Vuokramarkkinat aivan sekaisin

Pääkaupunkiseudul­la asun­to­jen hin­nat ja vuokrat ovat nousseet sietämät­tömästi. Tämä ehkäisee työn perässä muut­tamista ja han­kaloit­taa Suomen muutenkin vaikeaa tilannetta.

Asun­to­jen hin­nat ovat nousseet suh­teessa koko maa­han oikeas­t­aan vain Helsin­gin kan­takaupungis­sa ja sen läheisyy­dessä. Kehyskun­nis­sa ne ovat jopa laske­neet suh­teessa koko maan hin­toi­hin.  Helsin­gin seudul­ta saa asun­non kohtu­uhin­taan, jos ei ole krant­tu sijain­nin suhteen.

Vuokris­sa aluei­den erot ovat pienem­mät kuin hin­nois­sa. Kan­nat­taa ostaa asun­to­ja halvoista kaupungi­nosista ja pan­na ne vuokralle. Näin myös tehdään. Joidenkin arvioiden mukaan puo­let valmis­tu­vista asun­noista pää­tyy sijoitusasunnoiksi.

Vaik­ka asun­to­jen hin­to­jen nousu on jo rauhoit­tunut, vuokrat jatka­vat nousuaan. Tästä on syytet­ty asum­is­tukea. Asum­is­tuki­menot ovat nou­se­vat niin nopeasti, että val­tio­varain­min­is­ter­iötä hirvittää.

Yleisessä keskustelus­sa tarkoite­taan asum­istuel­la kah­ta eri tukea. Varsi­nainen Kelan mak­sama asum­is­tu­ki ei nos­ta vuokria kohtu­ut­tomasti, kos­ka suurin hyväksyt­ty vuokra on niin mata­la, että viimeiset eurot joutuu mak­samaan joka tapauk­ses­sa omas­ta pus­sis­taan. Asum­is­tukea 300 € asum­is­tukea kuus­sa vaikut­taa asum­is­pref­er­ens­sei­hin samal­la taval­la kuin 300 € enem­män palkkaa tai työttömyyskorvausta.

Asum­is­meno­ja kor­vataan myös kun­nan mak­saman toimeen­tu­lotuen kaut­ta. Toimeen­tu­lo­tu­ki kor­vaa asum­is­menot kokon­aan hyväksyt­ti­in mak­simi­in saak­ka. Se on selvästi korkeampi kuin Kelan asum­istues­sa. Yksinäisel­lä henkilöl­lä suurin hyväksyt­ty vuokra on noin 650 euroa.

Ei ole mitään syytä, mik­si vuokranan­ta­ja antaisi asun­non toimeen­tu­lotuen mak­simivuokraa halvem­mal­la. Tämä onneton jär­jeste­ly on pois­tanut edulliset vuokra-asun­not vapail­ta markki­noil­ta tyystin. Tämä on raa­ka vääryys niitä pien­i­t­u­loisia kohtaan, jot­ka eivät saa toimeentulotukea.

Tälle pitäisi ker­takaikkises­ti tehdä jotain.

Kohon­neet vuokrat ovat saa­neet keski­t­u­loisia vuokral­la-asu­jia hakeu­tu­maan omistusasuntomarkkinoille.

Taloudel­liset insen­ti­iv­it toimi­vat: Pien­i­t­u­loinen saa asum­is­tukea vuokraan enem­män kuin yhtä suuri­in asum­is­menoi­hin omis­tusasun­nos­sa, joten hänen kan­nat­taa asua vuokra-asun­nos­sa. Keski­t­u­loisen asum­ista vuokra-asun­nos­sa verote­taan, mut­ta omis­tusasum­ista ei verote­ta, joten niiden, jot­ka eivät saa asum­is­tukea, kan­nat­taa asua omistusasunnossa.

Vuokralle tar­jot­ta­va asun­to kan­nat­taa ostaa halvoil­ta alueil­ta, kos­ka alueel­liset erot vuokris­sa ovat pienet. Kaupungi­nosien välisiä vuokrata­so­ja tasoit­taa se, ettei asum­istues­sa ja toimeen­tu­lotues­sa ei ole mitään kantakaupunkilisää.

Paljon on käytet­ty rahaa sosi­aalisen asun­to­tuotan­non hajaut­tamiseen seg­re­gaa­tion estämisek­si. Nyt mörkö on tulos­sa takasin takaoves­ta yksi­ty­is­ten vuokra-asun­to­jen kasautu­misen vuoksi.

Mik­si asumisen korkea hin­ta ei nos­ta asun­to­tuotan­toa? Pul­lonkaulana ovat ton­tit. Niitä ei kaavoite­ta nopeam­min, kos­ka kun­nil­la ei ole varaa kas­vaa nopeam­min. Helsingille jokainen uusi asukas merk­it­see 30 000 euron investoin­ti­tarvet­ta infraan, koului­hin, päiväkotei­hin ja muuhun sellaiseen.

Asumisen korkea hin­ta pitäisi saa­da rahoit­ta­maan kun­tien vas­tu­ul­la ole­via investoin­te­ja, jot­ta tont­te­ja tulisi enem­män. Tilanne vuokra­markki­noil­la on niin epä­tas­apain­os­sa, että alan puoltaa kun­nal­lisia kovan rahan vuokrat­alo­ja, jois­sa vuokrat oli­si­vat VVO-tasoa eli lähel­lä vapaan markki­nan vuokria. Kun­ta käyt­täisi voiton kaupun­gin kasvun nopeut­tamiseen. Tilanteen rauhoitut­tua asun­not voidaan myydä.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperi-lehdessä