotimaisia tuotteita ja palveluja, sitä enemmän Suomi velkaantuu ja raha on pois Suomea vaurastuttavasta tuotannosta. Jollei raha mene ulkomaille, se on pois tuottavaa vientiämme edistävistä investoinneista.
Minulla on vain mutu-tuntuma, että lopulta varsin harva tuotannon ala ja yritys tuovat maahamme sen varallisuuden, millä palvelut maksetaan. Näiden harvojen tuoma raha sitten kiertää yhteiskunnassamme; sillä rahalla maksetaan alveja, varainsiirtoveroja ja monta muuta veroa ja maksua. Siis ei näitä verorahoja monikaan itse hanki, vaan ne ovat “lainaa” pääosin menestyvien vientiyritysten saamista tuloista.
Palvelu ammatit työllistävät kohta 80% työllisistä. Jako alkutuotantoon, valmistukseen/teollisuuteen ja palveluihin on tähän tarkoitukseen huono mittari. Myös palvelut voivat olla vientiä, kuten matkailu, jos palvelut maksaa ulkomailta tulevat. Sairaalan henkilökunta on palveluammateissa, mutta kun se asentaa venäläisille potilaille keinoniveliä, se on selvää vientiteollisuutta.
Jyrki Patomäki. Mistä ongelmasta puhut? Onko meillä vaihtotase jotenkin vakavasti alijäämäinen?
Hawnkingin pohdintaa muuttuneesta maailmasta:
https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/jul/29/stephen-hawking-brexit-wealth-resources
-henkinen pääoma ja kokemukset ovat korvanneet maallisen omaisuuden varallisuuden määritelmässä
‑varallisuus nähdään keinona päämäärien saavuttamisena, ei päämääränä. ““en edes tiedä, mitä tekisin Ferrarilla””
‑varallisuus voi estää joskus tavoitteiden saavuttamista
Jos on lahjakas henkilö, jolla ei ole varallisuutta Suomessa, ei tosiaan ole paljoa pidäkkeitä mennä maailmalle. Parhaimmat akateemiset paikat on ulkomailla ja yksityisellä sektorilla maksetaan kovempaa palkkaa.(tässä joku yillaudalta sanoo tienaanvansa 150tonnia vuodessa ulkomailla 25-vuotiaana:https://ylilauta.org/satunnainen/61503692)
Jos työmarkkinat todella alkavat toimia kansainvälisesti, Suomen kannattaisi yrittää keksiä jotain, millä nuoret saisi jäämään tänne. Huutamiskulttuuri,matalat etenemismahdollisuudet, etatismi ja upseerien fantasiointi nuorten silpouttamisesta Venäjää vastaan eivät varmaan houkuttele tänne.
Tarkalleen missä Marxin tekstissä ja missä sen nimenomaisessa kohdassa tämä on “kerrottu hyvin selväsanaisesti”? Olen lukenut Marxia nyt neljännesvuosisadan, enkä muista mitään tällaista kohtaa. Sen sijaan muistan paikoitellen lähes raivokkaan voimakassanaisia irtisanoutumisia ajatuksesta, että kukaan voisi etukäteen ennustaa, miten epämääräisessä tulevaisuudessa häämöttävä sosialismiin siirtyminen tulee yksityiskohdissaan käytännössä tapahtumaan.
Jos väkivaltainen vallankumous on välttämätön, niin miksi Marx kirjoitti New York Daily Tribune ‑sanomalehdessä vuonna 1852, että äänioikeus on “yhtä kuin poliittinen valta” (the equivalent for political power) ja että koska työväenluokka on määrällisesti enemmistönä, yleiseen äänioikeuteen siirtymisen väistämättömänä seurauksena tulee siten olemaan “työväenluokan poliittinen herruus” (the political supremacy of the working class)? (Lähde.)
Oletetaan, että tietty osa ihmisistä ei omaa sellaisia ominaisuuksia, että he voisivat toimia esimerkiksi asiantuntijatehtävissä.
Esimerkiksi maataloudessa ja tehtaissa on perinteisesti ollut paljon työtehtäviä, joissa ei ole vaadittu juurikaan perehdytystä työtehtävään. Tärkeintä on ollut, että sitä on ollut tekemässä ihminen, joka pystyy siihen esimerkiksi fyysisesti.
Suomessa kyseisiä työtehtäviä on kadonnut 30 vuodessa arviolta 450 000. Lasken tähän kadonneet teollisuustyöpaikat ja lopetetut pientilat.
Osa työpaikoista on siirtynyt, mutta osa on lakkautettu esimerkiksi kannattamattomana ja osa on loppunut esimerkiksi eläköitymiseen (vaikkapa tila lopettanut ilman jatkajaa).
Tämä kehitys on pitkälti seurausta Suomen talouden muunnoksesta lähes suljetusta taloudesta avoimeen markkinatalouteen.
Kuinka kauan tälläinen kehitys voi jatkua, että siitä syntyy jonkinlainen kriisi?
Työttömyyskorvaukset ovat kalliita, mutta ylläpitävät yhteiskuntarauhaa. Lisäksi suuri osa ihmisistä kokee olevansa hyödyttömiä yhteiskunnan kannalta, joka taas työttömyyskorvauksista huolimatta aiheuttaa levottomuutta.
Tällä hetkellä esimerkiksi maataloustuottajien lukumäärä laskee suurista tuista riippumatta.
Onko järkevää, että suuri ihmisjoukko pidetään passiivisina työttömyyskorvauksien tai perustulon avulla, sen sijaan, että he olisivat töissä?
Olisiko järkevämpää teknologisesta kehityksestä huolimatta pyrkiä kasvattamaan työllisten joukkoa?
Olisiko mahdollista jakaa työtä useammalle, mutta samalla kuitenkin ottaa hyöty modernista teknologiasta?
Esimerkiksi maataloudessa yksikkökoko alkaa olla suuri, ja yksi ihminen kykeneen hallitsemaan entistä suurempaa tilaa. Seuraavaksi on luvassa itsekseen ajavat traktorit, jotka kyntävät, kylvävät ja puivat ihan itsekseen.
Maataloutta tuetaan voimakkaasti, mutta tavoitteet eivät täyty. Tuottajien lukumäärä laskee tuista riippumatta. Maataloustuki on vain hidaste kehityksessä, joka on kohti entistä automatisoidumpaa tilaa.
Miten talousjärjestelmä, joka pohjautuu talouskasvuun, voi toimia tilanteessa, jossa varallisuus kasautuu entistä pienenevälle osalle ihmisiä ja entistä harvempi kykenee kuluttamaan? Miten kysyntää kyetään ylläpitämään, jos uusia ammatteja tuleekin vain 50 prosenttia entisestä?
Se, että osa ihmisistä tekee töitä ja osa ei tee ei ole sekään hyvä. Työtä tekevät katkeroituvat siitä, että toisten ei tarvitse tehdä ja työtä tekemättömät katkeroituvat siitä, etteivät he voi kuluttaa.
Onko ylipäätään mahdollista esimerkiksi lainsäädännön avulla kasvattaa työllisten lukumäärää, ilman että teknologista kehitystä hidastetaan tai kahlitaan? Nimittäin kehitystä ei parane hidastaa, koska se tuottaa myös muutakin kuin ihmisten korvaamista roboteilla tai tekoälyllä.
Pitäisi alkaa pohtimaan sitä, että miten uusi teknologia saadaan käyttöön ilman ihmisten korvaamista sillä.
Tai vastaavasti pohtia yhteiskuntaa, jossa ihmiset eivät enää työskentele, mutta itse en henkilökohtaisesti näe, että ihminen eläimenä kykenee vain olemaan. Mielestäni ihminen tarvitsee aina työtä, mutta tässä en työtä tarkoita esimerkiksi konttorissa 8–16 istumisen muodossa.
Tällä hetkellä ihmiset, jotka eivät osallistu yhteiskuntaan syystä tai toisesta eivät elä lainkaan vaan mätänevät neukkukuutioissa.
Työttömyyskriisi on mielestäni akuutein kriisi, joka ihmiskunnalla on käsissään, kuten kirjoitin jo lokakuussa 2013 Helsingin Sanomiin.
No jos puhumme vaikka Pelermanin kaltaisista neroista, niin asia on näin. Mutta kun 120–130 ÄOn henkilöt miettivät vaihtoehtokustannuksia, niin tilanne on toinen.
Marksilainen sosialismi/kommunismi oli hyvin selkeästi aikansa populismia. Työväestön moniin kipeisiin ongelmiin tarjottiin ratkaisuksi radikaalia hokkuspokkus-temppua, jolla yhteiskunta muuttuisi työväestölle paremmaksi.
Oikeus vallankumoukseen tilanteen niin vaatiessa on kyllä ihan ihmisten perusoikeuksia. Tämän voisi ihan hyvin kirjata perustuslakiin — kuten vaikka New Hampshiressä:
Whenever the ends of government are perverted, and public liberty manifestly endangered, and all other means of redress are ineffectual, the people may, and of right ought to reform the old, or establish a new government. The doctrine of nonresistance against arbitrary power, and oppression, is absurd, slavish, and destructive of the good and happiness of mankind.
Tätä toki ei voi soveltaa kommunismin oikeutukseen, koska kommunistien tarkoituksenahan on pystyttää epähumaani massamurhaava tyrania.
ksee kyseli tuossa edellä uudesta talousteoriasta:“Palanet varmaankin halusta avata tätä “vääräksi toteamista” hivenen laveammin?”
Minua on pitkään kiinnostanut “Behavioral Economics”
Siitä lyhyt kiteytys tässä:
The 2002 Nobel prize went to psychologist Daniel Kahneman, “for having integrated insights from psychological research into economic science, especially concerning human judgment and decision-making under uncertainty.” Kahneman showed that people do not always act out of rational self-interest, as the economic theory of expected utility maximization would predict. This concept is crucial to the field of study known as behavioral finance. Kahneman conducted his research with Amos Tversky, but Tversky was not eligible to receive the prize because he died in 1996 and the prize is not awarded posthumously.
Kahneman and Tversky identified common cognitive biases that cause people to use faulty reasoning to make irrational decisions. These biases include the anchoring effect, the planning fallacy and the illusion of control. Their article, “Prospect Theory: An Analysis of Decision Under Risk,” is one of the most frequently cited in economics journals. Their award-winning prospect theory shows how people really make decisions in uncertain situations. We tend to use irrational guidelines such as perceived fairness and loss aversion, which are based on emotions, attitudes and memories, not logic. For example, Kahneman and Tversky observed that we will expend more effort to save a few dollars on a small purchase than to save the same amount on a large purchase.
Read more: Nobel Prize-Winning Economic Theories You Should Know http://www.investopedia.com/articles/economics/12/nobel-prize-winning-economic-theories.asp#ixzz4WUjpXMaE
Seppo Korppoo, Mitähän Adam Smithin ajatusta vastaan tuo sotii?
Nyt tilanne voi olla se, että jollakin alalla joka neljäs ammattilainen on työtön. Siis, kun kolme ammattilaista tekee kukin 8h töitä tuottaen 800 euron arvosta, niin neljäs on työtön ja saa tulonsiirtona niiltä kolmelta 300 euron arvosta tekemättä yhtään työtuntia. Idealistin maailmassa nuo kolme tekisi kukin 7h tuottaen 700 euroa, jolloin neljäs saa tuottaa loput 300 euroa sanotaanko 4h työllä (heikoin ammattilainen tarvitsee tunnin etevämpiään enemmän). Jokainen voittaa?
Olenhan minä. Kautta historian on ollut niin, että kun jossain on näitä toimettomia nuoria miehiä riittävästi, se purkautuu sotina ja kapinointina. Niin kauan kun suomalaisella yhteiskunnalla on varaa maksaa toimettomuudesta nykyisellä tavalla, tuo ei välttämättä muodosta Suomessa vielä todellista uhkaa. Mutta koska emme ole maailmassa yksin, niin joudumme silti kärsimään muiden kansojen toimettomien nuorten miesten ongelmasta.
Niin, tuo luku koskee siis varallisuutta, ei tuloja. Periaatteessa ihmisellä voi olla korkeat tulot ja pieni varallisuus ja pänvastoin matalat tulot ja suuri varallisuus. Maailman köyhät elänevät pääosin kädestä suuhun, eli heidän kaikki tulonsa menevät ruokaan ym. kertakulutukseen, mistä seuraa, että heillä ei käytännössä ole lainkaan varallisuutta.
Jos katson ihan omaa elämäänikin, niin ne ajat, kun varallisuuteni on kasvanut nopeiten, eivät mitenkään korreloi tulojeni korkeuden kanssa, vaan asia on paljon enemmän kiinni menojen pienuudesta.
Jos ihminen kokoaa lähes nollastqa 50 miljardin euron omaisuuden, on siinä pakko olla aika hyvät tulot.
Onko nyt jo vakavasti alijäämäinen, siihen en kykene vastaamaan. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että mm. korkeakoulujen määrärahojen supistusta perusteltiin valtionvelan kasvun hillitsemisellä. Sama syy myös perus- ja ammattikoulujen säästöillä. Ei vanhustenhoitoonkaan liikene sitä mukaa lisärahaa, kun tarve kasvaa vanhusmäärän lisääntyessä. (Tosin uskon, että vajausta kompensoi kohta sote-uudistus säästöineen.)
Toivottavasti joku vastaa, mikä on se muu syy, joka estää mainittujen palvelualojen työntekijöiden lisääntymisen ja sitä kautta työllistymisen. Kysynnän puute se ei ole, sehän kasvaa. Ei digitalisaatio ja uusi tekniikka pienennä näiden työpaikkojen henkilötarpeita kuten teollisuudessa, vaikka auttavat tulemaan toimeen vähemmillä työntekijöillä per kohde, mutta kohteet sitä mukaan lisääntyvät.
“Miten paljon paremmin asiat olisivatkaan, jos Nokia olisi nousun vuosina sijoittanut Salon toimintansa Turkuun! ”
Turku on looseri kaupunki. Sinnesijoittamalla olisi vaan mennyt huonosti. Mutta muutama asia joka tuossa menee väärin
1. Nokia matkapuhelimia ei sijoittu saloon. Se syntyi siellä- Tarvittava osaaminen oli salossa, eli ei vahingossa ja väärällä ajattelulla sinne mennyt
2. Loppuaikoina Salossa oli hyvin pieni osa matkapuhelin porukasta. Helsinki, Oulu, Tampere, San Diego olivat kaikki vähintään yhtä isoja
3. Turussa ei ole koskaan IT porukka työllistynyt. Miten se olisi mystisesti tapahtunut nyt?
4. Kun salon osasto kasvoi niin melkoinen osa työntekijöistä asui Turussa, joten jälkihoidon kannalta lienee sama kummassa paikassa se työpaikka oli.
Taisi olla ainoa puolue, joka vastusti kiristyspolitiikkaa… Samaa mitä tässäkin lamassa on kaikille tarjottu.
Ongelma on siinä, että tuottavuuden kasvu tarkoittaa sitä, että tuotantoon tarvitaan yhä vähemmän ihmisiä eli yhä vähemmille tarvitsee maksaa palkkaa. Kuitenkin kaikkien pitäisi kuluttaa. Vika on talousjärjestelmässä, joka ei toimi ilman niukkuutta.
Olipa taas mielenkiintoinen ja laaja-alainen puheenvuoro Osmo Soininvaaralta. Kiitos siitä. Kirjoitus pohdiskelee osuvasti niitä syitä ja seurauksia, joiden takia elämme nyt niin vaikeita aikoja.
Pari huomiota. Ketä nykymenoa kritisoivan, mutta maltillisen ja sivistyneen kansalaisen kannattaa äänestää, kun populistiset liikkeet epä-älyllisyydessään tympäisevät, vasemmisto on jäänyt saavutettujen etujen puolustamisen vangiksi ja oikeisto ajaa yhä kovempaa kapitalismia?
Populismi on sanana kärsinyt inflaation, kun pahimmatkin populistit syyttävät kaikkia muita populismista. Näin merkitys hämärtyy. Silti sanaa on vaikea olla käyttämättä, sillä se kuvaa varsin osuvasti viime aikoina yhä enemmän esiin noussutta hajanaista liikehdintää, jossa tosiasioista piittaamatta vastustetaan nykymenoa ja näpäytellään valtaa pitäviä.
Minua nykykehitys huolestuttaa, näiden Trumpien osalta jopa pelottaa. Soininvaara nosti esiin keinoja, joita monimutkaisessa nykymaailmassa kannattaisi ongelmien ratkaisemiseksi käyttää. Vaan eihän se onnistu, kun äänestäjäkunta antaa mieluummin tukensa helppoja ratkaisuja lupaaville populisteille.
Päässä laskien tuo tarkoittaisi, että noin neljä miljardia ihmistä omistaisi keskimäärin 100 dolarilla, kun kahdeksan rikkaimman omaisuus on siis noin 400 miljardia. En usko.
Miten ihmeessä kukaan voi väittää tietävänsä, paljonko maailman köyhempi puolisko omistaa? Eihän tuohon porukkaan kuuluvat usein itsekään tiedä.
Kehitysmaissa köyhät usei käytännössä — vaikka ei välttämättä lain mukaan — omistavat jonkinlaisen asunnon. Lisäksi monilla on elinkeinoon liittyvää omaisuutta. Ihan henkiläkohtaistakin omaisuutta on ainakin vaatteiden, kalusteiden, keittovehkeiden ja sen sellaisten verran.
Esimerkiksi Marialla, Jesuksella ja heidän parilla lapsellaan ei ole virallista omaisuutta ollenkaan. Silti he asuvat slummitalossa, josta eivät maksa kenellekään. He voivat myös myydä talonsa — jopa kymmenillä tuhansilla. Lisäksi heillä on kännykät ja Jesuksella kulkuneuvo, jolla hän hoitaa bisnesiään. Asekin pitää olla. Viranomaiset eivät välttämättä tiedä näistä omistuksista mitään eikä pariskunta niistä puhu ulkopuolisille.
Mutta jos puhuisivat, he ilmoittaisivat, että evät tiedä mitä omistavat. Periaatteessa viranomaiset voivat pistää talon maan tasalle koska tahansa — jos uskaltavat. Muukin “omaisuus” on osin saatu, jotta työ sujuisi. Ei Jesus oikein tiedä, joutuuko joskus ne luovuttamaan takaisin vai ovatko ne omia.
Rahaa tai jotain helpsoti rahaksi muutettavaa on sukanvarressa muutaman tonnin edestä pahan päivän varalle, mutta niistä nyt ei ainakaan puhuta kenellekään.
Vertailu on vain suuntaa-antava, koska siihen varattomien joukkoon kuuluvat mm. yhdysvaltalaiset vastavalmistuneet lääkärit, joiden nettovarallisuuden opintolaina painaa kovasti pakkasen puolelle. Tässä vertailussa he ovat jopa niitä Intian slummien asukkaita köyhämpiä.
Tässä taitaa olla koko villakoiran ydin.
Iso osa ihmisistä on muuttunut “tarpeettomiksi” yksinkertaisten teollisuustöiden kadotessa automaation myötä tai siirtyessä markkinatalouden lakien mukaan halvemman työvoiman maihin. Yleensä nämä työt ovat vielä olleet vahvojen ammattiliittojen vuoksi hyvin palkattuja.
Näitä töitä aikaisemmin tehneet “perusihmiset” ovat kokeneet ylpeyttä ja itsenäisyyttä voidessaan ostaa palkallaan säännöllisesti uuden auton ja rakentaa omakotitalon, ja kokea ylemmyydentuntoa kaupunkikeskustojen “paperinpyörittäjiä” kohtaan, koska ovat tehneet “oikeaa työtä” toisin kuin muut.
Nyt tämä “oikea työ” sitten on kadonnut, tai ainakin sen tekemisen markkinahinta on pudonnut lähelle nollaa.
Tämän porukan kannalta vaihtoehdot ovat synkät: joko pitäisi vaihtaa ammattia ja siirtyä palvelualoille tai “paperinpyörittäjäksi”, joista kumpikaan ei vastaa omaa käsitystä “oikeasta työstä”, tai sitten jäädä yhteiskunnan tukien armoille, joka myös ottaa henkilökohtaisen kunnian päälle. Kumpikin vaihtoehto herättää suurta vastustusta; vain “oikealla työllä” saavutettu korkea elintaso vastaa “perusihmisen” käsitykseen ihmisarvoisesta elämästä.
Eli vaikka heidän työpanoksensa markkina-arvo on romahtanut huimasti aikaisemmasta, he haluavat illuusion siitä, että se ei olisi romahtanut. Populistit jotka lupaavat palauttaa teollisuustyöpaikat vastaavat tähän illuusion kaipuuseen.
Itse en usko illuusion ylläpitämisen olevan mahdollista. Vastikkeeton perustulo on ainoa kannusteiltaan järkevä tapa jakaa automaation tuottamaa hyvinvointia nykymallia tasaisemmin.
Vähemmistöhallituksetkin kuuluvat demokratiaan, jos enemmistöhallitusta ei saada aikaiseksi.
Hyvää ja älykästä sosiologiaa Odelta. Viimeinen kappale jättää kentän auki. Olen samaa mieltä. Jotain uutta on nousemassa.
P.s. Globalisaatio onko muuta kuin uusi nimi siirtomaataloudelle.
On varmaan, mutta pointti oli siinä, että hänellä (ja hänen 7:llä kaverillaan) ei todellakaan ole kulutus ole sama kuin puolella ihmiskuntaa.
En todellakaan ymmärrä, miksi tässä olisi edes tarpeen sotkea asioita. Tässä oli kai puhe tuloeroista. Jos maailman rikkaimmilla on isot tulot, niin puhutaan sitten niistä ja verrataan maailman köyhimpiin. Miksi tuoda koko varallisuutta keskusteluun, kun se vain sotkee asioita, koska ottaa huomioon myös menot?
Kyllä myös tuloerot ovat kasvaneet, ei niin paljon Suomessa kuin muualla. Palkkojen osuus BKT:sta on alentunut merkittävästi, ja pääomatulot ovat aina jakautuneet epätasaisesti.
OSlle selitys siitä, miksi Adam Smith oli mielestäni väärässä:
Smithin talousteorian perusidea ja lähtökohta oli se, että ihmisen rationaalisen itsekäs toiminta ja kilpailu yhdessä johtavat taloudelliseen hyvinvointiin niin kutsutun “näkymättömän käden” ohjaamana.
Tämä idea eri johdannaisineen ovat olleet talousoppineiden perusta näihin päiviin saakka.
Tämä yksinkertainen idea perustuu kuitenkin liiaksi 1700-luvun todellisuuteen, nimenomaan tavaroiden tuotantoon ja rahoitukseen yhden valtion sisällä, eikä sen ihmiskäsitys vastaa nykyistä tutkimusta.
Nyt elämme kuitenkin radikaalisti toisenlaisessa talous-todellisuudessa ja tiedämme paljon enemmän ihmisestä.
On käynyt selväksi, että ihminen ei ole rationaalinen, aina loogisia ja itsekkään “oikeita” päätöksiä tekevä eläin.
Päinvastoin, varsinkin riski-olosuhteissa ihminen tekee aivan älyttömiäkin päätöksiä ja on esimerkiksi mainonnalle tai populistiselle manipuloinnille altis. Ihmisen päätökset voivat perustua monenlaisiin ja muuttuviin syihin: jonkinlaiseen oikeudenmukaisuus-ideaan, riskin välttämiseen, irrationaalisiin emootioihin, yleisiin mielipiteisiin, aikaisempiin kokemuksiin, jne.
Näistä syistä Adam Smithin vodaan sanoa olleen väärässä, tai oikeammin sanottuna hänen teoriansa ovat liian yksinkertaisia kuvatakseen erittäin monimutkaista ilmiötä ja ne edustavat siten talousteorian kivikautta.
Nyt on kehitteillä uusia mielenkiintoisia, poikkitieteellisiä talousteorioita, jotka perustuvat kognition automatisointiin, koko ajan liikkeessä olevan todellisuuden mittaamiseen, psykiatriaan, aivotutkimukseen, jne.
Luulen, että et ole lukenut Adam Smithin kirjoittamia teklstejä löainkaan, vaan puhut 1900-luvun talousopeista. Adam Smith ei käyttänyt matemaattisia apouvälineitä niin tehokkaasti kuin myöhemmät taloustieteilijät. Hän oli enemmän arvofilosofi kuimn taloustieteilijä.
O.S:“Suomessa kärsitään nyt Kekkosen ajan aluepolitiikan nurjista puolista. Teollisuutta hajautettiin väkisin pienille paikkakunnille. Kun tehdas hiljenee, ei yhden savupiipun paikkakunnasta ei jää paljon jäljelle”
Uuspopulisimia, heitolla Kekkosen ajasta luodaan illuusio jonkin uuden , paremman keksimisestä. Sijoittamalla työtä ympäri Suomen pärjättiin paremmin. SAK:n aiheuttama suomalaisen työn kallistuminen jyrkensi globaalitalouden rakennemuutosta Suomessa.
SAK ulkoisti suomalaiset työpaikat. Jos työn teettäminen olisi tuolloin ollut halvempaa, niin teollisten innovaatioiden kautta olisimme pärjänneet paremmin kansainvälisessä kilpailussa.
Ja katsokaa mitä Trump tekee kotimaisen työn puolustamiseksi. Suomessa se ei olisi mahdollista, sillä protektionismi pienimmilläänkin on mahdoton ajatus. Sehän voisi olla Suomen etu sillä meidän pitää ajatella ensin muiden maiden etua.
Miten on tarkoitus “tasata tuloeroja reippaasti”?
Tämä sivuutettiin kirjoituksessa yhdellä lauseella ja sen jälkeen siirryttiin perustuloon, joka on asiana mielenkiintoinen ja todennäköisesti järkevä, varsinkin jos se toteutetaan pääosin helikopterirahalla eikä verorahalla, mutta se ei tuloeroja reippaasti tasaa. Se vain yksinkertaistaa tulonmuodostusta haitarin alapäässä, mutta ei se tuloeroja “reippaasti” tasaa verrattuna niihin, jotka voivat hinnoitella työnsä miten vain, kuten kirjoituksessa mainitaan.
Miten tasataan tuloeroja “reippaasti” ja mitä hyötyä siitä on? Tämä kai tarkoittaa joko reippaita veronkorotuksia suurituloisille tai suurten tulojen kieltämistä. Suomessa verot ovat jo varsin korkeita ja maailmalla puuhastellaan erinäköisiä palkkakattoja, mutta onko tässä jotain järkeä?
Automaatio tulee joka tapauksessa siirtämään ihmiset valmistavasta työstä johonkin muualle. Tämän voisi toisaalta kuvitella olevan länsimaille mahdollisuus, kunhan niissä vain on huippuja, jotka osaavat keksiä, mitä valmistetaan, ja pääomia valmistuksen mahdollistamiseksi. Robottitehdas maksaa oleellisesti saman verran Euroopassa kuin Kiinassakin, ja ainoa ero syntyy energian verottamisesta, johon voi vaikuttaa jos haluaa. Kääntäisikö tämä Kiina-ilmiön takaisin? Miksi mennä Kiinaan kulttuurimuurin taakse kun siitä ei enää merkittävää kustannussäästöä koidu?
Onko tässä maailmassa lahjakkaimpien simputtaminen kielloilla ja vielä nykyistäkin korkeammilla veroilla hyödyllistä ensinkään? Tuottaako tämä metodi ylipäätään mitään, mitä juuri nyt tarvitaan?
Pidempäänkin voisin asiasta kirjoittaa, mutta väitän mihinkään perustumatta, että perustulon rahoittaminen suurimpien pääomien ja pääomatulojen veroilla on inflaatiomielessä täsmälleen sama kuin sen rahoittaminen helikopterirahalla.
Tuo raha ei nytkään kilpaile lähiöasunnoista, ruuasta tai siitä, mihin perustulon saajat rahansa käyttävät. Sen sijaan possuja ritsalla ampuvan pelin kehittäneen firman hinta on pompsahtanut kymmenestä miljoonasta kymmeneen miljardiin. Mikäli tätä rahaa otetaan veroina perustulon rahoittamiseen, lähiöasumisen hinta todennäköisesti nousee ja possuja ritsalla ampuvan pelin kehittäjä saa tyytyä kahdeksaan miljardiin. Tämä on kuitenkin ideologisesti hankala tie ja edellyttäisi kansainvälistä yksimielisyyttä, mitä ei ole.
Mikäli perustulo rahoitettaisiin helikopterirahalla, lähiöasumisen hinta todennäköisesti nousisi ja possuja ritsalla ampuvan pelin kehittäjä saa kymmenen miljardia, mutta ideologinen ongelma poistuu.
Onko tässä mitään järkeä?
Populismin takana on yleensä ns yhden asian liikkeitä ja yleensä populistit vastustavat jotain asioita joita olemassaoleva järjestelmä ylläpitää. Sellaisia kuten suurkaupunkeja ja muuttoliikettä niihin, kaupunkien kaavoitusta, monikulttuurisuutta, liike-elämän valtaa, liikkumisen vapauden (lue autoilun) rajoittamista, korkeakulttuuria, korkeaa teknologia, automatisointia, suhteita ulkovaltiohin ja valtioliitot kuten EU ja Nato, maan toisen virallisen kielen asemaa, oikeusjärjestelmän antamia tuomioita, alkoholipolitiikkaa, valtamediaa, naisten ja sukupuolivähemmistöjen asemaa, terveydenhoidon tilaa, perusturvaa, eläkeläisten asemaa, perhepolitiikaa, kirkon asemaa, muiden uskontojen asemaa, työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää, VEROTUSTA, .… Takavuosina yhden asian liikkeet vastustivat myös ydinvoimaa ja puolustusvoimien ja poliisin asemaa.
On siis sekä oikeisto‑, vasemmisto- että keskilinjan että nihilistilinjan populisteja. Yhteinen nimittäjä on että populistit pyrkivät hyökkäämään niitä kohtaan joilla on heidän mielestään asiat liian hyvin. Joskus yhden asian liikkeet onnistuvat yhdistymään, joskus ne jää yhden asian liikkeiksi ja kuolevat pois.
Jos ennen populistit olivat päasiassa työntekijöitä ja pienviljeliöitä niin tänään enimmäkseen pienyrittäjiä, pikkuvirkamiehiä, asiantuntija-asemassa olevia sekä opiskelijoita. Yksi kasvava joukko jota kannattaa ottaa vakavasti ovat eläkeläiset. Suomen populisti-kenttä eroaa hieman muiden maiden vastaavista. Nykyisin Euroopassa on kuitenkin vallassa kansallisen itsemääräämisoikeuden eheyttäminen.
Populisteja pelkäävät eniten ne joilla olisi jotain menetettävää jos populistit saavat jotain suuria voittoja.
Vallankaappaukset eivät kuulu demokratiaan. Ne merkitsevät demokratain epäonnistumista järjestelmän suojelemisessa. Tään perusasian ymmärtäminen ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Kommunistisessa manifestissa puhutaan vallankumouksesta, vihollisesta, porvaristosta eroon hankkiutumisesta:
“Kuvatessamme proletariaatin kehityksen yleisimpiä vaiheita me seurasimme enemmän tai vähemmän piilevää kansalaissotaa nykyisen yhteiskunnan sisällä aina siihen kohtaan, jossa se puhkeaa avoimeksi vallankumoukseksi ja proletariaatti perustaa oman valtansa väkivaltaisesti kukistamalla porvariston.”
“Porvariston jalkojen alta riistetään suurteollisuuden kehittyessä se perusta, jolla se tuottaa ja omistaa tuotteet. Se tuottaa ennen kaikkea omat haudankaivajansa. Porvariston häviö ja proletariaatin voitto ovat molemmat yhtä väistämättömiä.”
“Vaikka ei sisällykseltään, niin muodoltaan proletariaatin taistelu porvaristoa vastaan on lähinnä kansallista. Kunkin maan proletariaatin täytyy luonnollisesti ensin suoriutua omasta porvaristostaan.”
Koko manifesti on porvariston dehumanisointia, puhutaan vihollisesta, orjuuttamisesta, sorretuista. Sitten kerrotaan, että vallankumous ja porvariluokka ensin kukistetaan ja sen olemassaolon mahdollisuudet hävitetään.
Ei tuo nyt kyllä ihan siltä kuulosta, että pitäisi kivan demokraattisesti ottaa valta vaaleissa ja sitten porvariston, jotka ovat kelpo porukkaa, ihmisoikeuksia kunnioittaen siirtyä nätisti sosialismin kommunismiin.
Jos joku kirjoittaisi samalla tavalla juutalaisista, tummaihoisista, mustalaisista tai oikeastaan mistä tahansa kansallisuudesta kuten kommunistisessa manifestissa kirjoitetaan porvareista, joutuisi aivan varmasti oikeuteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
“Kommunismin pelkoa pidetään yhtenä syynä ihmiskasvoisen kapitalismin aikaan, jota kesti 1980-luvun lopulle. ”
Helsingin vihervasemmiston mielipide mitä ilmeisimmin? Ei länsi-Euroopassa tai USAssa senkään vertaa pelätty että kommunismin takia olisi mitään pitänyt talouselämässä tehdä. Siellä nähtiin ja uskallettiin myös ääneen sanoa että eii kommunistisesta talousjärjestelmästä mihinkään ole. Ehkä sitten jotkut Kekkosen ajan poliitikot oikeasti uskoivat tai sitten muuten vaan lämpimikseen sanoivat Suomessa noin.
Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Populismi ja kommunismi ovat seurausta tästä epäonnistumisesta.
SAK (SDP) ja Kekkonen toimivat kyllä kimpassa. Kekkosen idea oli että Suomi voidaan pitää hajautettuna perustamalla ja tukemalla lähinnä naisia työllistäviä tekstiili- elintarvike ja kevyttä mekaanista kulutustavarateollisuutta kirkonkyliin. Asiakkaana oli pääasiassa Neuvostoliitto, osittain kotimaan markkinat. Näiden tuotteiden valmistaminen länsimaihin ei olisi kannattanut.
Kun Neovostoliitto romahti 25 vuotta sitten romahti myös näiden tehtaiden kannattavuus. Koska työntekijät olivat pääasiassa naisia (maatilojen emäntiä jotka tienasivat lisäansioita) , nin palkat nissä oli jo valmiiksi poljettuja. Mutta tuotteet ja volyymit olivat joka tapauksessa sellaisia että länteen niitä tuotteita ei mennyt kaupaksi, koska laatu ja design oli niin huonoa, mutta venäläisiin ne upposivat kuin sima. Tällä bilateraalisen idänkaupan tuotolla satiin Suomeen arvokasta öljyä ja raaka-aineita suurteollisuudelle Neuvostoliitosta. Mutta se rakennemuutos tapahtui siis silloin eikä SAK:lla ollut vaikutusta siihen.
Suurteollisuus kuten paperitehtaat, raskas konepajateollisuus ja telakat ovat sitten eri asia. Niiden tuotteet kelpaavat länsimarkkinoille mutta palkat ovat silti kilpailukykyiset koska valmistus tapahtuu muualla kuin pk-seudulla. Suurteollisudesta telakoilla on kovin kilpailu, mutta sekin johtuu suhdanteista, ei välttämättä liian kovista palkoista.
SAK:n syntilistalle voi lähinnä luetella kuljetusalojen edunvalvonta, ahtaajien, meri‑, auto- ja rautatiekuljetusaalan palkkojen hilaaminen mikä ovat nostaneet vientikuljetusten hintoja jonka vaikutus iskee suoraaan koska Suomi on saari ja pitkien etäisyyksien maa.
OS tuossa epäilee, että en ole Adam Smith asiantuntija. Tässä OS on tietenkin oikeassa.
Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla työnikin puolesta taloustieteen kehitystä.
OS kirjoittaa: “Adam Smith ei käyttänyt matemaattisia apuvälineitä niin tehokkaasti kuin myöhemmät taloustieteilijät. Hän oli enemmän arvofilosofi kuin taloustieteilijä.”
Olen kuitenkin sitä mieltä, että Smithin ja hänen ideoihinsa perustavat numeronmurskaajat joutavat jo piankin eläkkeelle.
Perusteena tähän on se tosiasia, että reaali-talouden päätöksenteossa tilalle ovat jo tulleet ryminällä kognition automatisoijat, jotka eivät Adam Smithiä kunnioita.
New Yorkin pörssissä jo 60 — 70 % kaupoista tehdään monimutkaisilla High-frequency trading ‑algoritmeilla, jotka perustuvat reaaliaikaiseen “kaiken” seurantaan.
Globaaliyritykset ottavat jo käyttöön esim. SAP HANA in-memory computing platforms, which accelerate and automate business processes, deliver business intelligence, etc.
Onkin selvää, että vajaan vuosikymmenen päästä globaalitaloutta ja “kaikkea” muutakin ohjaillaan UUDEN ULJAAN TALOUSTERIAN keinoin, jotka perustuvat kognition automatisointiin ja asioiden reaaliaikaiseen seurantaan.
Älä nyt yritä. Kyllä kepulaisten logiikalla pitkin peräkyliä rakennetut asunnot ovat olleet aivan kaamea virheinvestointi, samaten kuin ylipäätänsä kaiken kehitysrahan ripottelemine n pitkin suomea siten, että tähän maahan syntyy tasan yksi (1) iso ja täysin ylivoimainen kaupukiseutu, Helsinki.
Kyllä, Helsingin ylivoima on täysin kepulaisen politiika johdonmukainen tulos. Kun kaikki mahdollinen ripotellaan tasaisesti, missään ei synny kriittistä massaa, paitsi pk-seudulla. Niinpä kaikki muu taantuu ja pks vahvistuu ja mitä enemmän kepuloidaan, sitä kovemmin kaikki keskittyy sinnne yhteen ja ainoaan isoon kaupunkiin, mikä meillä on.
Esimerkiksi Kemijärvellä purettiin taannoin 90-luvulla (!!!!) korpeen rakennettuja rivitaloja.
Kenelleköhän helvetin pösilölle tulee mieleen rakentaa rivitaloja Kemijärven kuoleviin kyläpahasiin? On aivan selvää ettei niitä kukaan ainakaan omilla rahoillaan ole rakentanut kun seutu on kärsinyt muuttotappiosta vuodesta 1990 lähtien.
Kommunistisen manifestin osan II lopussa todetaan, että “ensimmäisenä askeleena työväen vallankumouksessa on proletariaatin nouseminen hallitsevaksi luokaksi, demokratian valloittaminen”, minkä jälkeen “proletariaatti käyttää poliittista herruuttaan”.
Demokratian valloittaminen. Tämä ei tarkoita mitään kiertoilmaisua totalitarismille, tyyliin “Saksan demokraattinen tasavalta”; mitään demokratiaa ei vielä ollut olemassakaan, joten mitään ei tästä syystä voinut myöskään virheellisesti yrittää samaistaa jo olemassa olevaan demokratiaan.
1800-luvun alkupuoliskon kielenkäytössä, ja aivan yhtäläisesti myös porvarillisella puolella, “demokratia” tarkoitti sen sijaan pitkälti samaa kuin yleinen äänioikeus. Se oli hypoteettinen, vasta tulevaisuudessa odottava asia, ja vasta keskusteltiin siitä, tulisiko se koskaan ylipäänsä toteutumaan ainakaan kaikkialla länsimaissa. Tuossa vaiheessa sitä ei ollut Kreikkaa lukuun ottamatta vielä yhdessäkään Euroopan maassa; Ranskaan ja Sveitsiin (miesten) yleinen äänioikeus tuli Kommunistisen manifestin kirjoittamisvuonna 1848, mutta esimerkiksi Saksaan vasta yli 20 vuotta myöhemmin ja useimpiin Euroopan maihin yli 50 vuotta myöhemmin.
Tässä on siis sama kanta asiaan kuin lainaamassani Marxin myöhemmässä kirjoituksessa, jota et sanallakaan edes yrittänyt kommentoida (mikä totta puhuen ei yllätä). Jos ja kun yleiseen äänioikeuteen siirrytään, se tulee tarkoittamaan, että työväestö voi ottaa valtiovallan vaaleissa ilman väkivaltaa. Kommunistisessa manifestissa on tietenkin paljon puhetta väkivaltaisesta vallankumouksesta, mutta se koskee toteutumatta jäänyttä hypoteettista tilannetta, jossa yleiseen äänioikeuteen ei koskaan edes siirryttäisi. Teksti on kirjoitettu niin varhaisessa historian vaiheessa, että kukaan ei voinut vielä tietää, siirryttäisiinkö siihen ollenkaan ja jos niin missä ja milloin.
Niinpä sellainen vallankaappaus, joka tehdään yleisen äänioikeuden jo vallitessa, on epämarxilainen vallankaappaus, vaikka sen tekijät itse kuinka vetoaisivat Marxin nimeen. (Täten esimerkiksi vuoden 1918 Suomessa työväenliikkeen enemmistö, joka vastusti vallankumousta, oli Marxin kanssa samaa mieltä ja sisällissotaan ryhtynyt vähemmistö eri mieltä.)
Voi hyvä tavaton. Manifestin melkein koko I osa on porvariston ylistämistä niin että happi meinaa loppua:
“Porvaristo on esittänyt historiassa mitä kumouksellisinta osaa. […] Porvaristo on ensi kerran osoittanut, mitä ihmisen toiminta voi saada aikaan. Se on tehnyt ihmetöitä, jotka ovat kokonaan toisenlaisia kuin Egyptin pyramiidit, Rooman vesijohdot ja goottilaiset tuomiokirkot; se on suorittanut retkiä, jotka ovat aivan toisenlaisia kuin kansainvaellukset ja ristiretket. […] Porvaristo vetää […] raakalaisimmatkin kansakunnat sivistyksen piiriin. […] Porvaristo on […] temmannut siten väestön melkoisen osan pois maaseutuelämän tylsyydestä.”
Ongelma on vain, että porvariston aika on Marxin ja Engelsin mukaan ollut ja mennyt. Porvaristo oli aikoinaan loistava vastaus niihin ongelmiin (ts. feodalismiin), joihin se oli vastaus, mutta se on tämän jälkeen muuttunut itse ongelmaksi.
Eli vaikka tämän sanominen onkin vähän provokatiivista, Marxin ja Engelsin analyysi 1800-luvun alkupuoliskon porvaristosta oli pitkälti sama kuin vaikkapa Osmon ja minun analyysi pohjoismaisesta 1900-luvun jälkipuoliskon sosiaalidemokratiasta: huikean loistava keksintö, jonka aika on vain valitettavasti jo mennyt ja jonka tilalle pitäisi nyt saada jotain, joka uudessa muuttuneessa tilanteessa toimii paremmin.
Tällä hetkellä suomalaisten post-docien tilanne on aika älytön. Käytännössä post-doc ‑kauden suorittaminen samassa yliopistossa, jossa on suorittanut tohtorintutkinnon, on kielletty. Myöskin tenure-track paikoille hakeminen on käytännössä estetty. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät joko (äärimmäisen kilpaillun, ks. seuraava kappale) post-doc tai tenure-track paikan löytäminen toisesta suomalaisesta yliopistosta, ulkomaille muutto tai yliopistosektorin ulkopuolelle siirtyminen. Valitettavasti yksityisen sektorin puolella osa tohtorintutkintoon kuuluvasta osaamisesta (esim. tieteellisten artikkeleiden kirjoittaminen ja arviointi, opetus ja opinnäytteiden ohjaus) on aika hyödytöntä ja monissa tehtävissä pärjäisi yhtä hyvin maisteritason tutkinnolla.
Post-doc ja tenure-track paikkojen jaossa suositaan suomalaisssa yliopistoissa enemmän tai vähemmän avoimesti ulkomaalaisia tutkijoita, sillä monilla yliopistoilla on tavoitetaso ulkomaalaisten tutkijoiten prosenttiosuudelle. Valitettavasti suomalaiset yliopistot eivät ole erityisen houkuttelevia ulkomaalaisille huippututkijoille. Syitä ovat mm. palkkataso, ilmasto, sijainti, kieli ja kansainvälisen tunnettavuuden puute. Täten post-doc ja tenure-track ‑paikoille hakevat ulkomaalaiset harvoin ovat alansa huippuja.
Tutkijanuraa tavoittelevalle suomalaiselle paras vaihtoehto tällä hetkellä on, että suorittaa tohtorintutkinnon ulkomaalaisessa yliopistossa. Doctoral student paikan saaminen ilman paikallisia kontakteja on useimmissa paikoissa äärimmäisen vaikeaa. Täten tutkijanurasta haaveilevan kannattaa suorittaa yliopistotutkinto alusta asti ulkomailla. Koska pariutuminen ja perheen perustaminen osuu usein ajallisesti samaan aikaan yliopisto-opintojen kanssa, on tällöin suuri vaara, että henkilö jää ulkomaille pysyvästi. Luonnollisesti lähtijät ovat usein kaikkein kunnianhimoisimpia, älykkäimpiä ja rohkeimpia suomalaisia nuoria. Eli juuri niitä, joita Suomessa tarvittaisiin kehittäämään uusia Nokioita.
Summa summarum, nykyinen yliopistopolitiikka suorastaan pakottaa akateemisesti lahjakkaat suomalaiset nuoret ulkomaille, jos tähtäimessä on tutkijanura. Ja kun kerran on lähtenyt pitkäksi aikaa muualle, Suomeen palaamiselle ei ole kauheasti insentiivejä. Täten mainitsemasi aivovuodon ja pitkän aikavälin uhan Suomi on ihan itse luonut itselleen typerällä ja lyhytnäköisellä yliopistopolitiikalla.
Suuri maa voi tehdäkin kuten Trump toimii.Mallin hän on ottanut Reaganilta, Clintonilta ja Bushiltakin
Autoteollisuus on ollut yksi politiikan johtotähtiä. Reagan voitti Carterin lupaamalla punaniskoille, että saavat ajaa jätti V8. Valtio maksoi tukea 5000–10000 taalaa per V8
Tämä johti siihen, että USAn myydyin auto on Fordin avolava isolla V8. Mutta kansa ei oikein välittänyt punaniskojen autoista ja kääntyi ostamaan Toyotaa ja Hondaa. Niinpä henkilöautoissa ne ovat kärjessä
Clinton keksi nämä keppihevosekseen ja palkooti Toyotan ja Hondan pistämään autotehtaita pystyyn USAaan ja ennenkaikkea usan peräkyliin. Samalla joutuivat eurooppalaisetkin samaan kurimukseen
Palkat vain eivät olleet uusissa tehtaissa samaa tasoa kuin vanhoissa tehtaissa
Niinpä periamerikkalaiset autotehtailijat ajautuivat konkurssiin ja Clinton ja Bush pelastivat niitä
Vuonna 2007 USAssa oli n 20 miljoonaa teollista työpaikkaa, nyt n 12 eli pudotus on melkoinen
Työpaikkoja on kyllä syntynyt ja työttömyys on alle 5 % eli ollaan lähes täystyöllisyydessä
Se polttavin ongelma on, että uudet työpaikat ovat minimipalkkaisia palvelualan työpaikkoja
Ja ne 100000 taalan duunarit ovat nykyään 25000 taalaa vuodessa ansaitsevia ja se riepoo punaniskaa eniten, tuolla palkalla ei uutta V osteta
Niinpä usalaiset ajavat yhtä vanhoilla autoilla kuin suomalaiset
Noista kahdeksasta kuusi omistaa lähinnä paperia, ja sitäkin vain yhdessä firmassa. Osuuden tulevista kassavirroista, siis. He eivät omista puolta maailmaa. Oikeasti rikkaina noista kahdeksasta ei voi pitää kuin Buffettia ja Carlos Slimiä, joiden rikkaus perustuu laajasti hajautettuun erilaisia liiketoimintoja eri maissa harjoittavien yritysten portfolioon.
Lisäksi Smith ei tehnyt mitään oletuksia ihmisten rationalisuudesta eikä itsekkyyskään ollut sinänsä mikään vaatimus — suuri oivallushan oli siinä, että vaikka yksittäiset toimijat toimivat erilaisista — ja jopa täysin itsekkäistä — lähtökohdista ilman mitään keskitettyä ohjausta tai yhteistä suunnitelmaa, niin tulos on (kansan)taloudelle edullinen.
Nykyisin tätä Adam Smithin näkymätöntä kättä kutsutaan itseorgainoitumiseksi ja käytännössä vasta nyt meille on ehkä kehittymässä työkaluja, joilla näitä asioita voisi edes jotenkin mallintaa.
Seuraavassa Soininvaaran vastaus tähän.
O.S:“Palveluammatit ovat ratkaisu, mutta se on Suomessa hidas tie. Palvelujen käyttö ei kuulu kulttuuriimme eivätkä palvelut menesty kunnolla kuin suurissa kaupungeissa. Jos palvelujen kysyntää halutaan nopeasti lisätä, niiden olisi oltava nykyistä halvempia. Verotus ja jäykät työehdot!”
Ei Helsingissä mitään kriittistä massaa synny, kaikki rahat pitää lapioida sinne maakunnista. Soinivaarakin alleviivaa oikein huutomerkin kanssa SAK:n aiheuttaman kansallisen onnettomuuden : Verotus ja jäykät työehdot.
Sosialistit SAK:n kanssa kehtaavat julistaa luoneensa hyvinvointiyhteiskunnan. Nytkin sosialistit julistavat verotuksen kiristämistä ja pitävät kynsinhampain kiinni SAK:laisten työntekijöiden saavutetuista eduista. Lue: kilpailukyvytön suomalainen työ.
Eli talous siirtyy rationaalisten itsekkäiden toimijoiden, jotka perustavat päätökset kaiken mahdollisen tiedon tasapuoliseen käsittelyyn, valtaan? Sittenhän taitaa olla aika puhaltaa pölyt niiden klassisen taloustieteen perusopusten päältä…
amerikan nuorissa miehissä on myös alaryhmä, minimalistit, jotka ovat aivan tyytyväisiä pieniin tuloihin, jos vapaa-aikaa jää. Vaikka palkka voi olla pieni, monella näistä henkilöistä on aivan hyvä elämänlaatu.
Sen, ettei asia ole näin, osoittaa jo yksinään se, että koko kylmä sota käytiin. Jos olisi uskottu, ettei kommunismista ole mihinkään, niin rationaalistahan olisi ollut jäädä passiivisesti odottamaan, että se kaatuu, kun se kuitenkin kohta kaatuu, koska siitä ei ole mihinkään. Mutta sen sijaan että olisi toimittu näin, käytettiinkin miljardeja asevarusteluun ja tapatettiin kymmeniä tuhansia oman puolen sotilaita Vietnamin sodan kaltaisissa tempauksissa.
Tässä on Clinton Rossiterin kirjoitus “Why Marx Failed Here”, joka ilmestyi Saturday Evening Post ‑lehdessä vuonna 1960: http://docdro.id/LrbmwAj
Historiantutkija Rossiter oli oman aikansa tunnetuimpia yhdysvaltalaisia oikeistointellektuelleja, ja Saturday Evening Post oli syvästi oikeistolainen ja kommunisminvastainen viikkolehti, joka kannatti erittäin innokkaasti kylmää sotaa (ja tuki sisäpolitiikassa puolestaan johdonmukaisesti republikaaneja). Tästä huolimatta Rossiterin kirjoituksessa esitetään, että Marx oli väärässä nimenomaan siksi, että Yhdysvalloissa molemmat pääpuolueet, niin demokraatit kuin republikaanitkin, ovat omaksuneet Marxilta niin paljon hyviä ideoita kuin ovat — ja osoittaneet näin, että hänen perustellusti ajamansa työväestön aseman parantaminen on mahdollista ilman siirtymistä kommunismiin tai edes sosialismiin!
Kuten kuka tahansa, joka tuntee kylmän sodan länsileirissä käytyä julkista keskustelua, hyvin tietää ilman tällaisten todisteiden pöytään lyömistäkin, Osmon alkuperäinen väite pitää täysin paikkansa. Ainoastaan suomalaisen somekommentoijaoikeiston fantasioissa ne näkemykset, jotka tässä julkisessa keskustelussa olivat tavanomaisinta mahdollista kansainvälistä valtavirtaa, on “Helsingin vihervasemmiston mielipide”, jota edustivat “ehkä jotkut Kekkosen ajan poliitikot Suomessa”.
Post doceja sekä tenure trackejä ei ehkä tarvita niin paljon. Eikös olisi parempi siirtyä pois veronmaksajan palkkalistoilta.
Aivan samaa mieltä, mutta jos ollaan tarkkana, Neuvostoliittoa ei enää Lännessä 80-luvun alun jälkeen pelätty muuten kuin sotilaallisesti. Sen taloudelinen kyky ei enää riittänyt maailmanvallankumoukseen. Suomessa pelko jatkui ehkä pidempään.
Omista silmistäni viimeisetkin suomukset putosivat 70-luvun loppupuolella, jolloin kävin työmatkoilla paitsi Lännessä myös NL:ssä ja Kiinassa. Naapurissa oli täysin hällä väliä meininki, Kiinassa köyhää, organisoitua ja siistiä. Organisoinnin paremmuuden takia salakuuntelu Kiinassa oli vielä kattavampaa kuin naapurissa.
Vähän säälittää se nauhoitusten kerääjä, jolta nauhat lipesivät lobbyn lattialle. Ulkonäön perusteella arvioituna muita länsimaalaisia ei meitä kahta “lähes naapurimaiden” kansalaisia ei siellä niinä parina viikkkona ollut.
ksee: Smith – suuri oivallushan oli siinä, että … niin tulos on (kansan)taloudelle edullinen.
En kyllä mitenkään voi ymmärtää miksi tuloksen pitäisi olla “kansantaloudelle edullinen”.
On nimittäin nähty, että ihmiseläin tekee jatkuvasti vaikka millaisia typeriä päätöksiä, jotka ovat itselle ja kansantaloudelle vahingollisia.
Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon: Neuvostoliiton 74-vuotinen sosialismin verinen kokeilu, joka päättyi konkurssiin ja Robert Mugaben Zimbabwe, jonka 36 vuoden pituinen katastrofi vain jatkuu, jne.
Lisäksi tulevat kaikenlaiset ennakoimattomat Black Swan-ilmiöt, jotka voivat tuhota kokonaisia kansantalouksia…
Johtopäätös: Mitään ei voi luotettavasti ennustaa, ei edes Smithin suurta oivallusta hyväksikäyttäen.
Paras keino on seurata tilannetta tarkasti ja kokonaisvaltaisesti 24/7, ja reagoida mahdollisimman oikein heti kun jotain merkittävää alkaa tapahtua.
Tässä pelissä voittavat ne, joilla on parhaat seuranta- ja kognitioautomatiikat.
Pitäisi? Kysehän on havainnosta eikä mistään teorista johdetusta “totuudesta”.
Vapaan markkinatalouden kauneus onkin siinä, että yksilöt voivat tehdä vaikka millä mitoin typeriä päätöksiä — kilpailun ansiosta joku hyvä päätös kuitenkin aina voittaa. Lisäksi, kun ihminen on oppiva eläin, niin muut yleensä kopioivat voittanutta ideaa ennemmin tai myöhemmin.
Sinänsä hyvän ratkaisun kehittäjän ei tarvitse olla edes mikään fiksu ja ahkera (vaikka niistä ominaisuuksista voikin olla apua) — riittää, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Nämähän ovat tunnettuja esimerkkejä siitä, miten vapaa kilpailu toimii?
Luova tuhohan on vain hyvästä — järkyttää vanhoja rakenteita ja antaa mahdollisuuden uusille ideoille.
Miksi “mitään” pitäisi pystyä ennustamaan?
Itseasiassa (kuten lienee jo moneen kertaan todettua) talouden ennustaminen on jo periaatteessa mahdotonta — joku esimerkkihän taisi mennä niin, että jos pystyttäisiin ennustamaan, että Kreikan lainapaperit muuttuvat viikon kuluttua arvottomiksi, niin markkanat olisivat jo romahtaneet.
…ja tässä on anti-adamsmithiläistä mikä?
Tai ennemmin ne, jotka tuntevat em. automatiikat parhaiten ja saavat koneet kuvittelemaan höpöjä syöttämällä datavirtaan sopivia täkyjä…
Eiköhän kylmä sota käyty ensisijaisesti sen vuoksi, että Neuvostoliitto yritti jatkuvasti laajentaa vaikustuspiiriään niin avoimen agressiivisesti kuin peitellymminkin keinoin. Jos tuossa menossa olisi jääty kaikessa rauhassa odottelemaan kommunismin kaatumista, niin Puna-armeijan rauhan divisioonat olisivat kyllä ilomielin tulleet vapauttamaan länsimaisenkin proletariaatin kapitalismin ikeestä.
Sen sijaan länsimaiden yhteiskunnallisen kehityksen selittäminen kommunismin pelolla on ihan silkkaa höpö-höpöä — vapaudet ja korkea elintaso olivat puhtaasti vapaan markkinatalouden luoman talouskasvun ja kilpailun ansiota.
ksee
Kannattaa lukea aikalaiskirjoituksia. Esimerkiksi Kekkonen, jolla oli oma vaikutuksensa Suomen sisäpoliittisiin ratkaisuihin, uskoi Neuvostoliiton elintason ohittavan Suomen elintason ja muodostuvan siksi varteenotettavaksi haasteeksi Suomelle. Myöhempiä aikoja ajatellen tämä tuntui aivan höpöltä, mutta 60-luvun alussa Suomi oli köyhä ja Neuvostoliiton viralliset ja ehkä todellisetkin kasvuluvut huikeita.
Eihän se noin ole, vaikka populistit ja heidän myötäilijänsä mielellään niin väittävätkin.
Vierastan itse populismia ja pelkään sitä, pahimmillaan, siksi että yksinkertaistuksiin ja “vaihtoehtoisiin tosiasioihin” perustuva agenda on niin irrallaan todellisuudesta. Miten voi parantaa mitään järkevästi, jos edes tosiasioita ei myönnetä?
Tai toisaalta: tottahan väite tavallaan on. Pelkään sitä vastakkainasettelua ja jännitteiden lisääntymistä, jopa sekasortoa, jota kohti olemme menossa. Populismi ei ole ehkä sen syy, mutta yksi oireista kuitenkin.
Siinä tulevaisuudessa meillä kaikilla on menetettävää.
Tottakai kommunismia pelättiin aivan aiheesta. Vallankumouksellinen työväestö, edistyksellisten voimien johdolla olisi pahimmassa tapauksessa moisen rottakokeen voinut käynnistää länsimaissakin. Siksihän se kylmä sota käytiin, ja kansa yritettiin pitää jotakuinkin tyytyväisenä.Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä että silloiset tolkun ihmiset, senaikaisen eliitin ja totuusmedianpainostuksesta huolimatta olisivat pitäneet kommunismia mitenkään kelvollisena.
http://www.techrepublic.com/article/why-ai-is-about-to-make-some-of-the-highest-paid-doctors-obsolete/
Kyllä piti sitten sekin päivä nähdä, että vihreiden puheenjohtaja halusi myydä mielummin enemmän kuin vähemän autoja.
Eli Ville Niinistö oli maanantaina huolissaan AUTOKAUPASTA 🙂
Voin kuvitella, että monella vihreiden kannattajilla meni kahvit väärään kurkkuun kun tästä luki.
“Autokaupan seisokki aiheuttaa jo miljoonatappioita, seuraavana media-alalla mainoskadon takia, Ville Niinistö kirjoitti.”
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/kauppa%20niinisto-60600
Toisin sanoen Vihreiden puheenjohtaja on huolissaan siitä, että Bernerin (jo torpattu) uudistus olisi vähentänyt autojen myyntiä. Voiko vihreiden johtaja enää tätä populistisemmalle linjalle lähteä? Olla huolissaan asiasta, jota on tullut vastustettua iät ja ajat?
Mitä seuraavaksi, Niinistö on huolissaa suomalaisten ydinvoimalaitosten kannattavuudesta?
Ainiin, jättiyhtiöiden, kuten Fortumin, voittojen riittävyyshän huolettaa jo…
(tämä kuuluisi oikeastaan tuonne Bernerin osastoon, mutta ehkä kuitenkin enemmän tyylipuhdasta populismia)
“Palveluammatit ovat ratkaisu, mutta se on Suomessa hidas tie. Palvelujen käyttö ei kuulu kulttuuriimme eivätkä palvelut menesty kunnolla kuin suurissa kaupungeissa. Jos palvelujen kysyntää halutaan nopeasti lisätä, niiden olisi oltava nykyistä halvempia. Verotus ja jäykät työehdot!”
Palvelu käsitetään suppeasti ja palveluita pidetään matalapalkka-alana
Näin ei ole ollut pitkään aikaan kuin perinteisissa palveluissa, jotka automatisoituvat pois.
Palvelujen vienti on nykyään monelle maalle elintärkeä esim Hollannin viennistä suuri osa on palvelujen vientiä eikä se koostu siivouksesta ja pesulapalveluista vaan korkean tuottavuuden palveluista:Finanssi, vakuutus, logistiikka ‑laki-IT etc palveluista.
Suomi on taas kerran tippunut kyydistä, Suomi yrittää elää sinkkiämpäreiden myynnillä
Mitä tulee TESsiin niin olin 40-vuotta palvelualalla , mutta ei ollut koskaan ongelmaa sopia esim työajoista ja työaikojen joustoista.
Mutta ongelma on , ettei suomalainen työnantaja halua sopia vaan sanelee
Hyvä esimerkki tuli kaupan alalta:Siellä pyritään yhdistämään myyjän/kassan/vartijan työn yhdistämisestä. Asia etenee huonosti, koska sitä rakennetaan vedoten työnantajan direktio-oikeuteen eli ei edes yritetä neuvotella
Suomi ei ole Saksa eikä Ruotsi, joissa osataan sopia aidosti paikallisesti ‚Suomi on edelleen management-by-perkele maa .
Kyse oli talouspolitiikasta, ei ulkopolitiikasta missä kommunismin vastustus oli kieltämättä todellinen primus motor.
Lyö nyt muutama todiste pöytään että USAn palkkataso määräytyi kommunismin pelosta, ei vaikka kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Olen pitkälti samaa mieltä. Mitä korjauksia ehdottaisit yliopistopolitiikkaan?
Tässä menee sekaisin kommunismin arviointi yhteiskuntajärjestelmänä ja kommunistisen Neuvostoliiton johtaman blokin tuottama sotilaallinen uhka.
Kylmän sodan käyminen liittyi jälkimmäiseen, eli pyrittiin patoamaan NL:n johtaman blokin laajeneminen. Siinä oli toisarvoista, mikä oli sen blokin yhteiskuntajärjestelmä. Kommunismia itsessään on silti pidetty lännessä enemmistön mielestä kelvottomana, ja Neuvostoliiton johto tuli lopulta itsekin samaan käsitykseen.
Ai huonosti? Ainakin pienessä S‑ryhmän paikassa myyjä on myyjä/kassa/siivooja/postiasiamies/veikkausmyyjä ja pankin asiakaspalvelija. Vartijaa paikassa ei ole koskaan ollut, mutta ulkopuolinen siivooja kyllä. Se oli liian kallista. Muutenkin työtahtia yritetään koko ajan kiristää (= vähemmän työvoimaa per vuoro). Tätä on halpuuttaminen. Hinnat halpuu tosin vain Prismoissa.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että tämä toimijoiden harjoittama osaoptimointi olisi hyvää kokonaisoptimointia. Korkeimman hetkellisen tuottavuuden tie on helposti umpikuja. Esimerkkinä vaikkapa Hollanti ja tulppaanit tai vaikkapa ihan vain ekstraktiokapitalismi, jota kai pitkälti nytkin harjoitetaan.
Varmaankin kommunismin pelossa tehtiin yhtä ja toista, mutta mikä niiden vaikutus työväestön elintason ja ‑olojen paranemiseen oikeasti on, ei kait ole niin selvää. Ainakin Suomen kohdalla voisi väittää, että toimet olivat ainakin pitkässä juoksussa ennemmin haitallisia — esim. valtiojohtoinen teollistaminen ja kaikkien munien paneminen raskaan teollisuuden koriin.
Veikkaanpa, että valtiojohtoinen teollistaminen, joka alkoi vajaa 100 vuotta sitten, pelasti Suomen kommunismilta.
Suomi oli hyvin pääomaköyhä maa, joten jos yhtiöittäminen olisi jäänyt yksityisen rahan varaan, ulkomaiset sijoittajat olisivat Suomen teollistaneet ja luonnonvarat kaapanneet. Eliitin ja kansan välinen kuilu olisi revennyt jo 30-luvulla.
Kokonaan toinen asia on, olisiko valtionyhtiöitä kannattanut (osittain) yksityistää aikaisemmin kuin nyt tapahtui.
Markkinaehtoisuutta on montaa erilaista alalajia. Tässä yhteydessä olennaisinta on se, että kylmän sodan aikana Yhdysvalloissa ay-liikkeen neuvotteluvoima, sen nauttima lain suoja ja työvoiman järjestäytymisaste olivat jotain ihan muuta kuin nykyään. Tietenkään siellä ei ollut mitään muodollista kolmikantaa. Mutta Suomen SAK:ta vastaava keskusjärjestö AFL-CIO oli 1950–1960-luvulla mahtava yhteiskunnallinen toimija, jonka sana kuului julkisessa keskustelussa. Presidentti ja kummankin puolueen johto kongressissa olivat siihen jatkuvassa neuvotteluyhteydessä, ja sen suututtamista koetettiin välttää viimeiseen saakka.
Ja jos lukee Yhdysvaltain tiedotustoimiston USIA:n ulkomaalaisille suunnattuja lehtiä, esitteitä tms. noilta ajoilta (esimerkiksi Neuvostoliitossa venäjäksi julkaistua Amerika Illustrirovannoje ‑lehteä, mutta myös muita), siellä on toistuvana teemana, että Neuvostoliiton propagandan levittämä mielikuva pallomahaisista öykkärikapitalisteista ja heidän suorittamastaan riistosta on hellyttävästi vanhentunut. Sen sijaan esitettiin, että Yhdysvalloissa ay-liike on yhteiskuntasopimuksen täysivaltainen osapuoli, joka on tehnyt riistosta lopun sympaattisen valtiovallan aktiivisella selustatuella, ja tämä tilanne tulisi kestämään maailman tappiin saakka.
Trump-ilmiöstä käydyssä keskustelussa on nostettu usein esiin hätkähdyttävä datapointti, jonka mukaan duunariammattien palkat eivät ole nousseet Yhdysvalloissa juurikaan inflaatiota nopeammin enää suunnilleen vuoden 1973 jälkeen, siis yli 40 vuoteen. Kuinka ollakaan, erilaisilla kvantitatiivisilla mittapuilla mitattuna ay-liikkeen aseman rapistuminen Yhdysvalloissa alkoi lähes täsmälleen samalla hetkellä.
Wikipedia:” Itsenäisyyden alussa paperi, selluloosa ja puu toivat Suomelle ulkomaanvaluuttaa, jolla toteutettiin kone- ja laiteinvestointeja ja tehtiin teknologiansiirtoa Suomeen. Toisen maailmansodan jälkeen paperiteollisuuden merkitys kasvoi ja ala monipuolistui suomalaisen paperikoneita valmistavan teollisuuden noustessa kutistuvasta aseteollisuudesta. Paperin kulutus kääntyi laskuun Euroopassa vuonna 2006 ja tämän seurauksena Suomessakin on suljettu useita paperitehtaita vuodesta 2007 alkaen. Paperin vienti on silti yhä erittäin merkittävää Suomen taloudelle.”
Pidät tätä turhana ja vääränä talouspolitiikkana. Pitäisikö muun Suomen asukkaat siirtää Etelä-Suomeen, jotta saataisiin kriittistä massaa. Kun kaikille ei riitä palvelutyötä, niin loput tulevat toimeen kansalaispalkalla.
Tesla on ilmoittanut valmistavansa Euroopassa 500 000 sähköautoa ja Volkswagen kolme miljoonaa. Vaasa hakee sähköautojen akkujen valmistusta. Elinkeinoministeri Lintilä lupaa 4–5 mrd:n tehdashankkeeseen kaiken mahdollisen avun.
Pitäisikö tästä luopua, koska raha menee maakuntiin? Sellun valmistus väheni eri syistä johtuen ja investoiminen oli Syltyn mukaan väärää politiikkaa, kepulointia. Aikanaa sähköautojen litiumakut korvataan paremmalla tekniikalla ja akkutuotanto ajetaan alas.
Syltyn talousoppien mukaan kyseiseen hankkeeseen ei saa panostaa vaan Suomen on keskityttvä kriittisen massan tuottamiseen Helsingissä.
Sorry Eemil, mutta syltty sanoi, että maakuntien kaupunkivihamielinen asenne on johtanut siihen, ettei ole syntynyt elinkelpoisia kaupunkeja MUUALLA KUIN HELSINKIIN, mikä johtaa maakuntien näivettymiseen ja kaiken sulloutumiseen Helsinkiin.
Aina voi selitellä, mutta fakta on se, että Yhdysvaltain talous on kasvanut ennätyksellisesti protektionismin aikana, jolloin myös marginaaliverotus oli korkeimmillaan. Automekaanikko kykeni yhden miehen palkallaan rakentamaan omakotitalon, ylläpitämään kahta hienoa jenkkiautoa, kotirouvaa ja perhettä. Kuten totesin, sitten alkaa selittely, joka sopii nykyiseen ideologiaa globaalin talouden autuudesta 🙂
Minä näen asian toisin.
Minusta nykypäivänä sosialistisen suunnitelmatalouden on korvannut EU ja sen pakkokeinojen perusteluksi kasvihuoneilmiö. Sosialistisessa suunnitelmataloudessa keskusjohto asetti kolhooseille epärealistisia tuotantokiintiöitä, jotka usein jäivät saavuttamatta ja suuntasivat panokset väärin.
Euvostoliitossa keskusjohto asettaa esim. hiilidioksidipäästöille epärealistisia tavoitteita ja aikatauluja, jotka jäävät saavuttamatta ja suuntaavat ponnistelun väärin, johtaen epävakauteen ja talouden taantumaan.
Nämä Bernerin esitykset ovat vasta pientä alkusoittoa niille pakkokeinoille mitä tuleman pitää, kun kolhoosi nimeltä suomi yrittää saavuttaa EU:n asettamia tavoitteita.
Unionien aikaisempi vahva asema USAssa 1950–60 luvuille asti perustui pohjimmiltaan vahvaan neuvotteluasemaan; suostukaa palkankorotuksiin tai lakko sulkee tehtaan. Ei siinä mistään kommunismin pelosta ollut kyse.
1970-luvulta lähtien tuonti, ensin Japanista ja Saksasta, myöhemmin myös Kiinasta vei tehtaat ja työpaikat halvempiin maihin. Siinä ei lakko enää auta.
Ja toisekseen; miksi kommunismin pelko olisi 1970-luvulla loppunut kun Neuvostoliitto oli voimissaan aina 1980-luvulle asti?
Omien muistikuvieni mukaan, paremmat historioitsijat muistanevat tarkemmin lähteet, ainkin joku/jotkut USAn presidenteistä yrittivät kahdenkeskisissä keskusteluista vahvistaa Kekkosen luottamusta vapaiden markkinoiden toimintaan ja paremmuuteen. Koivisto puolestaan omissa muistelmissaan oli kovin hämmästynyt kun nuorena miehenä sotien jälkeen matkasi Englannissa ja siellä ei kukaan pelännyt tai ollut edes kiinnostunut kommunismin uhasta. Mitä ne sieltä tulisi ja jos yrittävät niin siinähän yrittävät.
Kommunismin pelko loppui 1970-luvuun, kun elintaso Neuvostoliitossa jäi räikeästi jälkeen länsimaisesta.
Tällä logiikalla kommunismin pelon olisi pitänyt nostaa palkkoja suurimmillaan 1930-luvulla kun lama-aikana oli elintaso matalimmillaan. Mutta kommunismin pelon kulta-aikaa oli vasta 1950–60 luvuilla. Sori vaan, mutta en ole vakuuttunut.
Tuota olen ihmetellyt ja samahan on koskenut keskiloukkaa yleensäkin. Tuohan tarkoittaa, että siellä on jo 70-luvulla ollut nykyinen elintaso, toisin sanoen yhdysvaltalaiset työntekijät ovat olleet 70-luvulla upporikkaita verrattuna kaikkiin muihin, kun eivät ne keskiluokkaiset sielläpäin maailmaa tänäkään päivänä mitään köyhiä ole.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Moderni vihervasemmistolainen selitys on tuossa ylhäällä, eli 1970-luvulle asti USAn yritysjohto pelkäsi että maan työläiset alkavat kommunisteiksi ja tekevät vallankumouksen, niin että annetaan niin paljon liksaa etteivät ala.
Perinteisempi näkemys on että 1970-luvulle asti tuotanto ja tehtaat olivat USAssa, ja kun työntekijät uhkasivat lakolla, työnantajien oli kannatavampaa suostua palkankorotuksiin ja välttää lakkoja, taikka hakea tasapainoa joka tapauksessa. Ja kun 1970-luvulta alkaen maailmankaupan vapautuessa ja vilkastuessa tuonti ja tehtaiden siirto tekivät lakkoaseesta tehottoman, myös palkkatason nousu pysähtyi.
Helsingin ongelmat (tilan puute, kalleus) ovatkin siis Keskustan syytä. Hesalaiset niin rakastavat maakuntia, kepua, mutta maaalaiset senkun vihaavat.
Kyllä jopa Trumpinkin lausunnot kalpenevat tämän propagandan edessä.
Olisi Helsingin etu, jos maakuntiin saataisiin jäämään rahaa omaan käyttöön.
Sitä ei vain tule muistaneeksi, mutta yhdysvaltalaiset työntekijät olivat upporikkaita verrattuna kaikkiin muihin.
Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Arvo Puukari esittää kirjassaan Näin Amerikassa (1966) silloisen USA:n — täysin paikkansapitävästi — maana, jonka elintaso on häkellyttävän, lähes käsittämättömän paljon parempi kuin vaikkapa Suomessa. (Olen kirjoittanut Puukarista, ja muutenkin koko tässä tämän kommenttiketjun loppupuolella keskustellusta historiallisesta kuviosta, omassa teoksessani Hätä on tarpeen.)
Kun ansiotason nousu katkesi Yhdysvalloissa tuolloin noin vuonna 1973, Suomessa monen pienituloisen nuoren aikuisen kuukausipalkka oli esimerkiksi 500 markkaa, ja nykyinen euro on ostovoimaltaan melkein pariteetissa silloisen markan kanssa. Sinänsä paikkansa pitävät muistikuvat täystyöllisyydestä ovat peittäneet alleen sen, miten karmean huono aineellinen elintaso suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa oli vielä 1970-luvullakin. (Tästä puolestani kirjoitin Hesariin viime syksynä.)
Jos haluaa vähän havainnollisempaa analyysiä, niin kannattaa tutustua vaikka muutaman vuoden takaiseen Vuonna 1971 ‑blogiin, jossa nuori lapsiperhe raportoi yrityksensä elää kuukauden ajan vuoden 1971 Suomen keskimääräisellä kulutustasolla. Vain vähän liioitellen: he joutuivat luopumaan suurin piirtein kaikesta, joka nykyään mielletään itsestäänselväksi osaksi normaalia arkipäiväistä elintasoa, ja budjetti ylittyi silti lievästi.
Silloin kommunismin pelkoon vastattiin täysin toisella tavalla kuin myöhemmin: autoritaarisuudella, jonka luonteesta keskustelemme juuri nyt eräässä toisessa kommenttiketjussa. Poikkeuksen muodosti USA, missä Rooseveltin New Deal ‑politiikka paransi työväestön asemaa, joskaan ei vielä alkuvaiheessa ensisijaisesti nostamalla palkkoja vaan elvyttämällä ulos lamasta, jotta voitiin maksaa edes jonkinlaista palkkaa. Mutta se työväestön aseman paraneminen, joka USA:ssa katkesi 1970-lukuun, oli siellä, toisin kuin Euroopassa, kyllä saanut alkunsa jo 1930-luvulla.
Nyt puhutaan siitä, mikä oli aikalaisten asianosaisten oma tulkinta tästä asiasta silloin tuoreeltaan, kun se työväestön asema parhaillaan parani.
Luitko nyt esimerkiksi tuon Clinton Rossiterin lehtijutun, johon linkitin aiemmin, ja siihenkin vain yhtenä yksittäisenä esimerkkinä monista?
Miten selitys, jonka esitti vuonna 1960 tunnetussa yhdysvaltalaisessa oikeistolehdessä tunnettu yhdysvaltalainen oikeistolainen (joka kuoli vuonna 1970), voi olla “moderni vihervasemmistolainen selitys”?
http://www.telegraph.co.uk/news/2016/06/01/computers-will-outperform-doctors-at-diagnosing-illnesses-says‑g/
komento takaisin. Tuli aiemmin haukuttua kommunismia, mutta pakko alkaa kääntämään päätä. Työt ovat loppumassa. Tässä tekstissä selitetään myös, miksi korkeakaan osaaminen ei ole tulevaisuutta.
Niinpä. Kyse on yksinkertaisesti vain siitä, mihin suuntaan halutaan tehdä arvovalinta ihmisten tasa-arvosta. Töitä, joista saisi mielekästä palkkaa, ei yksinkertaisesti riitä kaikille, ellei jotain käsittämättömän pahaa tapahdu.
no itselleni sinkkuna riittäisi luolamainen kämppä, jossa olisi sähkö,netti ja kirjoja. Omalta osaltani ei edes pitäisi olla tasa-arvoinen muiden kanssa. Lapsiperheiden tilalta tilanne olisi toinen heidän vertaillessaan asuntojansa toisetensa asuntoihin.
Silmäilin Clinton Rossiterin artikkelin läpi ja tuon artikkelin valossa väite kommunismin pelosta on entistä absurdimpi.
Kirjoittaja toteaa että marxismi tai kommunismi ei koskaan saanut tai ollut saamassa laajempaa kannatusta Amerikassa. Ei 1800–1900 lukujen vaihteessa, ei 1930-luvun laman syövereissä ei sen jälkeenkään.
Ja sitten moderni tulkintanne on että kommunismin pelon vallitessa alettiin korottaa palkkoja.
Minusta tuo teidän tulkintanne on lähempänä Kekkosen aikaa kun kommunismista piti väen väkisin keksiä jotain hyvää sanottavaa.
Menkää nyt sitten edes korjaamaan Wikipedia, oikeastaan kaikki USAn 1950–60 lukuja käsittelevät artikkelit kaipaavat modaustanne.
Naiset ovat menneet töihin. USA:n miesten mediaanipalkat eivät ole reaalisesti nousseet sitten 1970-luvun puolivälin, mutta ensinnäkin naisten palkat ovat nousseet ja toiseksi naiset käyvät enemmän töissä kuin silloin aikoinaan. Jos luet Mathias V:n luetteloa, niin yksi siellä mainittu kohta on “kotirouva”. Näitä on nykyään vähemmän. Vaikka ottaisi huomioon sen “naisen dollari on 80 centiä”, niin naisten työhönmeno on silti nostanut kotitalouden kulutusmahdollisuutta 40% siitä ajasta, kun naiset olivat kotona.
Niin. Hän toteaa, että marxismi ei koskaan ole saanut tai ollut saamassa laajempaa kannatusta, koska sen omat vastustajat ovat omaksuneet siltä niin paljon.
“Our hostility to radicalism has not, to be sure, prevented our borrowing useful ideas piecemeal from radicals in our midst. A major cause of the decline of the Socialist Party, and of a dozen other radical parties that have orbited crazily around it, has been the cannibalistic tastes of the Republicans and Democrats.”
Mikä tässä voi olla näin vaikeaa ymmärtää?
Voitko antaa joitakin esimerkkejä? Niitä luulisi helposti löytyvän vaikkapa viisi tai kymmenen.
Minun käsitykseni Wikipediasta on ollut kyllä, että se ei kannata mitään yksittäistä tulkintaa historiasta tai mistään muustakaan tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan jokaiselle keskenään kilpailevalle tulkinnalle on oma artikkelinsa. Jos sinne menee kirjoittamaan, että “voi voi, tämä näkemys tästä asiasta on nyt kyllä ihan väärässä”, niin se poistetaan nopeasti Wikipediaan sopimattomana yksittäisen mielipiteen ilmaisuna.
Aloitetaan alusta, Osmo väitti:
“Kommunismin pelkoa pidetään yhtenä syynä ihmiskasvoisen kapitalismin aikaan, jota kesti 1980-luvun lopulle. Ellei työväestöä olisi kohdeltu kunnolla, olisi tullut vallankumous ja sosialismi.”
Kommunismin pelkoa USAssa käsittelevät esim artikkelit:
https://en.wikipedia.org/wiki/Anti-communism#United_States
https://en.wikipedia.org/wiki/Red_Scare
https://en.wikipedia.org/wiki/McCarthyism
Yksikään näistä ei mainitse kommunismin pelon saaneen aikaan ‘ihmiskasvoista kapitalismia’ USAssa. Päinvastoin, kommunismin pelko sai näiden artikkelien mukaan aikaan ihmisten kuulusteluja, irtisanomisia ja mustia listoja. Ainakaan minusta tuo ei kovin ihmiskasvoiselta kapitalismilta kuulosta.
Edes kapitalismin kulta-aikaa käsittelevä artikkeli ei mainitse kommunismin pelkoa kasvun syynä, vaan kaupan vapautumista, työvoiman siirtymistä maataloudesta teollisuuteen ja palvelualoille jne:
https://en.wikipedia.org/wiki/Post%E2%80%93World_War_II_economic_expansion
Itse tuot sitten esille väitteen että monet Marxin ideoista tai ajatuksista olisivat toteutuneet USAn historiassa.
Voi olla että näin on tai oli, mutta tämä ei ole mikään todiste Osmon väitteen pitävyydestä.
Sen sijaan minua kiinnosti mistä tuo Osmon teoria on peräisin, ei tunnu lähteitä löytyvän.
Etsit lähdettä väärästä maanosasta. Koeta Eurooppaa ja Suomessa vaikka Kekkosen kirjoituksista.
No, tasa-arvo on liukuva käsite, mutta se täytyy yleensäkin huomioida, jos sitä ja liberaalia demokratiaa ei kokonaan hylätä. Kyse on paitsi status-asioista myös siitä, että rahalla ihan oikeasti saa ostettua (lisää) oikeuksia — myös ihmisoikeuksiin kuuluvia sellaisia. Ja siis (näennäinen) statuskin vaikuttaa näihin, koska sillä saa usein vaikkapa parempaa palvelua.
OS katsoo näitä asioita väärästä, eli populismi-vaaran näkökulmasta.
“Its the ECONOMY stupid!” — Mielestäni peli menee näin:
Trump on nyt aloittanut USAn ja koko länsimaisen talousherruuden alasajon. EU ei pysty uudistumaan ja kutistuu lopulta Saksan ympärille muodostuvaksi talous-blokiksi.
Dollari menettää asemaansa reservivaluuttana ja asteittain menettää sen yanille, jolloin ajaudutaan uuteen finanssikriisiin. Lopulta Kiina alkaa johtamaan maailmantaloutta.
Ajatukset siitä, että “Trump pelastaa Venäjän talouden”, “Syyrian sota on palauttanut Venäjän kunnian”, jne. osoittautuu bluffiksi ja niiden takaa paljastuu lopulta se tosiasia, että Putin ei pysty toteuttamaan pakollisia lalousreformeja. Näinollen Venäjästä tulee poliittisesti ja taloudellisesti entistäkin epävakaampi valtio.
Tässä pelissä Suomelle näyttää jäävän Musta Pekka käteen: Suomen talous on liian heikko kestämään tulevia talouskriisejä ja ay-liikkeen pyörittämän työvoimakartellin aiheuttama 500 000 ihmisen massatyöttömyys jää pysyväksi. Se aiheuttaa Suomen taloudelle vuosittain suorina + epäsuorina kustannuksina noin 10 miljardin tappiot. Velanotto-additiosta kärsivät populisti-poliitikot eivät kykene tilannetta korjaamaan vaan maa ajautuu lopulta pahaan talousahdinkoon.
Suomen sensaatio-hakuinen meedia jatkaa päätehtävänsä laiminlyöntiä, eikä informoi kansaa edellä mainituista tärkeistä asioista. Sen sijaan se vetää lööppejä toisarvoisista asioista, kuten vaikkapa terrori-iskuista, joiden aiheuttama kuolemanvaara on yhtä todennäköinen kuin se, että salama iskeen ihmiseen kaksi kertaa peräkkäin.
Annetaanko sen mennä näin?
Ns. oikea tarvittava korjausliike on devalvaatio, jota on todella vaikeata tehdä ilman omaa valuuttaa — etenkin kun tällainen “devalvaatio” ei koske kuin (pienempiä) palkkoja. Tällainen toiminta pelaa pahasti populismin pussiin.