Jos on saastuttavia ja puhtaita tapoja tehdä sähköä, pitäisikö saastuttavaa rangaista vain puhdasta subventoida?
Talousteorian mukaan ehdottomasti pitäisi laittaa haittaverot saastuttavalle sen sijaan, että tuetaan puhtaita energiamuotoja. Puhtaista ei ole ulkoista hyötyä, vaan saastuttavista on ulkoista haittaa. Kun valitaan subvention tie, tullaan samalla subventoineeksi energian kulutusta, vaikka säästöä oikeastaan pitäisi edistää – onhan jokseenkin kaikista energiamuodoista lopulta ulkoista haittaa.
Päästöoikeus vai hiilivero?
Jos päästöoikeus maksaa 30 €/tonni, on se jokseenkin tarkalleen sama asia kuin hiilidioksidivero tasoltaan 30 €/tonni. Ero tulee siitä, mitä tapahtuu, jos on arvioitu ohjausvaikutuksen teho väärin. Jos päästöt nousevat ennakoitua suuremmiksi tai jäävät pienemmiksi, päästöoikeuden hinta nousee tai laskee, kunnes päästöt ovat tavoitetasolla. Vero on sillä tasolla kuin se on, kunnes tehdään uusi päätös verosta. Yritysten kannalta turvallinen ratkaisu. [Ympäristön muutettu sanaksi yritysten]
Yritysten kannalta päästömaksu on hankala. On tylsä tilanne, jos on investoinut puhtaaseen teknologiaan luottaen siihen, että päästöoikeuden hinta pitää toiminnan kannattavana ja sitten päästöoikeuden hinta laskee. Ympäristö ei kiitä, sillä vaikka EU:n päästöt oat nyt jopa alle luvatun tason, ne ovat silti aivan liian suuret.
Päästöoikeudelle on oltava jokin minimihinta, jota halvempaan hintaan niitä ei huutokaupassa myydä. Kiinassa sellainen on tai olisi ainakin vuosi sitten. Tosin tämä minimihinta oli varsin alhainen, noin 10 €/tonni, mutta silti korkeampi kuin EU:n nykyinen päästöoikeuden hinta.
Päästökauppaa on helpompi modifioida. Siihen voidaan soveltaa päästöoikeuksien ilmaista alkujakoa ulkomaisen kilpailukyvyn nimissä ja siihen voidaan liittää mekanismeja, joilla päästöoikeuksia voi ansaita vaikkapa metsittämällä autiomaita. Molemmat ovat osoittautuneet päästökaupan heikkouksiksi.
Sanoin esityksen alussa, että päästöoikeuden hinnan pitäisi olla noin 100 € tonnilta. Joku voi paljoksua tätä. Onhan päästöoikeuksien hinta nyt noin 8 € tonnilta.
Meillä on kuitenkin muussa kuin sähkön tuotannonpolttaoaineissa hiilidioksidivero 54 €/tonni. Sitä ei siis makseta sähkön tuotannossa käytetyistä polttoaineista.
Tuulivoiman syöttötariffi vastaa suunnilleen päästöoikeuden hintaa 100 €/tonni, jos ajatellaan, että se kilpailee hiilisähkön kanssa. Saksan aurinkoenergian tuet liikkuvat vastaavasti tasolla 300 €/tonni. Britannian syöttötariffi ydinvoimalle vastaa päästöoikeuden hintaa 120 €/tonni.
Autoilua patistetaan kolmella eri verolla kohti vähäpäästöisyyttä niin voimakkaasti, että yhteensä nämä verot (polttoainevero, autovero ja ajoneuvovero) vastaavat päästöoikeuden hintaa noin 750 €/tonni
Riittäisikö pelkkä päästökauppa?
Etelärannan suunnasta on tullut urputusta, miksi meillä on paljon päällekäisiä tukimuotoja. Eikö pelkkä päästökauppa riittäisi? Olen samaa mieltä, mutta Etelärannasta en silti hyväksy mitään jälkiviisautta. KUKA AMPUI PÄÄSTÖKAUPAN NIIN TÄYTEEN REIKIÄ, ETTÄ SE ON MENETTÄNYT TEHONSA?
Jos olisi pelkkä päästökauppa, ympäristöystävällinen tuotanto suuntautisi paljon paremmin kuin nyt tukien ohjaamana. Saisimme saman ympäristlövaikutuksen paljon halvemmalla. Eikä tarvitisi riidellä siitä, mikä osa CHP-laitoksen polttoaineista tuottaa lämpöä ja mikä sähköä ja niin edelleen.
Päästökauppaa yritetään nyt pelastaa. On tarkoitus nopeuttaa liikkelle laskettavien päästöoikeuksien määrän alenentumista.
Minusta siinä pitäisi päättää pohjahinnasta, joka voisi olla aluksi vaatimattomat 30 €/tonni mutta joka nousisi luvatun aikataulun mukaan kohtalaisen pian jonnekin sataan euroon. Samalla päällekkäisiä tukimuotoja purettaisiin.
= = = =
Kirjoitus perustuu puheenvuorooni Enoro-päivillä aprillipäivän aattona.