Liikenneinfran yhtiöittäminen

Liiken­nevi­ras­to remon­toi Poh­jan­maan rataa tuskas­tut­ta­van hitaasti. Olisi paljon järkeväm­pää pan­na rata ker­ral­la kun­toon kuin remon­toi­da joka vuosi pikkupätkä.

Liiken­nevi­ras­to ei voi kor­ja­ta nopeam­min, kos­ka se on riip­pu­vainen val­tion vuosit­tai­sista bud­jet­ti­ra­hoista. Jos se olisi itsenäi­nen yhtiö, se ottaisi kor­jauk­sia vas­taan lainaa ja toteut­taisi ne taloudel­lis­es­ti järke­vim­mässä aikataulussa.

Tätä taus­taa vas­ten ei olisi aivan pöhköä yhtiöit­tää rato­jen omis­t­a­mi­nen. Sama logi­ik­ka pätee myös tietysti teihin.

Anne Berner­in esi­tys­tä yhtiöit­tää liiken­nein­fra on ehdit­ty sanoa vaar­al­lisek­si. Vaar­alli­nen se onkin, kun ei tiede­tä yksi­tyisko­htia, mut­ta vaar­alli­nen ei ole sama kuin huono. Bern­er on esi­in­tymisel­lään tehnyt kyl­lä kaikken­sa ruokki­aseen ennakkolu­u­lo­ja esi­tyk­siään kohtaan. Esi­tys muut­tuu sekä vaar­al­lisek­si että jär­jet­tömäk­si, jos joku kek­sii yksi­ty­istää infray­htiöt tai osan siitä.

Luon­nol­lisen monop­o­lin yksi­ty­istämi­nen on perustype­r­ää. Siihen on pakko lisätä jokin hallinnolli­nen monop­o­livoiton rajoitin, minkä jäl­keen siinä ei ole yhtään markki­namekanis­min hyvää puol­ta. Espoos­sa tätä ei ylipäätän­säkään taide­ta ymmärtää.

(Sähköverkos­ta saa ottaa kuu­den pros­entin tuo­ton sijoit­ta­malleen pääo­ma­lle. Kan­nat­taa tehdä investoin­nit oikein kalli­ina ja tehot­tomasti, kos­ka korko yrit­tää lainako­ron selvästi.)

Tiev­erkon osalta aivan olen­naista on, mis­tä infray­htiö saa tulon­sa. Markki­nalogi­ikan mukaan sen pitäisi saa­da ne joko tienkäyt­tö­mak­suina autoil­i­joil­ta tai käytön perus­teel­la val­ti­ol­ta. Jos jokainen tien­pätkä vaatisi oman kan­nat­tavuuten­sa, tämä ohjaisi liiken­ner­a­hat tehokkaasti tarpeen mukaan. Tämän var­jop­uole­na on syr­jäseu­tu­jen tiev­erkon rappeu­tu­mi­nen. Kehä ykkösen satatuhat­ta päivit­täistä käyt­täjää saa­vat kokoon sievoisen sum­man, mut­ta syr­jäkylän muu­ta­makym­men­tä päivit­täistä käyt­täjää eivät pysty­isi kus­tan­ta­maan edes auraus­ta. Syr­jäseuduil­ta kan­nat­taisi muut­taa pois niin kauan kuin tie vielä kan­taa muuttoauton.

Jos taas investoin­neista edelleen päät­täisi val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­to mieli­v­al­tais­ten käytän­tö­jen perus­teel­la, koko yhtiöit­tämis­es­tä menee idea, kos­ka mikä se sel­l­ainen osakey­htiö on, joka pakote­taan tekemään jär­jet­tömiä investointeja.

Tästä esi­tyk­ses­tä ei voi sanoa juu­ta eikä jaa­ta, ennen kuin on ker­rot­tu, mis­tä se saa tulonsa.

Rataverkon osalta asia on yksinker­taisem­pi. Tosin onhan siinäkin omat ongel­mansa eri­lais­ten Huu­tokosken rato­jen kanssa. Raitei­den osalta on perustel­tua vaa­tia, että jokainen pätkä vas­taa itse kus­tan­nuk­sis­taan. Jos tukipoli­ti­ikkaa halu­taan har­ras­taa, maakun­ta on oikeampi mak­sa­ja kuin val­tio. Näin­hän Helsin­gin seudul­la jo tehdäänkin.