Viime aikoina on käytetty useita puheenvuoroja, joiden mukaan koko sote-uudistus uhkaa kaatua siihen, että on niin vaikeata päättää rahavirroista.
Minusta siinä ei ole mitään vaikeata, ellei haluta alkaa muuttaa asioista ihan vain muuttamisen halusta.
Näin helppoa se on:
Maakunta maksaa kaiken, myös nykyiset Kelan maksamat lääkekorvaukset ja taksimaksat terveyskeskuksiin. Tässä yksikanavoittamisessa on se hyvä puoli, että lääkemenoille ja muille hoitomenoille tulee sama maksaja. Usein ne nimittäin ovat toistensa vaihtoehtoja. Jos palveluverkko harvenee, taksimatkoja tulee enemmän. Tässäkin on optimoinnin kannalta hyvä, että maksaja on sama.
Maakunta saa rahansa maakuntaverolla, jota kerätään samaan tapaan kuin kuntaveroa nyt. Kuntaverojen pitäisi alentua keskimäärin maakuntaveron verran. Tämä on kolmesta vaihtoehdosta paras. Rahan kierrättäminen kuntien kautta olisi järjetöntä, kun kunnan menoista yli puolet menisi kohteeseen, johon ne eivät voi vaikuttaa.
Kokoomuslaiset ovat pelänneet, että kolme verottajaa verottaa enemmän kuin kaksi. En ymmärrä. Nykyinen käytäntö, jossa kuntayhtymät voivat lähettää rajattomasti laskuja kunnille, varsinainen menoautomaatti vasta onkin. Omaa rahaa käyttää säästeliäämmin kuin toisen rahaa varsinkin, kun se toinen ei voi tehdä muuta kuin maksaa.
Maakuntien toiminnan rahoittaminen valtion rahalla saisi aikaan karsean mankumis-organisaation, kun maakuntien ei kannattaisi käyttää rahaa säästeliäästi vaan yrittää mankua sitä valtiolta.
Maakuntien välillä tarvitaan taloudellista tasausta kuten kuntien välillä nyt. On paljon helpompaa tasata tuloja 18 maakunnan kuin 330 kunnan välillä. Muutetaan mahdollisimman vähän. Katsotaan, kuinka paljon maakuntaan kuuluvat kunnat ovat nyt saaneet sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja maksetaan ne maakunnalle. Tämä noin pääsääntöisenä ratkaisuna. Saman laskelman voi tehdä verotulojen tasauksesta, josta tosin osa tulee edelleen ohjata kunnille. Tähän lisätään Kelan tiedot sen nyt maksamien korvausten alueellisesta kohdentumisesta. Olennaista on, ettei maakuntien välillä tapahtuvaa tulojen tasausta mennä itsetarkoituksellisesti muuttamaan siitä, mikä se on nyt. Jos joskus halutaan tasausta lisätä tai vähentää, tehtäköön se muussa yhteydessä.
Jotkut haluavat laittaa tähän myös vapaaehtoisen työterveyshuollon, siis työterveyslääkärin antaman sairaanhoidon. En sotkisi asiaa tähän, koska se voisi tehdä tästä hankalan, mutta toisaalta ei sekään olisi vaikeata.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan työntekijät ja työnantajat maksavat tämän jo nyt sosiaaliturvamaksuina. Maksakoot siis edelleen, jos haluavat, mutta suoraan eikä Kelan kassan kautta. Miksi nimittäin yrityksen A, jolla ei ole vapaaehtoista työterveyshuoltoa, pitäisi maksaa yritykselle B mitään siitä, että tällä on.
Yksi asia maakuntamallissa kyllä muuttuu aivan väkisin – kaupunkiseutujen sisäinen taakanjako. Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan kunnan sote-menoista 81 % aiheutuu kymmenestä prosentista asukkaita. Tätä kymmentä prosenttia on Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla varmaankin suunnilleen yhtä paljon, mutta ei esimerkiksi Kauniaisissa ja Vantaalla. Keskuskaupungeissa asuu suhteessa eniten köyhää väkeä – Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi 17 matalimman tulotason postinumeroaluetta löytyy Helsingistä. Pienet tulot korreloivat vahvasti huonon terveyden ja esimerkiksi toimeentulotuen tarpeen kanssa.
Kun sote-menot siirtyvät kunnilta maakunnalle, keskuskaupungit hyötyvät kermankuorijakuntien kustannuksella. Minusta tässä ei ole mitään väärää – lopputulos muuttuu oikeudenmukaisemmaksi – mutta kehyskunnat ovat keksineet käyttöä niille rahoille, jotka niiltä on säästynyt valikoidun väestön ansiosta. Maakuntaveron vuoksi Helsingin veroäyri tulee laskemaan enemmän kuin Espoon ja Kauniaisten.
Se hyvä puoli tässä tietysti on, että kunnat ryhtyvät taas kaavoittamaan tontteja sosiaaliselle asuntotuotannolle.
= = = =
Yksi oikeasti vaikea asia tähän kuitenkin liittyy. Valinnanvapaus. Miten yksityisille palveluntuottajille maksetaan? Tästä asiasta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä. Ei tämäkään siis niin hankalaa ole.