Fiksut kaupungit (3/3) Miten teknologia helpottaa kaupungissa asumista.

(Vii­mei­nen osa puheen­vuo­ros­ta­ni Teke­sin fik­sut kau­pu­git ‑semi­naa­ris­sa )

Joukkoliikenteen asema paranee

Aika­kus­tan­nus pois­tuu.  Autoi­li­joi­den mukaan jouk­ko­lii­ken­ne on niin hidas­ta, ettei heil­lä ole aikaa tär­vä­tä sii­hen. Jouk­ko­lii­ken­teen nopeus on tär­keä asia, ja sik­si me koko ajan lisääm­me jouk­ko­lii­ken­ne-etui­suuk­sia. Jouk­ko­lii­ken­teen aika­kus­tan­nus on kui­ten­kin vähen­ty­nyt olen­nai­ses­ti sen vuok­si, ettei se enää ole huk­kaan käy­tet­tyä aikaa. Rati­kas­sa mel­kein kaik­ki näprää­vät kän­nyk­kään­sä. Minä esi­mer­kik­si luen säh­kö­pos­tit ja hyväk­syn blo­gi­kom­ment­te­ja tai luen twit­te­rin joh­dat­ta­ma­na mie­len­kiin­toi­sia artik­ke­lei­ta. Pikem­min­kin ihmet­te­len, miten autoi­li­joil­la on aikaa tär­vä­tä ratin taka­na istumiseen.

Reaa­liai­kai­nen aika­tau­lu­pal­ve­lu paran­taa jouk­ko­lii­ken­teen käyt­töä nime­no­maan ratik­ka­kau­pun­gis­sa, jos­sa vaih­toeh­to­ja on pal­jon. Kän­nyk­kä ker­too, mikä on suju­vin reit­ti mää­rän­pää­hä­si ja näyt­tää kar­tal­ta, mis­sä on pysäk­ki ja ker­too, kos­ka ratik­ka tai bus­si sii­hen on tulos­sa. Täs­tä on aika vähän hyö­tyä, jos lähiös­tä tulee yksi bus­si­lin­ja kau­pun­kiin, kos­ka se aika­tau­lun oppii nopeas­ti, mut­ta minul­la oli mon­ta vaih­toeh­toa tul­la tänään Kata­ja­no­kal­ta tän­ne Mes­su­kes­kuk­seen. Jat­ka luke­mis­ta “Fik­sut kau­pun­git (3/3) Miten tek­no­lo­gia hel­pot­taa kau­pun­gis­sa asumista.”

Miltä näyttää tulevaisuuden fiksu kaupunki ja yhteiskunta?

Kävin pitä­mäs­sä yllä ole­val­la otsi­kol­la key note ‑puheen­vuo­ron Teke­sin vuo­den pää­se­mi­naa­ris­sa 100 lasis­sa — fik­sut kau­pun­git. Palas­te­len esi­tyk­se­ni muu­ta­maan osaan, kos­ka pit­kät teks­tit eivät sovi blo­giin. Voi olla, että tähän tulee vähän vii­vet­tä, kos­ka olen tol­kut­to­man kii­rei­nen STM:n sel­vi­tys­teh­tä­vä­ni kanssa.

= = = =

Kak­si käsi­tys­tä kau­pun­kien tulevaisuudesta

Inter­ne­tin piti jos­sain vai­hees­sa lopet­taa kau­pun­git, kos­ka tie­to siir­tyi rajoi­tuk­set­ta, eikä sik­si mitään osaa­mis­kes­kit­ty­miä tar­vi­ta. Kui­ten­kin 2000-luvul­la kau­pun­gis­tu­mi­nen on vain kiih­ty­nyt. Sii­tä, miten täs­sä lopul­ta käy, on esi­tet­ty kak­si aivan vas­tak­kais­ta näkemystä.

Edward Glae­ser on kir­jas­saan Triumph of the City ennus­ta­nut, että voit­to alue­ki­sas­sa kuu­luu suu­ril­le kau­pun­geil­le. Manuel Cas­tells on sano­nut, ettei alle vii­den mil­joo­nan asuk­kaan kau­pun­kien kan­na­ta ilmoit­tau­tua edes kisaan. (Sit­tem­min, kun hänet kut­sut­tiin Suo­meen asian­tun­ti­jak­si, hän pudot­ti rajas­ta koh­te­li­aas­ti pois kak­si nollaa.)

Vas­ti­kään Slus­his­sa puhu­nut Karen Har­ris taas sanoi, että suur­kau­pun­ki on teol­li­suusyh­teis­kun­nan tuo­te. Infor­maa­tio­yh­teis­kun­nas­sa on jo alka­nut muut­to pois kau­pun­kien kes­kus­tois­ta nii­den lai­doil­le tai pie­niin kau­pun­kei­hin. Uusi tek­no­lo­gia mer­kit­see, että pie­nis­sä­kin sar­jois­sa voi tuot­taa tehok­kaas­ti. Sik­si pie­nis­sä­kin kau­pun­geis­sa tulee ole­maan yhtä moni­puo­li­nen pal­ve­lu­tar­jon­ta kuin suu­ris­sa. Suu­ret kau­pun­git tule­vat tyh­je­ne­mään pie­niin, kos­ka asu­mi­nen on niis­sä pal­jon hal­vem­paa. (?) Jat­ka luke­mis­ta “Mil­tä näyt­tää tule­vai­suu­den fik­su kau­pun­ki ja yhteiskunta?”