Sääriippuvainen tuotanto ja sähkömarkkinat

Mis­sä kak­si voimay­htiöi­den edus­ta­jaa tapaa toisen­sa, siel­lä mar­mate­taan siitä kaaok­ses­ta, jon­ka tuulivoima on sähkö­markki­noille tuonut ja jota aurinkosähkö tulee vielä paljon pahentamaan.

Mar­ma­tus kan­nat­taa lopet­taa, kos­ka tuuli ja ennen kaikkea aurinkoen­er­gian käyt­tö on tule­vaisu­ut­ta. Hyvin vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon on vain varaudut­ta­va ja siihen, mitä se merk­it­see sähkön hinnalle.

Sähkö­markki­noi­ta on tasapainotettava

1. Siir­toka­p­a­siteet­tia olen­nais­es­ti lisäämällä
2. Kysyn­nän ohjauksella
3. Luo­ma­l­la täy­den­tävää kap­a­siteet­tia vesivoimas­ta ja nopeasti säädet­tävistä polt­toon perus­tu­vista voimaloista.
4. Mah­dol­lis­es­ti luo­ma­l­la kapasiteettimarkkinat.

Sään mukaan vai­htel­e­van ener­giantuotan­non ongel­mat olisi läh­es selätet­ty, jos siir­toka­p­a­siteet­tia olisi niin paljon, että koko EU pysy­isi jatku­vasti samas­sa hin­ta-alueessa. Aina tuulee jos­sakin eikä kaikkial­la voi olla pilvistä.

Siir­toka­p­a­siteetin rak­en­tamisen pitäisi ottaa val­ti­ol­liseen ohjauk­seen, kos­ka nykyisen jär­jestelmän kan­nus­timet ovat aivan pielessä. Siir­toy­hteys tuot­taa sitä parem­min, mitä isom­mat ovat aluei­den väliset hin­taerot, joten pul­lonkaulo­ja kan­nat­taa säilyttää.

Siir­toy­hteyk­sien rak­en­t­a­mi­nen on kuitenkin niin kallista – ja Sak­sas­sa poli­it­tisen vas­tus­tuk­sen vuok­si niin vaikea­ta – ettei yht­enäistä hin­ta-aluet­ta Euroopas­ta saa­da min­un eli­naikanani. On siis yritet­tävä selvitä alueel­lis­es­ti voimakkaista tuotan­non vaihteluista.

Kulu­tuk­sen ohjaus on olen­naisen tärkeätä. Teol­lisu­us on tiedostanut sähkön hin­nan vai­htelun – myös ne, jot­ka omis­ta­vat omaa tuotan­toa suo­raan tai Mankala-peri­aat­teel­la. Vaik­ka sähkön saa kiin­teään hin­taan, se kan­nat­taa kuitenkin arvostaa pörssi­hin­taan, kos­ka voihan sen aina myydä.

Koti­talousku­lut­ta­jat ja palve­lut tulisi saa­da mukaan. Tämän ensim­mäi­nen edel­ly­tys on tun­tiko­htaisen hin­noit­telun käyt­töönot­to, kos­ka mik­si koti­talous säätäisi kulu­tus­taan, jos hin­ta on kiin­teä. On syytä uskoa, että sähkön hin­ta tulee jatkos­sa vai­htele­maan vielä jyrkem­min kuin nyky­isin ja myös erit­täin kalli­ita tun­te­ja (yli 1000 €/MWh) tulee ole­maan samoin kuin tun­te­ja, jol­loin sähkön hin­ta on lähel­lä nollaa.

On paljon toim­into­ja, jois­sa kulu­tus­ta voi siirtää ainakin muu­ta­mal­la tun­nil­la. Tämä edel­lyt­tää paljon älykästä teknolo­giaa. Sähköau­ton akku­jen lataus, pakastin, kylpy­huoneen lat­tialäm­mi­tys ja moni muu sel­l­ainen voidaan sulkea kalli­impi­en tun­tien ajak­si. Jos sähkö mak­saa het­kel­lis­es­ti kak­si euroa kilo­wat­ti­tun­nil­ta, voi kulut­ta­ja oma­l­lakin päätök­sel­lään jät­tää saunan läm­mit­tämisen väli­in, kun­han hän tietää sähkön het­kel­lisen hinnan.

Suurten kulu­tushuip­pu­jen aikana sähkön hin­nan tulee määräämään hin­ta, jol­la kulu­tus vetäy­tyy pikem­minkin kuin tuotan­non marginaalihinta.

Säädet­tävän vesivoiman arvo tulee ole­maan entistäkin suurem­pi. Meil­lä on pidet­ty pöhkönä Ruotsin ja Tan­skan panos­tus­ta ailahtel­e­vaan tuulivoimaan. Ruot­salaisille tuulivoima on kuitenkin säästet­tyä vesivoimaa.

Suomes­sa säädet­tävää vesivoimaa käytetään tuotan­non siirtämiseen kesästä talveen. Jatkos­sa lyhy­taikaisem­pi säätämi­nen sään mukaan tulee rin­nalle. Siihen­hän tarvi­taan paljon pienem­piä altaita.

Painei­ta tulee var­maankin siihenkin, että sel­l­aisi­akin voimaloi­ta, joi­ta nyt ei sääde­tä lainkaan, voisi säätää edes vähän. Saimaan pin­ta ei mitenkään hyp­pele­htisi, vaik­ka Ima­tran voimalaitok­sen kohdal­la vet­tä ajet­taisi­in joskus läpi vähän enem­män ja joskus vähän vähem­män. Kalas­ta­jat tosin eivät ilah­du kaloista nyt puhumattakaan.

Sähkö tul­laan jatkos­sakin tekemään jotain hiilip­i­toista ainet­ta polt­ta­mal­la. Tämä poltet­ta­va aine voi olla tietysti myös uusi­u­tu­vaa. Nykyisen kaltaisen pääo­maval­taiset ja hyvän hyö­ty­suh­teet suuret ja kankeat voimalat väistyvät kevyi­den ja helpom­min säädet­tävien tieltä. Biokaa­sun hyvi­in puoli­in kuu­luu se, että se tekee mah­dol­lisek­si voimalan erit­täin nopean säätämisen. Myös maakaa­su­voimalan taloudel­lisu­us para­nee suh­teessa kivi­hi­ilivoimalaan saman säädet­tävyy­den ansiosta.

Sähköä pitäisi pystyä pane­maan tal­teen sil­loin, kun se on läh­es ilmaista. Pump­pu­voimaloi­ta var­maankin tulee ja voihan sitä sähkön avul­la nos­taa jotain muu­takin kuin vet­tä. Sähköl­lä voi tehdä myös syn­teet­tistä polt­toainet­ta tai vaik­ka metaania.

Jot­ta hyvin hal­pa sähkö käytet­täisi­in järkevästi, pitäisi sen olla myös käyt­täjälle hal­paa. Verkko­mak­su­jen ei pitäisi perus­tua siir­ret­tyyn sähköön, vaan varat­tuun kap­a­siteet­ti­in niin kuin datasi­ir­rossa mak­se­taan nopeud­es­ta eikä megatavuista. Sähkövero pitäisi muut­taa euromääräis­es­tä pros­en­tu­aalisek­si – tai mielu­um­min luop­ua koko sähköveroista ja kor­va­ta se sähkön­tuotan­toonkin kohdis­tu­val­la hiiliv­erol­la (tai paljon nyky­istä kalli­im­mil­la päästöoikeu­den hin­noil­la). Kun sähkön hin­ta on lähel­lä nol­laa, sähkön tuotan­to on päästötön­tä, joten sitä oikeas­t­aan pitäisi verottaakaan.

Kap­a­siteet­ti­markki­noi­ta tarvi­taan, jos kulu­tuk­sen säätämi­nen ei toi­mi. Jos joudu­taan mak­samaan sel­l­aisen kap­a­siteetin ylläpitämis­es­tä, jota käytetään ehkä sata tun­tia vuodessa, näin tuotet­tua megawat­tin­tia kohden hin­ta muo­dos­tuu todel­la kovak­si – ehkä tuhan­sik­si euroik­si. Kulu­tuk­sen ohjaami­nen tun­tuu järkevämmältä.