Pitäisikö rikoksen olla rangaistavaa?

Posti toi yri­tyk­sel­leni Tietokeino Oy:lle kovin viral­lisen tun­tuisen kir­jeen, jos­sa ker­rot­ti­in, että EU-vira­nomaisil­ta puut­tuu yri­tyk­seni tiedoista LY-tun­nus ja että min­un pitää tämän kuun lop­pu­un men­nessä se ilmoit­taa.  (Täs­mälleen näin ei san­ot­tu, mut­ta tämä vaikutel­ma siitä tuli, eikä ehkä ihan vahin­gos­sa) Kir­jeen läjhet­täjäk­si oli merkit­ty EBN Europen Busi­ness Num­ber. Arvon­lisveros­ta 0li kyse.

Jos ei olisi kysyt­ty noin triv­i­aalia asi­aa, olisin voin­ut men­näkin vipu­un, mut­ta jos lähet­täjä tietää yri­tyk­ses­täni tarkan osoit­teen ja nimen, se tietää myös LY-tun­nuk­sen. Minkään vira­nomaisen ei tarvitse sitä kysel­lä. Vaikut­ti vah­vasti hui­jauk­selta, mut­ta en ymmärtänyt, mitä hui­jaamisen arvoista siinä on, jos ilmoi­tan fir­mani LY-tun­nuk­sen, joka on kenen tahansa hankittavissa.

Sit­ten kak­si­sivuisen karhukir­jeen toisen sivun takaa löy­tyi hyvin har­maal­la kir­joitet­tua tek­stiä, jon­ka ole­mas­saolon tuskin huo­masi. Se oli englan­ninkielistä juris­tika­pu­lakieltä, jota ei mitenkään jak­sanut lukea läpi. Mut­ta tämä se siis var­maankin oli. Sitä luke­mal­la saanut selvää, mihin min­un halut­ti­in suos­tu­van, mut­ta var­maankin johonkin, joka halut­ti­in piilot­taa kapu­lakie­len taakse.

Goo­glasin karhukir­jeen otsikon ja hui­jauskir­je se olikin. Jos olisin tähän vas­tan­nut, olisin samal­la tul­lut tilan­neek­si fir­mal­leni ”näkyvyyt­tä” hei­dän kat­a­l­o­gis­saan 670 euron edestä. Ei siis ihan vähän, mut­ta kuitenkin niin vähän, etten jak­saisi käy­dä oikeut­ta tätä vaa­timista vastaan.

Saan noin ker­ran päivässä ilosanoman, että sähkö­pos­ti­ni on voit­tanut Google-arpa­jai­sis­sa. Min­ul­la tun­tuu myös ole­van paljon tun­tem­at­to­mia amerikan­suku­laisia, jot­ka ovat tes­ta­men­tan­neet koko omaisuuten­sa min­ulle. Eurol­la myytävän jät­titele­vi­sion kymme­nen onnel­lisen voit­ta­jan joukkoon olen pää­tynyt jopa 14 ker­taa. Puhu­mat­takaan nyt niistä afrikkalai­sista kuninkaan leskistä, jot­ka halu­a­vat siirtää arve­lut­ta­van omaisuuten­sa min­un kaut­tani Euroop­paan pien­tä kor­vaus­ta vas­taan. Ymmär­rän, että näitä net­ti­hui­jauk­sia on vaikea jäljit­tää,  mut­ta tämä kir­je olisi help­po, kos­ka aikoi­vat oikeusteitse vaa­tia sitä 670 euroa minulta.

Kos­ka saa­mas­tani kir­jeestä oli mak­set­tu pos­ti­mak­su, use­am­man kuin yhden tuhannes­ta on men­tävä vipu­un, että hui­jaus ylipään­sä kannattaisi.

Eikö täl­laisia hui­jauk­sia voisi krim­i­nal­isoi­da kun­nol­la? Tuot­to kon­fiskoitaisi­in yhteiskun­nalle siltä osin kuin sitä ei voi­da palaut­taa rahan alku­peräisille omis­ta­jille; kulu­ja vähen­tämät­tä tietysti. Ja lisäk­si pal­lo jalka­an niin kuin kaikille varkaille. Mik­si täl­laista hui­jaus­ta siedetään?

Sama kos­kee vilpil­lis­ten lasku­jen lähet­tämistä yri­tyk­sille: silkkaa varkautta!

Ei noiden googlevoit­to­jenkaan alku­peräkään pitäisi olla mah­do­ton jäljit­tää. Vähän kan­sain­välistä yhteistyötä!

Mik­si hyvin avoimesti tehtyjä rikok­sia kat­so­taan läpi sormien?