Työllisyysaste kehittyy huonommin kuin miltä se näyttää

Olemme olleet tyy­tyväisiä, että työl­lisyysaste on talouden surkeas­ta kehi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta pysynyt osa­puilleen ennal­laan toisin kuin 1990-luvun lamas­sa, jos­sa se romahti.

Asi­as­ta saa aivan toisen­laisen kuvan, kun kat­soo työl­lisyy­den kehi­tys­tä ikäluokittain.

Aloite­taan hyvistä uuti­sista. Ikään­tynei­den työl­lisyys on paran­tanut suo­ras­taan fan­tas­tisen hyvin.  esimerkik­si 60-vuo­ti­aiden  työl­lisyysaste on kaksinker­tais­tunut 35 pros­en­tista yli 60 prosenttiin.

Mut­ta kun yleinen työl­lisyysaste ei ole paran­tunut, on muiden työl­lisyysas­teen pitänyt heikentyä.

35-vuo­ti­ail­la se on laskenut neljä pros­ent­tiyk­sikköä. Luvus­sa ovat mukana molem­ma sukupuo­let. Lasku olisi kuu­sio pros­ent­tiyk­sikköä, jos mukana oli­si­vat vain miehet, joil­la on vähem­män van­hem­muud­es­ta johtu­vaa ei-työllisyyttä.

Vuodes­ta 1989 työl­lisyysaste on tässä ikälu­okas­sa laskenut kahdek­san prosenttiyksikköä. 

28-vuo­ti­ail­la miehillä työl­lisyysas­teen lasku on peräti kymme­nen pros­ent­tiyk­sikköä – naisil­la vähem­män, kos­ka äitiys­lo­mat tasoittavat.

Vuodes­ta 1989 laskua on noin yksi­toista prosenttiyksikköä!

Ikään­tynei­den työl­lisyysas­teen nousu on tietysti iloinen uuti­nen, mut­ta jos saisi vali­ta, pitäisin nuorem­pi­en ikälu­okkien työt­tömyyt­tä pahempaa vai­h­toe­htona. Työt­tömyy­del­lä kun on ikävä tapa kroon­is­tua, vaik­ka suh­dan­teet parani­si­vat. Nuorem­pi­en ikälu­okkien syr­jäy­tymis­es­tä työelämästä mak­samme pitkään.

Lähde: Tilas­tokeskus