Site icon

Fiksut kaupungit (3/3) Miten teknologia helpottaa kaupungissa asumista.

(Viimeinen osa puheen­vuorostani Tekesin fik­sut kaupugit ‑sem­i­naaris­sa )

Joukkoliikenteen asema paranee

Aikakus­tan­nus pois­tuu.  Autoil­i­joiden mukaan joukkoli­ikenne on niin hidas­ta, ettei heil­lä ole aikaa tärvätä siihen. Joukkoli­iken­teen nopeus on tärkeä asia, ja sik­si me koko ajan lisäämme joukkoli­ikenne-etu­isuuk­sia. Joukkoli­iken­teen aikakus­tan­nus on kuitenkin vähen­tynyt olen­nais­es­ti sen vuok­si, ettei se enää ole hukkaan käytet­tyä aikaa. Ratikas­sa melkein kaik­ki näpräävät kän­nykkään­sä. Minä esimerkik­si luen sähkö­pos­tit ja hyväksyn blogikom­ment­te­ja tai luen twit­terin joh­dat­ta­mana mie­lenki­in­toisia artikkelei­ta. Pikem­minkin ihmette­len, miten autoil­i­joil­la on aikaa tärvätä ratin takana istumiseen.

Reaali­aikainen aikataulu­palvelu paran­taa joukkoli­iken­teen käyt­töä nimeno­maan ratikkakaupungis­sa, jos­sa vai­h­toe­hto­ja on paljon. Kän­nykkä ker­too, mikä on suju­vin reit­ti määrän­päähäsi ja näyt­tää kar­tal­ta, mis­sä on pysäk­ki ja ker­too, kos­ka ratik­ka tai bus­si siihen on tulos­sa. Tästä on aika vähän hyö­tyä, jos lähiöstä tulee yksi bus­sil­in­ja kaupunki­in, kos­ka se aikataulun oppii nopeasti, mut­ta min­ul­la oli mon­ta vai­h­toe­htoa tul­la tänään Kata­janokalta tänne Messukeskukseen.

Kaupunki­fil­lar­it oli­vat men­estys­ta­ri­na. Näitä kokeilti­in run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten ja se epäon­nis­tui täysin. Fil­lar­it kato­si­vat ja niitä rikot­ti­in. Nyt uusi tekni­ik­ka on saanut ne toim­i­maan lois­tavasti. Osana tätä tietysti on se, että fil­lar­in pant­ti­na on pank­ki- tai luot­toko­rt­ti. Mut­ta osa hyvää palvelua on, että näen myös kän­nykäl­lä, mis­sä on vapai­ta fil­lare­i­ta ja mis­sä on jät­tö­paik­ka vapaana.

Kaupunki­fil­lar­itkin toimi­vat parem­min ratikkakaupungis­sa, jos­sa ihmiset menevät päivit­täin eri suun­ti­in. Samaa fil­lar­ia käytetään päivit­täin yli kuusi ker­taa, hyvän sään sattues­sa tätäkin use­am­min. Lähiöis­sä men­nään aamul­la yhteen suun­taan ja illal­la takaisin, jol­loin käyt­tök­er­to­ja tulisi herkästi vain kak­si päivässä.

Sama jär­jeste­ly on tulos­sa vuoren­var­masti myös auto­jen yhteiskäyt­töön. Täl­laisia olen jo näh­nyt Ran­skas­sa. Helsingis­sä toimii City­Car­Club. Se toimii yhä samal­la jär­jestelmäl­lä kuin 15 vuot­ta sit­ten. Uusi tekni­ik­ka voisi nos­taa tämänkin ajatuk­sen parem­min lentoon.

Fil­lar­it Kaupungeis­sa tapah­tuu samo­ja asioi­ta samanaikaises­ti. Fil­lar­in suo­sion kasvu on niistä yksi. Seli­tyk­senä on var­maankin, että nuoret aikuiset, siis fil­larei­den innokkaim­mat käyt­täjät, pyrkivät nyt asumaan keskus­to­jen lähel­lä, mikä tarkoit­taa fil­lar­ille sopivia matko­ja. Kaupun­git eri puo­lil­la maail­maa ovat alka­neet suosia fil­lare­i­ta, kos­ka ne vievät niin vähän tilaa. Tilan puute on kaupunkili­iken­teen suurin ongelma.

Fik­su kaupun­ki tar­joaa myös mah­dol­lisuuk­sia jakamistaloudelle ja fik­sulle ener­gia­jär­jestelmälle. En puhu näistä sen enem­pää, kos­ka niistä on eril­lisiä luen­to­ja myöhem­min tämän päivän aikana.

Ener­gias­ta sanon kuitenkin, että on vähän onneton­ta keskustel­la siitä, mil­lä polt­toaineel­la tuote­taan nykyisen tyyp­pinen kaukoläm­pö, kun huomio­ta pitäisi kiin­nit­tää siihen, että tarvit­sisi polt­taa vähemmän.

Helen tuot­taa kesäl­lä puo­let kaukoläm­möstä kaukokylmän avul­la. Kun jos­sain on liian kuuma, myymme kylmyyt­tä ja teemme siitä läm­pöä, jon­ka myymme takaisin aamun suihkua varten. Tämä on vas­ta alkua. Ener­gia­jär­jestelmi­in on lisät­tävä älykkyyt­tä. Se on paras tapa vähen­tää hiilidioksidipäästöjä.

Mitä poliittisten päättäjien pitäisi tehdä?

Tästä vähän enem­män, kos­ka tämä on poli­itikko­jen vastuulla.

Keskeinen asia tässä on liiken­teen ulkois­vaiku­tusten, posi­ti­ivis­ten ja negati­ivis­ten, sisäistämi­nen hintoihin

Auto­jen yhteiskäyt­tö lisään­ty­isi vauhdil­la, jos emme olisi sosial­isoi­neet autoilun suur­in­ta kus­tan­nus­ta, pysäköin­tiä. Tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa, jos­sa ei ole tilaa maan­ta­soiseen pysäköin­ti­in, autopaik­ka mak­saa paljon enem­män kuin itse auto. Jos autoil­i­ja jou­tu­isi sen mak­samaan – eikä asukkaan tarvit­sisi mak­saa jos ei käytä – yhteiskäyt­tö lisään­ty­isi nopeasti, kos­ka onhan yhteiskäyt­tö halvem­paa kuin pelkkä oman auton seisot­ta­mi­nen parkkipaikalla. Pysäköin­tipaikko­jen rak­en­tamiseen uhrataan nyt noin sata miljoon­aa euroa vuodessa. Tästä ainakin puo­let on haaskausta.

Älykkäät tiemak­sut. Liiken­nemerkil­lä voidaan ajami­nen kieltää kokon­aan, mut­ta sitä ei voi rajoit­taa vähän. Helsin­ki raivaa Kai­vokadul­ta tilaa ratikoille. Toiset autokai­stat katoa­vat. Tarkoituk­se­na on, että liikenne siir­tyy pohjoisem­mak­si. Nyt tähän kan­nus­taa vain reitin ruuhkau­tu­mi­nen. Parem­pi olisi, jos reitin käytöstä perit­täisi­in pieni mak­su, jol­loin riit­tävän moni val­it­sisi toisen reitin.

Ener­gian oikea hin­noit­telu. Aurinko- ja tuuliener­gia tuo­vat suur­ta vai­htelua ener­gian tar­jon­taan. Olisi tärkeätä, että kulut­ta­jahin­nat vai­htelisi­vat jyrkästi tun­ti- tai jopa vart­ti­tun­tiko­htais­es­ti. Se on älykkään ener­gia­jär­jestelmän ehdo­ton edellytys.

Exit mobile version