Pyysin blogiltani tietoja siitä, missä määrin tieto Helsingin asuntokuntien sinkku- ja dinkkuvaltaisuudesta on harhaanjohtavaa, koska ikäihmiset, joilta lapset ovat lentäneet pesästä, asuvat yksin tai kaksin, mutta eivät yksiöissä. Pekka Vuori Helsingin tietokeskuksesta vinkkasi tilaston ja toden totta, kuva muuttuu aivan toiseksi. Kiitos!
Seuraavassa esitän kotitaloudet vanhimman asukkaan mukaan järjestettynä prosentteina kaikista kotitalouksista. En oikein osannut päättää, niin laitan ikäihmisen rajan – siis rajan, jolloin lapset ovat lähteneet pesästä.
Ajattelin, että alle 45-vuotiaalla, jolla ei ole kotonaan lapsia, ei ole koskaan ollutkaan tai jos on kyse eronneesta vanhemmasta, hän kuulunee joka tapauksessa asuntomarkkinoilla tähän pienasunnon hakijaan. Suurin osa lapsista on muuttanut pois kotoa, kun vanhemmat saavuttaneet 55 vuoden iän. Siksi laitoin taulukkoon kolme ikäluokkaa, alle 45-vuotiaat, 45 – 54 ‑vuotiaat ja 55 vuotta täyttäneet.
Yksin asuvia on asuntokunnista 48,4 % ja kahden hengen talouksia 30,8 % eli yhteensä 79,2 %. Pitäisi siis tehdä pienasuntoja. Ikäryhmittäin tämä menee näin:
Yksin asuvat
Alle 45 vuotta 20,2 %
45–54 vuotta 6,9 %
Yli 55+ vuotta 21,4 %
Yhteensä 48,4 %
Kahden hengen ruokakunnat
Kahden hengen ruokakunnat, ikäryhmitys vanhemman asukkaan mukaan
Alle 45 vuotta 12,6 %
45–54 vuotta 4,0 %
55 + vuotta 14,2 %
Yhteensä 30,8 %
Alle 45-vuotiaiden pientalouksia on siis kolmannes. Paljon, mutta paljon vähemmän kuin 79 %. Asuntopoliittisesti tämä ero on tärkeätä tehdä, koska harva muuttaa yksiöön, kun lapset ovat lähteneet isosta perheasunnosta. Niinpä neljän huoneen asunnoista ja sitä suuremmista lähes puolet on sellaisia, joissa asukkaita on yksi tai kaksi. Tietysti ikääntyneissäkin on niitä, jotka asuvat yksiöissä tai kaksioissa, mutta selvästi vähemmän kuin nuorissa.