Kun Keskusta sai maakuntamallin, kokoomus sai valinnanvapauden terveydenhuoltoon. Keskusta ehti jo pilaamaan oman maakuntamallinsa vaatimalla, että myös Keski-Pohjanmaan on voitava olla täysivaltainen maakunta. Kun pohditaan, mitä tehtäviä maakunnalle voi antaa, mittatikuksi otetaan Keski-Pohjanmaa ja Kainuu. Jos nämä eivät tehtävistä itsenäisesti selviä, ei sellaista tehtävää voi antaa myöskään Uudellemaalle. Aika vähäiseksi tulee maakuntien tehtäväjoukko jäämään, jos tämä on periaate. Eihän 68 000 asukasta riitä edes palo- ja pelastustoimeen.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, aikooko kokoomus pilata oman valinnanvapausmallinsa ryhtymällä ajattelemaan asiaa lähinnä myyjien (yksityiset yritykset) eikä ostajan (julkinen valta) kannalta. Kun kuuntelee kokoomuslaisten puheita, tämä riski ei ole aivan olematon.
Terveydenhuollon valinnanvapaudesta on nyt tullut selvityshenkilötyöryhmän aivan asiallinen raportti. Sen pohjalta on mahdollista toteuttaa valinnanvapaus ilman jättimäisiä kustannuksia veromaksajille. Luvattua kolmen miljardin säästöä tämä harjoitus ei kyllä voi tuottaa enää mitenkään, mutta jospa etumerkki ei sentään vaihtuisi vaan lisäkustannukset jäisivät alle kolmen miljardin.
Yksityisiä palveluja kannattavien argumentteja on, että kilpailu tehostaa terveydenhuoltoa ja tuottaa sitä kautta säästöjä. Jotta näin voisi käydä edes teoriassa, pitäisi yksityisten toimijoiden voida kilpailla hinnalla. Tarkoitus kuitenkin on, että hinta on kaikille sama ja kilpailu käydään laadulla. Silloin mahdollinen toiminnan tehostuminen johtaa tarjonnan parantumiseen, ei kustannusten alentumiseen.
En tarkoita, että hintakilpailu pitäisi ulottaa tähän. Haluan vain sanoa, että kun sitä ei ole, ei voi olettaa, että se on.
Riski kustannusten merkittävästä lisääntymisestä tähän sen sijaan sisältyy. Suurin osa ihmisistä on perusterveitä. He käyttävät terveyspalveluja hyvin vähän. Jos tämä joukko pääsee valitsemaan palvelujen tarjoajan ja kilpailu käydään laadulla, heidän terveyspalvelujensa käyttö voi lisääntyä merkittävästi ilman mainittavaa terveyshyötyä.
Tällaiset riskit ovat kyllä vältettävissä, mutta nyt talouden pelisääntöjä pannaan pystyy sellaisella höökillä, ettei se voi mennä kerralla oikein.
Pitäisi olla jokin tapa mitata potilaaksi kirjautuvien palvelutarvetta, jotta perusterveestä ei maksettaisi yhtä paljon kuin monisairaasta. Pelkkä ikäjakauma ei tähän oikein riitä. Monia mittareita on olemassa, mutta minun tiedossani ei ole yhtään niin hyvää, etteikö lääkäriasema Kulosaaressa väkisin tuottaisi paremmin kuin Kontulassa. Kilpailu hinnalla poistaisi ongelman, mutta hinnalla ei ole tarkoitus kilpailla.
Uudistusta ei pitäisi käynnistää kerralla laaja-alaisesti eikä erityisesti niin, että ilmeisistä hinnoitteluvirheistä muodostuu saavutettuja etuja (vrt. apteekit) joihin puuttuminen olisi perustuslain takana.
Ööh.. Todennäköisesti he ajattelevat sitä tuolta kannalta, sanovat he mitä tahansa. Näinhän se on mennyt kaikissa heidän ratkaisuissaan.
Onko jonottamishalu sittenkään se parhaiten toimiva menetelmä terveydenhuoltopalvelujen käytön kontrollointiin ? On toki mahdollista että pelkästään terveysaseman mukavan henkilökunnan ja hyvän palvelu takia mentäisiin näyttämään joka ikistä hyttysenpistoa eli harmittomia vaivoja jotka paranisivat joka tapauksessa. Tällä kolikolla on se toinenkin puoli, entä ne, joiden vaivat oikeasti pahenevat odotettaessa ja joiden hoito tulee kalliimmaksi hoitoonpääsyn viivästymisen ja menetetyn työajan takia.
Nykyisin systeemi hammashoidossa toimii siten että yhteiskunta subventoi paljon pienemmäll summalla jos laskun kirjoitetaan yksityisen hammaslääkärin nimissä vaikka saatu palvelu on sama. Ainot ero on hoitoonpääsyajassa. Kenen etu on että hampaaseen joka olisi hoitunut paikkaamalla jos hoitoon olisi päässyt heti joudutaankin tekemään julkisella puolella paljon kalliimpi juurihoito ?
Meillä on käytännössä paljon kokemusta yksityisistä käyttäjälle ilmaisista terveydenhuoltopalveluista joden palvelua saa vieläpä ilman jonotusta eli moni meistä on työpaikkatervydenhuollon piirissä. En ole kuullut että työpaikkalääkärille mentäisiin näyttämään joka ikistä hyttysenpistoa eli että palveluja ylikäytetäisiin vain siksi että se on hyvää ja ilmaista käyttäjälle. Sen senijaan tiedän että työnantaja hyötyy moninkertaisesti aiheutetut kustannukset säästyneenä työaikana ja vähentyneinä sairauspoissaoloina.
Miksi siis olisi odotettavissa terveyspalvelujen haaskausta jos nekin jotka eivät ole työpaikkaterveydenhuollon piirissa saisivat vastaavan tasoiset palvelut ?
En olisi morkkaamassa julkista terveydenhuoltoakaan huonosta laadusta, Hoito on erinomaista, ongelmat liittyvät pääosin palveluiden saatavuuteen eli jonojen pituuteen.
Jos kaikkia suomalaisia hoidettaisiin suhteessa terveysongelmiinsa yhtä intensiivisesti kuin terveitä työssä käyviä, hoidon määrä lisääntyisi valtavasti.
Isoin kysymys on, että miten työterveysden käy jatkossa.
Nykyisin työnantaja maksaa vähän vähemmän ennakoivista työterveyspalveluista ja vähän enemmän perusterveydenhuollon hoitamisesta joutuisasti.
Sairauspäivän hinta on helposti 400 eur (sairausajan palkka, sählinki ja hallinnointi, työterveys, sijaisen tai vastaavan kulut). Yksinertaisinkin kuntapäättäjä toivottavasti jo ymmärtää, että työstä poissaolojen vähentäminen ja lyhentäminen on aivan parasta säästämistä!
OP-Pohjolan sairaala vei yksityisen ortopedian tuottavan bisneksen mennessään, kun vakuutusyhtiö huomasi säästävänsä reilusti kunhan itse tekemällä ihmiset saadaan nopeammin terveeksi. Ei odottelua eikä vatulointia.
Duaalimallissa sentään voidaan vertailla vaikka Pihlajalinnan kunnalle tuottamaa palvelua kulloisenkin maakunnan tuottamiin palveluihin. Jos sairaita ei hoideta, rahaa säästyy, joten mittareiden pitää olla monipuolisia. Parhaita käytäntöjä pitäisi saada leviämään ja siirtymään, nykyisin se on mahdotonta koska kunnallinen itsehallinto ja NIH (not invented here). Hyviä ratkaisuja on kummallakin puolella aitaa, huonoja myös.
Minimaakuntien itsenäisyys on Kepun vastaus kansalliseen etuun — siitä ei välitetä. Viisi yliopistosairaalan ohjaamaa aluetta, 12 täyden päivystyssairaalan aluetta ja STM:n koordinaatio yliopistosairaaloiden kesken.
Poliitikoille on vaikea selittää, että sairaanhoito on muuttunut. Vaativat operaatiot ovat vaativia ja niitä tekee erikoistunut ja kallis tiimi. Eivät erikoissairaanhoidon tiimit ole poliitikoiden patsaista maakunnassa tai muita muistomerkkejä.
Sitten jokeri: miten sosiaalipalvelut? Siellä liikkuu paljon rahaa. Nyt on kiinnostanut vain erikoissairaanhoito.
Kustannusten kannalta kauhistuttaa erityisesti Hesarin mainitsema Omalääkärimalli. Kovin paljon ei tarvitse jonoteoriaa sen havaitsemiseen, että jos omalääkärille haluaa päästä lyhyillä jonotusajoilla, niin niitä tarvitaan todella paljon.
Voisko ajatella, että edes joku ajattelisi tätä asiakkaan kannalta ja pohtisi, että kelle tässä nyt valinnanvapaus pitäisi antaa. Olisko jopa asiakkaalle itselleen.
Vaikka monessa asiassa olen samaa mieltä Osmon kanssa, niin tässä kohtaa kuitenkin ihmetyttää, että miten ostaja tässä on julkinen valta. Julkinen valta on ehkä regulaattori, valvoja, mutta todellinen ostaja on palveluiden käyttäjä. Ja rahat kiertää jonkun byrokraatin kautta, mutta ei se tee byrokraatista osatajaa.
Nykyinen ajattelu on vain toisinto 1800 luvun huutolaissysteemistä, missä kunnanisät huudattivat isäntiä, kuka halvimmalla ottaa vaivaisen hoidettavakseen. Vaivaisen itsensä kannalta katsottuna mikään ei ole muuttunut sadassa vuodessa.… ai niin, on sentään, talollisen sijaan meillä on mehiläiset ja pihlajalinnat summuut…big deal.
En ihan ymmärrä tuota ajatusta että hintakilpailua ei olisi. Vaikka omavastuut palveluja käyttävälle kansalaisille olisi samat ja yhteiskunnan yrityksille maksama korvauskin olisi vakio, niin tokihan jokainen palveluja tuottava yritys pyrkisi toimimaan mahdollisimman tehokkaasti jotta voittoa syntyisi enemmän.
Palveluita tilaava sote-alue ymmärtääkseni voisi määräajoin kilpailuttaa palveluiden antajat ja vaikkapa katsoa löytyisikö tekijöitä riittävästi 1% alemmalla hinnalla. Toimintoja tehostaneet voisivat edelleen tehdä tällöin asiallista voittoa ja lähtisivät siten hommaan mukaan, kun taas tehottomat joutuisivat luopumaan kisasta.
Nykyisillä julkisilla organisaatioilla käsittääkseni on rajallinen motivaatio tehostaa toimintaansa, koska hyöty siitä tulevista ponnisteluista ei tipu heille itselleen kuin korkeintaan osin. Tähän saataisiin yksityiset mukaan tuomalla muutosta.
Minusta tämä on selvä kilpailua lisäävä elementti.