Viime aikoina on käytetty useita puheenvuoroja, joiden mukaan koko sote-uudistus uhkaa kaatua siihen, että on niin vaikeata päättää rahavirroista.
Minusta siinä ei ole mitään vaikeata, ellei haluta alkaa muuttaa asioista ihan vain muuttamisen halusta.
Näin helppoa se on:
Maakunta maksaa kaiken, myös nykyiset Kelan maksamat lääkekorvaukset ja taksimaksat terveyskeskuksiin. Tässä yksikanavoittamisessa on se hyvä puoli, että lääkemenoille ja muille hoitomenoille tulee sama maksaja. Usein ne nimittäin ovat toistensa vaihtoehtoja. Jos palveluverkko harvenee, taksimatkoja tulee enemmän. Tässäkin on optimoinnin kannalta hyvä, että maksaja on sama.
Maakunta saa rahansa maakuntaverolla, jota kerätään samaan tapaan kuin kuntaveroa nyt. Kuntaverojen pitäisi alentua keskimäärin maakuntaveron verran. Tämä on kolmesta vaihtoehdosta paras. Rahan kierrättäminen kuntien kautta olisi järjetöntä, kun kunnan menoista yli puolet menisi kohteeseen, johon ne eivät voi vaikuttaa.
Kokoomuslaiset ovat pelänneet, että kolme verottajaa verottaa enemmän kuin kaksi. En ymmärrä. Nykyinen käytäntö, jossa kuntayhtymät voivat lähettää rajattomasti laskuja kunnille, varsinainen menoautomaatti vasta onkin. Omaa rahaa käyttää säästeliäämmin kuin toisen rahaa varsinkin, kun se toinen ei voi tehdä muuta kuin maksaa.
Maakuntien toiminnan rahoittaminen valtion rahalla saisi aikaan karsean mankumis-organisaation, kun maakuntien ei kannattaisi käyttää rahaa säästeliäästi vaan yrittää mankua sitä valtiolta.
Maakuntien välillä tarvitaan taloudellista tasausta kuten kuntien välillä nyt. On paljon helpompaa tasata tuloja 18 maakunnan kuin 330 kunnan välillä. Muutetaan mahdollisimman vähän. Katsotaan, kuinka paljon maakuntaan kuuluvat kunnat ovat nyt saaneet sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja maksetaan ne maakunnalle. Tämä noin pääsääntöisenä ratkaisuna. Saman laskelman voi tehdä verotulojen tasauksesta, josta tosin osa tulee edelleen ohjata kunnille. Tähän lisätään Kelan tiedot sen nyt maksamien korvausten alueellisesta kohdentumisesta. Olennaista on, ettei maakuntien välillä tapahtuvaa tulojen tasausta mennä itsetarkoituksellisesti muuttamaan siitä, mikä se on nyt. Jos joskus halutaan tasausta lisätä tai vähentää, tehtäköön se muussa yhteydessä.
Jotkut haluavat laittaa tähän myös vapaaehtoisen työterveyshuollon, siis työterveyslääkärin antaman sairaanhoidon. En sotkisi asiaa tähän, koska se voisi tehdä tästä hankalan, mutta toisaalta ei sekään olisi vaikeata.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan työntekijät ja työnantajat maksavat tämän jo nyt sosiaaliturvamaksuina. Maksakoot siis edelleen, jos haluavat, mutta suoraan eikä Kelan kassan kautta. Miksi nimittäin yrityksen A, jolla ei ole vapaaehtoista työterveyshuoltoa, pitäisi maksaa yritykselle B mitään siitä, että tällä on.
Yksi asia maakuntamallissa kyllä muuttuu aivan väkisin – kaupunkiseutujen sisäinen taakanjako. Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan kunnan sote-menoista 81 % aiheutuu kymmenestä prosentista asukkaita. Tätä kymmentä prosenttia on Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla varmaankin suunnilleen yhtä paljon, mutta ei esimerkiksi Kauniaisissa ja Vantaalla. Keskuskaupungeissa asuu suhteessa eniten köyhää väkeä – Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi 17 matalimman tulotason postinumeroaluetta löytyy Helsingistä. Pienet tulot korreloivat vahvasti huonon terveyden ja esimerkiksi toimeentulotuen tarpeen kanssa.
Kun sote-menot siirtyvät kunnilta maakunnalle, keskuskaupungit hyötyvät kermankuorijakuntien kustannuksella. Minusta tässä ei ole mitään väärää – lopputulos muuttuu oikeudenmukaisemmaksi – mutta kehyskunnat ovat keksineet käyttöä niille rahoille, jotka niiltä on säästynyt valikoidun väestön ansiosta. Maakuntaveron vuoksi Helsingin veroäyri tulee laskemaan enemmän kuin Espoon ja Kauniaisten.
Se hyvä puoli tässä tietysti on, että kunnat ryhtyvät taas kaavoittamaan tontteja sosiaaliselle asuntotuotannolle.
= = = =
Yksi oikeasti vaikea asia tähän kuitenkin liittyy. Valinnanvapaus. Miten yksityisille palveluntuottajille maksetaan? Tästä asiasta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä. Ei tämäkään siis niin hankalaa ole.
Valinnanvapaus terveydenhuollossa voi tulla erittäin kalliiksi, mutta muuten se on hyvä asia
Omaisuus- ja tasejärjestelyissä kyllä tulee päänvaivaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluita varmaan toteutetaan jatkossa samoissa kiinteistöissä kuin nytkin. Kuka ne jatkossa omistaa? Kenen lainojen vakuutena ne kenties nyt ovat ja kuinka lainojen sitten käy – entä lainoittaja Kuntarahoituksen? Poistot kenen verotukseen? Mihin tasoon kiinteistöt mahtavat olla arvostettuina taseissa nyt ja entä jatkossa?
Ihmisten ratkaistavissa toki nämäkin kysymykset ovat.
Tämänkin voi ratkaista yksinkertaisesti. Rakennukset ovat kuntalaisten maksamia – siis maakuntalaisten. Rakennukset, joissa on maakunnille siirtyviä toimintoja siirtyvät myös vastuineen maakunnille ilman mitään korjauksia. Jää sitten maakunnan vastuulle päästä eroon rakennuksista, joita ei myöhemmin toimintojen tehostuessa tarvitse.
jype
Eikö se ole vähän epistä, että jos kunta A on rakentanut sairaalan sadalla miljoonalla velkarahalla, jos tämä siirtyy maakunnalle ja velka jää kunnalle.
Maakuntamalli on hölmö. Kolmas verottaja tässä konkurssissa on oikeutettu huoli tilanteessa, jossa olemme verottamassa itsemme hengiltä. Malli tuo mieleen lähinnä tunnetusti surkean brittiläisen sairaanhoidon mallin, siellä rahoitus on tehty vähän toisella tavalla.
Olemassa olevat rahoituslähteet: kunta, KELA ja valtion budjetti ovat vähintään riittävät. Voisiko niitä vähentää? Jos jätetään vain KELA ja budjettirahoitus?
Sosiaaliselle asuntotuotannolle kaavoitettu tontti ei ole koskaan hyvä. Se on markkinahäiriö, jonka kuluttaja maksaa.
Nykyiset kilpavarusteluhenkiset investoinnit tehdään juuri sairaanhoitopiirien velkaantumiselka, ohi kuntien taseen. Nerokasta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tase on myytävä eurolla maakunnalle, niin velat kuin talot samalla. Ihan kaikki. Jos maakunta saa alihinnoittelun taseen, hulvaton meno jatkuu. No, uutta rahaa ei ole, kuntien velka vain siirtyy toiseen paikkaan ja uutta velkaa ei voi rahoittaa.
Kuntarahoituson toki lirissä oikein kunnolla. Mitäs eivät hoitaneet hommaansa vaan syytivät rahaa.
Vastaan vaikken nimimerkki jype olekaan: onhan se vähän epistä. Ehkä kuntien omaisuutta eli terveyskeskuksia ja sairaaloita ei pitäisi siirtää maakunnalle, vaan antaa sen jäädä kunnille joko myytäväksi tai kunnan käytettäväksi. Maakunnan tehtäväksi jäisi, riippuen mallista, ostaa haluamansa palvelut tai maksaa käyttäjän valitsema palvelu.
Toki tällöinkin kunnille voisi jäädä käyttöön terveyskeskus tai sairaala, jossa kukaan ei käy mikäli palvelu siellä on huonompaa kuin muualla. En näe asiassa ongelmaa etenkään, jos kunta on viime hetkillä päättänyt rakentaa sairaalan, jotta oman kunnan alueella olisi sairaala seuraavat 50 vuotta. Tyhmyydestä sakotetaan ja vedätysyrityksestä toivottavasti enemmän.
Helsinki estää pienten ja halpojen asuntojen rakentamista ja jarruttaa kaavoittamista. Tästä koituu satojen miljoonien hyvinvointitappioita. Kun kuntaa ei rangaistaisi sairaista asukkaista, tarve tähän lievenisi. Sosiaalinen asuntotuotanto muuttuisi tarpeettomaksi, kunhan tuetaan ihmisiä.
Apteekit eivät taida kuulua SOTEen millään tavalla. mutta kyllä terveydenhoidon kustannuksiin. Oletteko huomanneet, kuinka nuo ovat ryhtyneet lobbaussotaan. Lääkärilehden kirjoituksessa paheksuivat, kuinka jotkut ostavat lääkkeitä neuvottelematta farmaseutin kanssa. Ainakin tällä seudulla apteekkiväkeä näyttäis olevan aika paljon, olisiko liikaa. Jotenkin ajattelen, että lääkkeiden myynti on logistiikkaa eikä sen kummempaa.
Mitkä ovat vaihtoehdot? Olen ollut mukana panemassa pystyyn yhtä lääkärikeskusta Munkkivuoreen. IBM teki toimitilat Suomeen ja halusi yksityisen lääkärikeskuksen hoitamaan henkilöstönsä asiat. Ei ole naRINAA KUULUNUT. Samoin yksityiset Hammaslääkärien asemat, ne toimivat ja hoitavat potilaat, eivät politikoi. Miksi politikoinnin aiheuttamista lisämaksuista terveyden hoidossa ei puhuta?
tämä ei varsinaiseti kuulu suoraan soteen, muttae sitänpä silti tämän kuningasajatukseni:
On turha kiistellä siitä, pitäisikö tasa-arvon nimissä isien osallistua enemmän lastenhoitoon. Tämä pitää itsessään väitteen, että lasten ja kodinhoito on vähäarvoisempaa työtä. Perhetuttuni hoitaa päivät lapsiaan kotona. Ammatiltaan esiintyvänä taitelijana hänellä on iltakeikkoja, ja nyt hän on joulunalusviikoilla ajoittain kiireapulaisena tavaratalossa. Insinööri-isä hoitaa lapsia illat. Mutsi ja systerin perhe jeesaavat tarvittaessa.
On myös hyvä, että päivähoitopaikan rinnalla vanhemmat voivat itse järjestää hoidon yksityisen perhepäivähoitajan kanssa tai palkkaamalla kotiin lastenhoitajan.
Pienten lasten hoidon ja yksityisen hoidon tuki tulisi määritellä kunnallisen perhepäivähoitajan palkkauskustannuksiksi omavastuuosuudella eli kunnallisella perhekohtaisella päivähoitomaksulla vähennettynä. Palkkauskustannukset käsittäisivät palkan (n 380 e/kk lasta kohti hoitokuukaudessa), lomakorvauksen, sosiaaliturva-, eläke ja muut työnantajavakuutusmaksut sekä verovapaan kustannuskorvauksen mutta eivät hallintokuluja. Perusteena oleva summa tulisi olemaan noin 650 euroa hoitokuukautta kohti eli vuodessa 7.150 euroa, mistä vähennetään perhekohtainen päivähoitomaksu.
Tällä rahalla vanhemmat palkkaavat itsensä tai ulkopuolisen hoitamaan lapsiaan tai tekevät tästä yhdistelmän. Hoitokorvaus on veronalaista tuloa, mutta tästä toiselle maksettu palkka on verotuksessa vähennyskelpoinen. Ottamalla lisäksi hoitolapsia lasten kotihoitaja voi saavuttaa perushoitajan tulotason. Jos lapsi on kunnallisessa puolipäivähoidossa, ym. summasta maksetaan perheelle puolet.
Ehdottamani järjestelmä myös suojaa lapsia, vanhempia ja työntekijöitä huonolta työilmapiiriltä ja mielivaltaiselta johtamiselta. Sen lisäksi lasten perhehoito vähentää ruuhkaa julkisessa liikenteessä ja teillä muutenkin..
Järjestelmän toteuttaminen tässä muodossa lisäisi kuntien menoja n. 250 miljoonaa euroa eli lisäisi kaikkia pienten lasten hoidon kustannuksia n. 10 prosentilla. Toisaalta tarve kalliimpiin ratkaisuihin ja muihin perhetukipalveluihin vähenee.
”Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan kunnan sote-menoista 81 % aiheutuu kymmenestä prosentista asukkaita.”
Onko tämä siis elinkaaritarkastelu? Silloin se kuulostaa suurelta keskittymiseltä. Ellei, tuo on oikeastaan aika pientä, koska eikös pelkästään kahdesta viimeisestä elinvuodesta aiheudu puolet kustannuksista, ja kaksi viimeistä elinvuotta on jotain kolme prosenttia väestöstä.
Saataisko aikaan keskustelu eutanasiasta. Itse en missään tapauksessa halua päätyä noin muutamaa kuukautta pitemmäksi ajaksi vuodeosastoille kuolemaa odottamaan. Vaikka monen mielestä onkin brutaalia yhdistää sote-menot ja eutanasia, niin kytköksissä ne toisiinsa ovat ja vaikkapa poliitikkojen täytyy kyetä asiasta keskustelemaan ja tekemään päätöksiä.
Käsittääkseni SOTE on ihan vain byrokratiaa, se tuotettava tuote on tyystin unohtunut, eikä kukaan välitä siitä pätkääkään.
Yksityispuolen lääkäri hoitaa asiakkaita tuplamäärän verrattuna julkispuolen kolleegaansa, jos edes joku keskittyisi tämän korjaamiseen siinäkin varmaan säästyisi rahaa.
Tuotantoprosessi on siis selvästi rikki, mutta ei korjata kun byrokratian etu on maksimoida rahavirrat.
Ei tarvitse puhua edes eutanasiasta, priorisointi riittää. Suuria rahamääriä käytetään yli 80 vuotiaitten potilaiden leikkauksiin, jotka lisäävät henkilön elinikää keskimäärin puolella vuodella.
Juuri noin, turha tehdä monimutkaista. Sattumalta sivusin tätä samankaltaista sote-rahoituksen ratkaisua – kuten myös kommentissa esiintynyttä huolta kuntien velkatasapainosta – Uuden Suomen Puheenvuorossani Lopetetaan kunnat 1/3: Koska se on järkevää
(Toinen osa paremmasta lähidemokratiasta valmistuu lähipäivinä.)
Minkähänlaisia ”paineita” syntyy reseptilääkkeiden hintoihin, jos ilmeisen tuottoisa käsikauppalääkkeiden myynti menee tavarataloihin.
Paineet reseptilääkkeiden hintoihin katoavat (kaupungeissa) kun apteekin saa perustaa jokainen proviisorin tutkinnon suorittanut ja kun poistetaan kieltä myydä lääkkeitä virfallista hintaa halvemmalla.
Menisin pidemmälle: apteekin tai peräti apteekkien ketjun saa perustaa ja omistaa ken haluaa, mutta kussakin myymälässä tulee olla vastaava proviisori ja henkilökunnalla muuten samat ammattipätevyydet kuin nykyisin.
Analogiana vaikka rakentaminen. Byggnad-firman voi omistaa kuka vaan, mutta työmaalla pitää olla vastaava mestari, sähkötöitä saa tehdä vain sähkömies, räjäytyksiä vain panostaja,…
Osmo et taida tietää yhtä aivan älytöntä lääkebyrokratiaa, joka vallitsee.
Jos on pysyvä sairaus, kuten isolla osalla suomalaisia jossain elämänsä vaiheessa tulee ja siten syö pysyvästi lääkkeitä, niin joka vuosi on se sama lääkärinreseptijumppa, joka ei oikeasti hyödytä ketään. Lääkärissä käynti on käytännössä aivan turha se ei tuota mitään hoidollista lisäarvoa.
Kelabyrokratian takia pysyvästi sairaat juoksevat lääkärissä aivan tarpeettomasti.
Paljonko se maksaa? Aivan turhia lääkärikäyntejä. Lääkäri on jonkinlaisessa byrokratian koneiston valvojan roolissa, eikä toteuta varsinaista ammattiaan.
Toisiko maakuntavero lisää verotusbyrokratiaa? Olen itse ollut mukana verotuksen tietojärjestelmien kehittämisessä. Verotus on toisinaan suorastaan väkisin väännetty monimutkaiseksi. Työllistää ainakin hyvin juristeja valtion hallintoon, jos ei muuta sillä ei saada.
Onkohan aisa näin onnellisetsi. Ongelmana ovat ns. kallit lääkkeet. Pureeko tämä niihin? Luommeko uusia ongelmia?
Tuolla ”siirtyvät myös vastuineen maakunnille ilman mitään korjauksia” yritin sanoa, että niihin liittyvät velat siirtyvät myös. En kyllä tiedä onko velat korvamerkitty noihin rakennuksiin. Mutta ajatus oli siis tasoittaa sitä, jos toinen kunta saa rakennukset myytyä tai vuokrattua sote alueelle ja toisella jää ehkä velkainenkin sairaalarakennus käyttämättömäksi.
Ei kunnan velkoja korvamerkitä. Tässä juuri on se ongelma. Nyt suunnitelmissa on, että keskuistalaiset kunnat voivat siirtää kasan velkaa talojen mukana mutta kaupunkimaiset kunnat eivät voi. Tätä kutsutaan jakautumismalliksi. Rakennusten mukana siirtyisi sama osuus kunnan veloisrta kuin rakennus on kunnan omaisuudesta. Helsinki esimerkiksi ei saisi mitään, koska sillä on maapohjassa niin paljon omaisuutta. Varsinainen puhallus!
Jos kunta on tehnyt tarpeettomia sijoituksia tällainen peli mielessä, voitaisiin kyllä jättää laina osin tai kokonaan kunnan kärsittäväksi. Mutta jos sote-rakennus on tehty perustellusti kuntalaisten sote-tarpeisiin, siirrettäköön rakennus velkoineen sote-alueelle. Näyttövastuu tarpeellisuudesta kunnalla.
Tässä allaa pikkuhiljaa paljastua hitaimmilekin Kepun juoni sote-uudistuksessa maakuntamalleineen. Voitte olla varmoja, että hanke tulee kaupunkilaisille kalliiksi.
Eipä noitakaan pidä yleistää. Tiedän 98-vuotiaan joka toipui lonkkamurtumasta ja elää nyt satavuotiaana edelleen itsekseen.
Vanhuuseläkejärjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi, että ensin se maksaa sinulle mutta kun tietty määrä tulee kelloon niin sitten sinä alat maksaa järjestelmälle. Jos rahat loppuvat ennen elinvuosia, ”korkealaitainen” tulee hakemaan vaikka Portugalista ja sinusta tehdään biopolttonestettä.
Osmo: ”Maakuntien toiminnan rahoittaminen valtion rahalla saisi aikaan karsean mankumis-organisaation, kun maakuntien ei kannattaisi käyttää rahaa säästeliäästi vaan yrittää mankua sitä valtiolta.”
Eihän sen niin tarvitse mennä. Toimenpiteet hinnoitellaan niinkuin erikoissairaanhoidossa nytkin tapahtuu ja valtio maksaa kiinteän hinnan – silloin ei mankuminen auta.
Ja tällä systeemillä ei tarvita monimutkaisia tasausjärjestelmiäkään.
Käsitykseni mukaan näin toimii vakuutusjärjestelmä Saksassa – ja toimii hyvin.
Terveydenhuollon BKT-osuus vuonna 2013
Saksa 10,0 %
Suomi 8,6 %
Tämän uudistuksen piti säästä kolme miljardia, nyt esität viittä miljardia lisää menoja.
Se, että sairaala voisi lähettää rajattomasti laskuja valtiolle ilman mitään kustannusvastaavuutta, tulisi järkyttävän kalliiksi. Tämä juuri on vakuutusmuotoisen terveydenhuollon ongelma. Ei ole ansaintalogiikan kannalta turhaa hoitoa, jos sille vain maksaja löytyy ja nyt esität passiivista maksajaa, joka voi vain maksaa, maksaa ja maksaa. Noin se ei toimi des Saksassa, vaan vakuutusyhtiöt vahtivat tilastollisesti sopimussairaaloita. Jos tunnutaan annettava kustannustehonta hoitoa, sopimus puretaan.
Tuskin velkoja siirretään, eihän siinä olisi mitään järkeä.
Ilmeisesti päädytään siihen, että kiinteistöjä ei siirretä tai siirretään vastikkeetta.
Tärkeintä olisi tietysti, että veronmaksajien rahoilla kertaalleen hankittua omaisuutta veronmaksajat eivät joudu maksamaan kahteen kertaan – sama juttu helsinkiläisillä.
Millä mekanismilla jälkimmäisestä väitteestä seuraa edellinen?
Eihän Saksan ja Suomen kustannusten BKT-osuuksien vertailu kerro kummassa maassa asiat hoidetaan paremmin tai tehokkaammin.
Suomessa pompotetaan, ei saa hoitoa kuin mankumalla, ihmiset lykkäävät terveyskeskukseen menoa viimeiseen asti.
Täytyy muistaa paljonko meidän BKT:ta laskee pitkäaikaistyöttömien suuri määrä, heistähän on käytännössä työkyvyttömiä suuri (suurin?) osa ja työssäkäyvistäkin vajaakykyisiä paljon. Paljonko meidän BKT nousisi jos nämä olisi saatu ajoissa kiinni ja hoidettua. (Noloa että näitä täytyy euroilla puolustaa eikä ihmisarvolla)
Terveydenhuollon tuloksellisuudessa Suomi taisi päihittää Saksan aivan vastikää julkaisussa tutkimuksessa Euro Helth Consumer index 2015. Järjestelmiä verrattiin kuudella osa-alueella, joista Suomi voitti Saksan neljässä, kahdessa tuli tasapeli. Tutkittujen Euroopan maiden joukossa Suomi oli neljäs Hollannin, Sveitsin ja Norjan jälkeen. Saksa oli seitsemäs, eli ei ihan kuralla tuo Saksankaan järjestelmä, paljon kalliimpi, mutta vain vähän huonompi. Katsokaa itse: http://www.healthpowerhouse.com/files/EHCI_2015/EHCI_2015_Index_matrix_A3_sheet.pdf
Vai että ”lähettää rajattomasti laskuja valtiolle” – tuon keksit itse!
Suomeenhan esitetään vahvaa valtion ohjausta ja se voi olla vahvempaa kuin Saksassa eli en esitä kustannusten lisäystä, vaikka sekin saattaisi olla perusteltua.
Saksassa ihmiset ovat tyytyväisiä, Suomessa tyytymättömiä – ja kyllä kai tavoitteena pitäisi olla se, että ihmiset ovat tyytyväisiä, heitä vartenhan tätä järjestelmää ylläpidetään.
Poliitikkojen (myös näköjään entisten) ongelma on se, että he kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin ihmiset itse, mikä ihmisille on parasta.
Tuo malli, jossa olisi toimenpidekohtaiset hinnat ja valtio maksaisi suoritteiden mukaan, on kyllä hylätty ajat sitten juuri siksi, että se tulisi tolkuttoman kalliiksi, koska siinä on järkyttävä insentiivi ylihoitoon. Todennäköisesti valtio maksaa painotetun kapitaation perusteella.
OK, täsmennän: onhan siinä järkeä sen kannalta, jonka velkoja siirretään, muiden (eli enemmistön) kannalta järkeä ei ole – miksi enemmistö siis hyväksyisi sen?
No eipä se Saksan malli ole ’tolkuttoman’ paljon kalliimpi – ja kun Suomen palkkataso on noussut (ja nousee) ero kutistuu koko ajan. Ja kontrollikeinoja on.
Painotettu kapitaatio on toki mahdollinen ja toimiva, mutta siinä on insentiivi olla antamatta hoitoja ja pistää erotus ’taskuun’ – tyytymättömyys ei vähene.
Onhan siinä saatu selville se Suomen systeemin peruspuute: pitkät odotusajat (family doctor same day access – negatiivinen). Eriarvoisuutta tämä selvitys ei havaitse, vaikka monet muut havaitsevat.
Tuntemani pitkiä aikoja Saksassa asuneet suomalaiset ovat tyytyväisiä systeemiin, tuntemani suomalaiset taas valittavat julkisen puolen perusterveydenhuollon kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja – ja kyllähän niistä eroon pääseminen edellyttää lisäresursseja, se on selvä.
Näen asian täysin toisinpäin: Painotettu kapitalisaatio luo insentiivin ehkäisevään terveydenhoitoon ja aikaiseen puuttumiseen.
Jos tarpeellisia hoitoja ei anneta, potilaan tilanne pahenee, ja tämä tulee yleensä kalliimmaksi kuin aikainen puuttuminen.
Voi olla, mutta ennaltaehkäisy jää kunnille – eikä sen vaikuttavuutta ole edes osoitettu.
Ja mikä on ’tarpeellinen hoito’ ja kuka sen määrittää? Ja voihan olla, että potilas kuolee sopivasti ennen kuin tulee kalliiksi.
Riippuu siitä, mitä aikaisella puuttumisella tarkoitetaan. Sillä on merkitystä lähinnä sosiaalitoimessa, terveydenhuolto ei oireettomista ole kiinnostunut.
Ennaltaehkäisy jää(nee) kuntiin, niin sosiaalisten kuin terveydellistenkin ongelmien osalta.
Kyllä terveydenhuolto on myös oireettomista kiinnostunut. On neuvoloita, on rokotuksia, on seulontoja jne. Kun diagnostiikka kehittyy ja halpenee, uudenlaiset seulonnat tulevat kannattaviksi.
Myös sosiaalitoimi kai suurelta osin siirtyy maakuntien alaisuuteen. Jos toiminnan organisointi onnistuu, asiakkaiden pallottelu toimijalta toiselle vähenee ja aikainen puuttuminen helpottuu. Ratkaisevana tekijänä on yhteinen rahapussi.
”Paineet reseptilääkkeiden hintoihin katoavat (kaupungeissa) kun apteekin saa perustaa jokainen proviisorin tutkinnon suorittanut ja kun poistetaan kieltä myydä lääkkeitä virfallista hintaa halvemmalla.”
Tai mitäs jos apteekin saisi perustaa kuka tahansa, kunhan ammatillista toimintaa vetää proviisori, ja tiettyjä itsehoitolääkkeitä myytäisiin myös kaupoista. Tai vielä mieluummmin niin, että sairaalat ja terveyskeskukset huolehtisivat potilailleen avohoitolääkkeet siinä missä nyt tiputettavat lääkkeet, ja maakunta maksaisi lääkkeet riippumatta siitä menevätkö ne suuhun vai suoneen. Osaoptimointi ja avohoitolääkekulujen valvontabyrokratia vähenisivät, lääkeyritysten sairaalalääkkeistä myöntämät suuret hinta-alennukset ulottuisivat myös avohoitolääkkeisiin. Potilaiden elämä helpottuisi: nyt syöpäpotilaani raahautuvat vastaanotolta erikseen apteekkiin ihmettelemään lääkekorvaussysteemin monimutkaisuutta.
Kummma homma kun aspiriini on liian äkäinen aine kauppaan, mutta keskikalja ei ole.
Syltty,
ulehduskipulääkkeisiin kuolee Suomessa aika paljon ihmisiä. En kuitenkaan ole koskaan appåteekissa törmännyt siihen, että tästä varotettaisiin, joten jakelukanavalla ei ole sanottavaa vaikutusta
Ei tarvitse erikseen varoittaa, jos homma pysyy hanskassa pelkällä jakelukanavan voimalla. Eikös Ruotsissa kuolleisuusluvut nousseet juuri siksi, että buranat siirrettiin ruokakauppaan? Oletettavasti osto- ja käyttökynnys sitten sen mukana laski. Luulen myös apteekissa nopeammin huomattavan, jos (reseptitöntä) kipulääkettä tuntuu kuluvan vähän liikaa, koska naama tullee nopeammin tutuksi.
Parasetamoli on hirveä myrkky, joka väärien aineiden kanssa yhteisvaikutuksessa tappaa.
Jostain syytä parasetamolion reseptivapaa lääke, toisaalta esimerkiksi potenssilääkkeet Cialis ja Levitra sekä kortisonipohjaiset astmasuihkeet ovat reseptilääkkeitä, vaikka niillä ei ole mitään tunnettuja vaaroja potilaille.
Lääkelogiikka on aika järjetöntä.
Joitakin lääkkeitä, kuten astmalääkkeitä pidetään reseptiläkkeinä, jotta ne säilyisivät korvattavina.