Sähkön hintavaihteluissa on murehdittu paljon ajoittaisia korkeita hintoja., mutta ongelmalla on toinenkin ulottuvuus, hyvin halpa hinta.
Sähkö tulee olemaan kesällä järkyttävän halpaa. Tilanteen stabiloimiseksi ja energiayhtiöiden toimintaedellytysten parantamiseksi tuolla sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyttöä. Se lisäisi myös sähköntuotantokapasiteettia talvipakkasilla, kun kapasiteetti uhkaa loppua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuoksi, että täytyyhän kalliilla pääomakustannuksilla tuotetusta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyötyä. Sähkö pyrkii olemaan halpaa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon. Jos omistaisin tuulivoimaa, olisi tästä erityisen kiinnostunut, koska 12 vuoden kuluttua syöttötariffi loppuu ja saisin vain markkinahinnan.
Mieleen tulee nopeasti erilaista järkevää käyttöä liki ilmaiselle sähkölle
- Helsinki voisi sulkea voimalansa kesällä kokonaan ja tehdä kaukolämmön paitsi lämpöpumpuilla (kaukojäähdytys) sähkökattiloilla
- Sähkön voisi jalostaa vedyksi tai synteettiseksi metaaniksi, johon hiilidioksidi otetaan ilmakehästä.
- Ylimääräistä sähköä voisi varastoida lämpönä maalämpökaivoihin parantamaan lämpöpumppujen hyötysuhdetta lämmityskaudella
- Ja niin edelleen. Kekseliäisyyttä kyllä ilmaantuu, kunhan hintamekanismi on kohdallaan.
Hintamekanismi ei ole kohdallaan, koska halpa sähkö ei ole halpaa kuluttajalle. Jos kuluttajalla on tuntihinnoittelu, ja sähkön markkinahinta on 5 €/MWh, joutuu kuluttaja maksamaan sen lisäksi sähköveroa 28 €/MWh ja sähkön siirrosta (Caruna, Espoo) 39 €/MW eli yhteensä 73 €/MWh. Se viisi euroa kannattaisi maksaa, mutta ei 73 euroa. Helen ei joudu maksamaan siirtomaksua, mutta sähkövero estää kaukolämmön tekemisen sähköstä. Taas tulee tuirhia hiilidioksidipäästöjä.
Sähkövero tulisi muuttaa prosentuaaliseksi. Parasta olisi, jos sähköverosta luovuttaisiin kokonaan ja se korvattaisiin korkeilla päästöoikeusmaksuilla (100 €/tonni) .
Sähkön siirron hinnoittelussa tulisi siirtyä maksamaan yhteydestä eikä siirretystä energiasta. Näin tehdään jo nyt datayhteyksien kohdalla ja näin kustannukset muodostuvat. (Jos siirtohinnoittelusta halutaan oikein älykästä, siirrettävän sähkön tulisi olla maksullista sydäntalvella, kun verkko on hyvin kuormittunut.)
Nyt joku parahtaa, että siirretystä energiasta riippumaton siirtomaksu vie kannattavuuden aurinkopaneeleilta. Tavallaan kyllä se sitä heikentää, mutta eikö aurinkoenergian tulisi olla kannattavaa siksi, että sillä korvataan fossiilista energiaa eikä siksi, että sen käyttäjät pääsevät verkkomaksujen suhteen vapaamatkustajiksi. Hinnoitteluvirheet tuottavat aina markkinataloudessa murhetta jossain. Siksi pitäisi verottaa sitä mitä halutaan vähentää eikä tehdä tällaisia päällekkäisiä, epäloogisia tukia.
Aurinkosähkön osalta hinnoitteluvirheen ongelmat tulevat vastaan heti jos sitä yritetään tuottaa muussa kuin harrastelijamittakaavassa niin, että sitä pitäisi siirtää sen oman kesämökin ulkopuolelle. Silloin nämä väärin hinnoitellut siirtomaksut tulevat heti esteeksi. Aurinkosähkön tuotannon ollessa suurimmillaan sähkön hinta on matalimmillaan. Aurinkosähkön tuottajan kannattaa olla kiinnostunut siitä, että halvalle sähkölle on järkevää käyttöä. Sitä järkevää käyttöä taas väärin määritellyt siirtomaksut estävät, kun ne ovat oman tontin ulkopuolella.
Aurimnkosähkön tukeminen vapaamatkustajuudella siirtomaksuissa kannustaa myös aivan älyttömiin ja haaskaaviin akkuratkaisuin, vaikka kiinteistöä on kytketty sähköverkkoon.
= = = =
Kirjoitus perustuu puheenvuoroon, jonka pidin Enoro-päivillä 31.3.2016