Ollaanko ilmastopolitiikassa tosissaan?

Pari­i­sis­sa sovit­ti­in, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pyritään pysäyt­tämään 1,5 cel­siusas­teeseen ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan (Raja muuten ylit­tyi viimeku­us­sa, toiv­ot­tavasti tilapäis­es­ti). Onko lupaus uskot­ta­va. Kysytään markkinoilta.

Tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että tun­ne­tu­ista fos­si­il­i­sista varan­noista jätetään maa­han 80 %. Tämä tarkoit­taa, että esimerkik­si öljy­varat muut­tuvat tuon 80 %:n osalta arvot­tomik­si. Vain paran 20 % kan­nat­taa hyödyt­tää. Senkin osan arvon las­kee tasolle, joka vas­taa tämän parhaan osan ja toisek­si parhaan osan pump­pauskus­tan­nusten erotusta.

Val­ta­vat arvonalen­nuk­set ovat siis odotet­tavis­sa. Keskus­pankkipi­ireis­sä kuulem­ma puhutaan hiiliku­plas­ta, joka tulee rahamarkki­noiden riesak­si kun asun­to ja teknolo­giaku­plas­ta on selvitty.

Käyt­täy­tyvätkö eri osa­puo­let kuin uskoisi­vat tähän?

Muu­ta­ma vuosi sit­ten eivät ainakaan käyt­täy­tyneet. Shell esimerkik­si etsi suurin kus­tan­nuksin öljyä ark­tisil­ta meri­alueil­ta. Rahaa ei oikein kan­na­ta pan­na öljyn etsin­tään ylipään­sä, kun tun­net­tu­jakaan varan­to­ja ei voi­da käyt­tää. Eri­tyisen type­r­ää on etsiä öljyä alueil­ta, joil­ta pump­paami­nen on niin kallista, ettei esi­in­tymä tule mis­sään olois­sa kuu­lumaan noiden 20 parhaan esi­in­tymän joukkoon.

Kana­da panos­taa val­tavia pääo­mia öljy­hiekkaan, joka on turvet­takin haitallisem­pi polttoaine.

Toisaal­ta. Shell on lopet­tanut öljyn etsin­nän ark­tisil­la meri­alueil­la eikä uusia öljylähteitä noin ylipään­säkään olla otta­mas­sa käyt­töön. Se on help­po selit­tää öljyn tämän­hetkisel­lä hin­nal­la, mut­ta kun Shell on pan­nut pil­lit pus­si­in ark­tisil­la alueil­la, sen täy­tyy olet­taa , että öljy on hal­paa myös kymme­nen vuo­den kulut­tua. Sil­loin­han nuo esi­in­tymät aikaisin­taan voisi­vat aloit­taa öljyntuotannon.

Öljyn nykyi­nen polkumyyn­ti on selitet­tävis­sä niinkin, että myyjät eivät arvos­ta omia varan­to­jaan. Sik­si niistä on järkevää myy­dä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Mata­la hin­ta voidaan selit­tää myös sil­lä, että jos vain 20 % öljys­tä hyö­dyn­net­täisi­in, sen hin­r­ta tuot­ta­jille olisi hyvin mata­la, perus­tu­isi vain pump­paamiskus­tan­nus­tren eroihin.

Toinen seli­tys voi tietysti olla se, että öljyn­viejä­maid­en hal­li­tuk­set eivät luo­ta omaan poli­it­tiseen tule­vaisuuten­sa. (Sau­di-Ara­bia) tai niiden talous nyt vain on niin kural­la, ettei tule­vaisu­ut­ta ole varaa ajatel­la (Venäjä, Venezuela).

Öljy-yhtiöt eivät ole kir­jan­neet alas omis­tamiseen öljye­si­in­tymiä. Sitä ne eivät tosin voi tehdäkään, kos­ka taseet eivät tai­da kestää.

Markki­noil­la on annet­tu varoituk­sia fos­si­iliseen ener­giaan kohdis­tu­vista investoin­neista. Osa näistä perus­tuu eet­tiseen sijoit­tamiseen, mut­ta jois­sakin varoituk­sis­sa viitataan alan huonoon tulevaisuuteen.

San­o­taan nyt vaik­ka, etteivät markki­nat ole otta­neet ilmastopoli­ti­ikkaa täysin tosis­saan, mut­ta jotain se jo markki­noil­la vaikut­taa. Jotain voi päätel­lä siitäkin, että Sau­di-Ara­bia on käyn­nistänyt mas­si­ivisen ydinvoimaohjelman.

Muuten olen sitä mieltä, että tämä olisi aika fos­si­iliseen ener­giaan kohdis­tu­vien vero­jen rankkaan korot­tamiseen. Kulut­ta­jahin­nat palaisi­vat tasol­la, jol­la ne oli­vat ja taat­taisi­in, etteivät tuot­ta­jahin­nat palaisi koskaan tasolle, jol­la ne olivat.

= = =

Kir­joi­tus perus­tuu puheen­vuoroon, jon­ka pidin Enoro-päivil­lä 31.3.2016.