Puheeni vihreiden puoluekokouksessa

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tion pahin uhka eivät ole hal­li­tuk­sen toteut­ta­mat leikkauk­set vaan pitkään jatkunut päät­tämät­tömyys yhteiskun­nan ja työelämän uud­is­tamises­sa. Sik­si meil­lä val­ti­ol­la on rahaa vähän ja ruot­salaisil­la paljon.

Suomen yhteiskun­tapoli­ti­ikkaa vaivaa vetokra­tia. Liian moni taho voi estää muu­tok­set. Syitä on sekä työ­markki­na­jär­jestöis­sä että par­la­men­taris­min huonos­sa toiminnassa.

Käsit­tämätön­tä oli, että hal­li­tus antoi kil­pailukykysopimuk­sen nimis­sä työ­markki­na­jär­jestöille veto-oikeu­den oikeas­t­aan kaikkeen.

Viime kesänä olin salaa tyy­tyväi­nen siihen, että meil­lä on lop­ul­takin hal­li­tus, jol­la tun­tuu ole­van uskallus­ta tehdä uud­is­tuk­sia. Sit­tem­min olen havain­nut, että tah­don lisäk­si tarvit­taisi­in kuitenkin myös taitoa ja ymmärrystä.

Mei­dän pitäisi uud­is­taa työ­markki­noi­ta samaan tapaan kuin on tehty muis­sa pohjo­is­mais­sa. On voitet­ta­va rak­en­teelli­nen työt­tömyys, jot­ta työl­lisyysaste voidaan nos­taa muiden pohjo­is­maid­en tasolle. Tarvit­ta­vat jous­to­ja lisäävät uud­is­tuk­set voivat joidenkin silmis­sä olla oikeis­to­laisia, mut­ta niiden avul­la voidaan toteut­taa vasem­mis­to­laista hyv­in­voin­tipoli­ti­ikkaa. Kat­sokaa Ruotsiin.

Tarvi­taan myös uskallus­ta kar­sia julk­isia meno­ja — ei niinkään vero­jen alen­tamisek­si vaan jot­ta olisi mah­dol­lista vas­ta­ta uusi­in haasteisi­in muut­tuvas­sa maailmassa.

Pyrkimyk­set tehdä Suomes­ta kotiäi­tiy­hteiskun­ta vievät aivan väärään suuntaan.

Suomen tule­vaisu­us on nuoris­sa inno­vati­ivi­sis­sa yrit­täjis­sä. Val­tio ei luo uut­ta työtä eikä kek­si nyhtökau­raa. Uudessa taloudessa ei paperite­htai­ta varten kehitet­ty työlain­säädän­tö toimi.

Toivon, että matkalla päämin­is­teripuolueek­si vihreät otta­vat demarien paikan hyv­in­voin­ti­val­tion puo­lus­ta­jana, mut­ta tekevät sen — ei demarien tapaan men­neeseen tak­ertuen vaan uut­ta luo­den ja tieteel­listä tietoa kunnioittaen.