Energiayhtiöiden kannattaa lopettaa mariseminen

Mis­sä vain kak­si ener­giay­htiöi­den edus­ta­jaa kohtaa, siel­lä alkaa kauhea marisem­i­nen ener­gia­markki­noiden jär­jet­tömästä muu­tok­ses­ta ja ennen kaikkea siitä totaalis­es­ta tuhos­ta, jon­ka tuuli- ja aurinkovoiman syöt­tö­tar­if­fit aiheut­ta­vat sähkömarkkinoille.

Marisem­i­nen muut­tuneista olo­suhteista ei ole oikea tapa suh­tau­tua ener­gia­markki­noiden muu­tok­seen. Parhait­en pär­jäävät yhtiöt, jot­ka hyväksyvät tosi­asi­at ja käyt­tävät ener­giansa sen miet­timiseen, miten muut­tuvis­sa olo­suhteis­sa menestyy.

Euroopas­sa on päätet­ty, että ilmas­ton­muu­tok­seen vas­tataan lisäämäl­lä uusi­u­tu­van ener­gian osu­ut­ta. Sähkö­markki­noil­la tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa. Ne tuot­ta­vat sähköä aina, kun aurinko pais­taa tai tuulee, ja sik­si muu tuotan­to joutuu sopeutumaan.

Ennen oli mukavam­paa, kun aina löy­tyi jostain lauhde­voimala, joka oli mar­gin­aalis­sa ja määräsi sähkön hin­nan. Nyt sähkön hin­ta läh­estyy ajoit­tain nol­laa ja onpa se men­nyt Sak­sas­sa negati­ivisek­sikin. Voimay­htiöi­den on vaikea saa­da kiin­teät kus­tan­nuk­sen­sa peitetyiksi.

Nyt joudu­taan sopeu­tu­maan siihen, että sähkön hin­ta vai­htelee erit­täin jyrkästi. Fik­suim­mat oppi­vat tekemään siitä rahaa.

Ruotsin tuulivoimatu­ki ei ole täysin pölvästi

Jos Ruot­sis­sa olisi vas­tat­tu ilmas­to­haas­teeseen rak­en­ta­mal­la lisää vesivoimaa, kukaan ei olisi pitänyt tätä ihmeel­lisenä, vaik­ka samal­la taval­la sekin olisi sähkön hin­taa alentanut.

Tuulivoiman rak­en­t­a­mi­nen Ruot­sis­sa on aivan sama asia kuin jos olisi raken­net­tu lisää vesivoimaa. Tuulivoima muut­tuu vesivoimak­si, kos­ka sil­loin kun tuulee, voidaan vet­tä säästää käytet­täväk­si myöhem­min. Run­sas säädet­tävä vesivoima sopii eri­no­mais­es­ti yhteen tuulivoiman kanssa.

Mik­si me yleen­säkin itkemme sitä, että Ruot­sista tulee meille hal­paa sähköä. Helenin hal­li­tuk­ses­sa me sitä kyl­lä ajoit­tain itkemme, mut­ta koko kansan­talout­ta ajatellen hal­pa sähkö kai on hyvä asia. Mil­laises­sa lamas­sa me olisim­mekaan, jos vielä sähkö olisi kallista. Vien­ti vetäisi entistä huonom­min ja yksi­tyi­nen kulu­tus olisi vielä mata­lam­mal­la. Onko se mei­dän murheemme, jos tämä on seu­raus­ta rahan haaskaamis­es­ta tuulivoiman tukeen Ruotsissa.

Suomeenkin mah­tuu tuulivoimaa sen ver­ran kuin sitä tänne raken­netaan. Se, että tuulivoima häiriköi sähkö­markki­noil­la ei johdu syöt­tö­tar­iff­ista vaan tuulivoiman pienistä muut­tuvista kustannuksista.

Suomen syöt­tö­tar­if­fi haakaa­van korkea

Sinän­sä pidän syöt­tö­tar­if­fia haaskaa­van korkeana. Mitä järkeä on nos­taa tuki niin korkeak­si, että joudu­taan pane­maan hak­i­jat jonoon ja kieltämään suurelta osalta hak­i­joista tukipäätös, kos­ka hak­i­joi­ta on liikaa.

Seli­tys tuen ylim­i­toituk­selle ei löy­dy siitä, ettei osat­tu arva­ta sähkön hin­nan pain­u­mista näin alas. Se tietysti lisää val­tion rahakirs­tus­ta mak­set­tavia tukim­iljoo­nia, mut­ta ei muu­ta muuk­si sitä, että syöt­tö­tar­if­fi ylit­tää roimasti tuulivoiman kus­tan­nuk­set. Alhainen korko­ta­so on vähän parem­pi seli­tys. Jos tue­tun tuulivoiman raja on 2500 MVA, tuo määrä olisi pitänyt huu­tokau­pa­ta. Paljon olisi säästynyt rahaa samal­la kun huhuil­ta kaverei­den suosimis­es­ta olisi leikat­tu siivet.

Näin olisi saatu yhtä paljon tuulivoimaa olen­nais­es­ti halvem­mal­la. Saman­lainen riesa tuulivoima kuitenkin olisi van­hoille ener­giay­htiöille ollut.

Ei se mitään. Sak­sa arvioi aurinkovoiman tarvit­se­man tuen aivan met­sään ja mak­saa tästä arvioin­tivirheestä todel­la paljon – mut­ta saa paljon aurinkovoimaa.

= = = =

Kir­joi­tus on osa puheen­vuoroa, jon­ka pidin Enoro-päivil­lä 31.3.2016