Site icon

Markkinaratkaisulla on vastustajia

Vaik­ka aika moni myön­tää, että pelkkä päästökaup­pa tuot­taisi parem­man tulok­sen kuin nykyjär­jestelmä, melkein kaik­ki kuitenkin vas­tus­ta­vat markki­nae­htoisia ratkaisu­ja, kos­ka jokin fusku on aina edullista jollekin osapuolelle.

Markki­nae­htoisel­la ratkaisul­la tarkoi­tan, että sähkön hin­noitel­laan kaikille sen käyt­täjille tun­ti­hin­nan perus­teel­la, sähköveros­ta luovu­taan kokon­aan ja se kor­vataan korkeal­la ja kat­taval­la hiiliv­erol­la tai päästöoikeu­den korkeal­la hin­nal­la (100 €/tonni) ja sähkön siir­rossa pain­ot­tuu kiin­teän mak­sun osu­us, kos­ka kus­tan­nuk­setkin ovat kiinteitä.

Ilmalämp­pöpump­puläm­mit­täjät eivät halua sähkön tun­tiko­htaista lasku­tus­ta, kos­ka hei­dän kulu­tus­pi­ikkin­sä ajoit­tuu paukku­pakkasi­in, jol­loin läm­pöpumpun teho ei riitä ja lop­pu pitää ottaa suo­raan sähköläm­mi­tyk­senä. Jos on tot­ta, että hei­dän sähkönkäyt­tön­sä pain­ot­tuu aikaan, jol­loin sähkö on kallein­ta ja sen mar­gin­aal­i­tuotan­to saas­tut­tavin­ta, koko läm­mi­tys­muo­to ei ehkä ole niin ekol­o­gis­es­ti hyvä kuin sen väitetään ole­van. Ilmaläm­pöpump­pu ja varaa­va tak­ka tai jokin läm­mön varastointijärjestelmä?

Aurinkopa­neel­ien käyt­täjät eivät halua tun­tiko­htaista sähkön hin­noit­telua eivätkä kus­tan­nus­pe­rusteisia verkko­mak­su­ja, jois­sa verkko­lasku koos­t­uu pääasi­as­sa kiin­teistä mak­su­ista ja siir­re­tys­tä sähköstä veloite­taan vain huip­puku­lu­tuk­sen aikana jos sil­loinkaan. Aurinkosähköä tulee eniten kesäl­lä, jol­loin sähkön hin­ta on hal­paa (ja koko tuotan­to päästötön­tä). Mon­elle koko taloudelli­nen logi­ik­ka perus­tuu vapaa­matkus­tamiseen sähköverkos­sa. Minä tuen aurinkosähköä, kos­ka se kor­vaa fos­si­il­isia. Jos ei kor­vaa, en tiedä, mik­si sitä pitäisi tukea. Moni kesämökin heinäku­un käytössä ole­va aurinkopa­neeli ei säästä mitään, ei sähköverkkoa eikä fos­si­il­isia. Tähän suun­taan aurinkosähköä ei pidä kehit­tää, eikä siihen suun­taan tule myöskään kannustaa.

Kyl­lä aurinkosähkölle on käyt­töä kesäl­läkin, eri­tyis­es­ti siel­lä, minne ei kan­na­ta sähköjo­hto­ja vetää. Suomes­sa riit­tää aurinkosähkölle otol­lisia kuukau­sia, jol­loin aurinkosähkö kor­vaa oikeasti myös fos­si­il­isia polt­toainei­ta, jos ei Suomes­sa niin Virossa.

Niin kauan kun aurinkovoiman liikei­dea perus­tuu verkko­mak­su­jen vält­tämiseen, siitä ei voi koskaan tul­la merkit­tävä ener­gia­muo­to. Aika pienek­si jää tuotan­to, jos sähköä ei voi siirtää ton­til­ta toiselle. Hal­vat siir­tomak­sut oli­si­vat lop­ul­ta aurinkovoiman etu, kos­ka yli­jäämäen­er­giaa syn­tyy sil­loin, kun hin­ta on hal­pa. Siir­tomak­su ja sähkövero voivat viedä sen käytöltä kan­nat­tavu­u­den kokonaan.

Teol­lisu­us ei ylipään­sä halua tehdä ilmas­ton hyväk­si mitään eikä sik­si halua, että sähkön hin­ta nousee päästöoikeuk­sien hin­nan­nousun vuoksi.

Turvevä­ki ei hyväksy päästökaup­paa, kos­ka turpeen hiilid­iok­sidipäästöjä ei pidä huomioi­da, kos­ka ne ovat kotimaisia.

Tuulivoiman kan­nat­ta­jat eivät halua luop­ua nykyis­es­tä selvästi ylim­i­toite­tus­ta syöt­tö­tar­iff­ista. Kan­nat­taisi miet­tiä tule­vaisu­ut­ta 12 vuo­den päähän, jol­loin syöt­tö­tar­if­fi joka tapauk­ses­sa lop­puu. Sil­loin voisi olla edullista, että päästöoikeu­den hin­ta on korkea, jot­ta tuulisähköstäkin saisi hyvän hin­nan edes joskus. Talvelle­han tuulee, joten korkean hin­nan kau­sia tulee ole­maan run­saasti. Tuulivoiman tule­vaisu­us on siinä, että se kytkey­tyy nyky­istä suo­ravi­ivaisem­min säädet­tävään vesivoimaan. Helpoiten tämä käy niin, että niil­lä on sama omis­ta­ja, mut­ta voi sen markki­noidenkin kaut­ta hoitaa – kun­han markki­nat saa­vat toimia.

Keskusta­laiset halu­a­vat päästä puliveivaa­maan ilmastopoli­ti­ikkaa päämääränään kan­to­hin­to­jen nos­t­a­mi­nen. Sik­si markki­nae­htoisia ratkaisu­ja ei voi hyväksyä.

Kuitenkin, jos meil­lä annet­taisi­in markki­noiden toimia nyky­istä parem­min, lop­ul­ta kaik­ki voittaisivat.

Aurinkosähkö löytäisi markki­noil­ta sopi­van raon. Kat­to­jen ja seinien päällystämien aurinkopa­neeleil­la tulee ole­maan kan­nat­tavaa joka tapauk­ses­sa. Aurinkosähköin­vestoin­nit suun­tau­tu­isi­vat vähän toisel­la taval­la – taval­la, jon­ka ympäristöhyödyt ovat suuremmat.

Tuulivoimal­la olisi käyt­töä – myös 12 vuo­den päästä, jol­loin syöt­tö­tar­if­fi loppuu.

Teol­lisu­us jou­tu­isi lop­ul­ta mak­samaan ilmastopoli­ti­ikas­ta vähem­män kuin tässä järjestelmässä.

Keskusta­laiseen alue­poli­ti­ikkaankin olisi enem­män rahaa, jos tek­isimme tämän edullisemmin.

Sähkö olisi todel­la hal­paa kaikille käyt­täjille sil­loin, kun sen tukkuhin­ta on todel­la hal­pa. Tämä syn­nyt­tää hal­valle sähkölle paljon käyt­töä ja tuo siten käyt­töä myös kesäiselle aurinkovoimalle. Hal­van sähkön avul­la voidaan valmis­taa syn­teet­tisiä polt­toainei­ta ja sil­lä voidaan kor­va­ta ajoit­tain kaik­ki fos­si­iliener­gial­la tuotet­tu kaukoläm­pö. Ja niin edelleen.

= = =

Kir­joi­tus perus­tuu puheen­vuoroon, jon­ka käytin 31.3. Enoro-päivillä.

Exit mobile version