Huomioita sote-uudistuksesta (1) Valinnanvapaudessa suuri taloudellinen riski

Kun Keskus­ta sai maakun­ta­mallin, kokoomus sai valin­nan­va­pau­den ter­vey­den­huoltoon. Keskus­ta ehti jo pilaa­maan oman maakun­ta­mallinsa vaa­ti­mal­la, että myös Kes­ki-Poh­jan­maan on voita­va olla täy­si­val­tainen maakun­ta. Kun pohdi­taan, mitä tehtäviä maakun­nalle voi antaa, mit­tatikuk­si ote­taan Kes­ki-Poh­jan­maa ja Kain­uu. Jos nämä eivät tehtävistä itsenäis­es­ti selviä, ei sel­l­aista tehtävää voi antaa myöskään Uudelle­maalle. Aika vähäisek­si tulee maakun­tien tehtäväjoukko jäämään, jos tämä on peri­aate. Eihän 68 000 asukas­ta riitä edes palo- ja pelastustoimeen.

Jäämme mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan, aikooko kokoomus pila­ta oman valin­nan­va­paus­mall­insa ryhtymäl­lä ajat­tele­maan asi­aa lähin­nä myyjien (yksi­tyiset yri­tyk­set) eikä osta­jan (julki­nen val­ta) kannal­ta. Kun kuun­telee kokoomus­lais­ten puhei­ta, tämä ris­ki ei ole aivan olematon.

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paud­es­ta on nyt tul­lut selvi­tyshenkilö­työryh­män aivan asialli­nen raport­ti. Sen poh­jal­ta on mah­dol­lista toteut­taa valin­nan­va­paus ilman jät­timäisiä kus­tan­nuk­sia vero­mak­sajille. Luvat­tua kol­men mil­jardin säästöä tämä har­joi­tus ei kyl­lä voi tuot­taa enää mitenkään, mut­ta jospa etumerk­ki ei sen­tään vai­h­tu­isi vaan lisäkus­tan­nuk­set jäi­sivät alle kol­men miljardin.

Yksi­ty­isiä palvelu­ja kan­nat­tavien argu­ment­te­ja on, että kil­pailu tehostaa ter­vey­den­huoltoa ja tuot­taa sitä kaut­ta säästöjä. Jot­ta näin voisi käy­dä edes teo­ri­as­sa, pitäisi yksi­ty­is­ten toim­i­joiden voi­da kil­pail­la hin­nal­la. Tarkoi­tus kuitenkin on, että hin­ta on kaikille sama ja kil­pailu käy­dään laadul­la. Sil­loin mah­dolli­nen toimin­nan tehos­tu­mi­nen johtaa tar­jon­nan paran­tu­miseen, ei kus­tan­nusten alentumiseen.

En tarkoi­ta, että hin­tak­il­pailu pitäisi ulot­taa tähän. Halu­an vain sanoa, että kun sitä ei ole, ei voi olet­taa, että se on.

Ris­ki kus­tan­nusten merkit­tävästä lisään­tymis­es­tä tähän sen sijaan sisäl­tyy. Suurin osa ihmi­sistä on peruster­veitä. He käyt­tävät ter­veyspalvelu­ja hyvin vähän. Jos tämä joukko pääsee val­it­se­maan palvelu­jen tar­joa­jan ja kil­pailu käy­dään laadul­la, hei­dän ter­veyspalvelu­jen­sa käyt­tö voi lisään­tyä merkit­tävästi ilman mainit­tavaa terveyshyötyä.

Täl­laiset riskit ovat kyl­lä väl­tet­tävis­sä, mut­ta nyt talouden pelisään­töjä pan­naan pystyy sel­l­aisel­la höökil­lä, ettei se voi men­nä ker­ral­la oikein.

Pitäisi olla jokin tapa mita­ta poti­laak­si kir­jau­tu­vien palve­lu­tarvet­ta, jot­ta peruster­veestä ei mak­set­taisi yhtä paljon kuin mon­i­sairaas­ta. Pelkkä ikä­jakau­ma ei tähän oikein riitä. Monia mittare­i­ta on ole­mas­sa, mut­ta min­un tiedos­sani ei ole yhtään niin hyvää, etteikö lääkäri­ase­ma Kulosaa­res­sa väk­isin tuot­taisi parem­min kuin Kon­tu­las­sa. Kil­pailu hin­nal­la pois­taisi ongel­man, mut­ta hin­nal­la ei ole tarkoi­tus kilpailla.

Uud­is­tus­ta ei pitäisi käyn­nistää ker­ral­la laa­ja-alais­es­ti eikä eri­tyis­es­ti niin, että ilmei­sistä hin­noit­telu­virheistä muo­dos­tuu saavutet­tu­ja etu­ja (vrt. apteek­it) joi­hin puut­tumi­nen olisi perus­tus­lain takana.