Tuulivoimaa on syytetty viime aikoina sähkömarkkinoiden sekamelskasta. Suomalainen tuulivoima ei ole pystynyt sotkemaan Suomen sähkömarkkinoita – vielä – koska sitä on niin vähän. Pohjanlahden toisella puolella tilanne on toinen, koska Ruotsissa ja Tanskassa ailahtelevasti päällä olevaa tuulivoimaa on paljon enemmän. Meille tämä ei juurikaan heijastu, koska Suomi on lähes koko ajan eri hinta-aluetta Ruotsin kanssa. Rajoittajana on toisin sanoen siirtoyhteyden heikkous.
Skandinaviaan tuulivoimaa mahtuu suhteellisesti paljon enemmän kuin Suomeen, koska Norjassa ja Ruotsissa on paljon vesivoimaa, jonka tehoa on helppo säätää.
Tuulivoiman lisääntyminen myös Suomessa tulee lisäämään säätövoiman tarvetta. Niinpä Vuotoksen allas on otettu taas esille ja puhutaanpa jopa Vuoksen vesistön voimaloiden muuttamisesta säädettäviksi, jolloin siis veden virtaamaa Vuoksessa säädeltäisiin – ei vuodenaikojen mukaan mutta muutaman päivän aikajänteellä, jolloin Saimaan pintaa ei heilahtelisi pahasti, mutta joen luonne muuttuisi lähinnä Venäjän puolella. (Venäjällä on sama säätöenergian ongelma kuin Suomessa)
Tuulivoima tuo joka tapauksessa tarvetta säätää tehoa sekä kysyntä- että tarjontapäässä.
Yksi tapa estää sähkön hinnan painuminen lähes nollaan olisi tehdä kaupungeissa kaukolämpöä sähkövastuksilla aina silloin, kun sähkön hinta on hyvin alhaalla. Tämä vakauttaisi sähkön hintaa ja säästäisi polttoainetta sekä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä Nyt esteeksi tulee kuitenkin sähkövero. Sähköstä menee veroa 28 €/MWh, mikä tekee kaukolämmön tekemisen sähkökattiloissa kannattamattomaksi, vaikka sähkön saisi ilmaiseksi.
Terveisiä TEM:in energiaosastolle: korjatkaa tämä!
Johtuuko tuulivoiman häiriökäyttäytyminen syöttötariffista? Ei johdu. Se johtuu siitä, että on rakennettu tuulivoimaa. Ihan syöttötariffista riippumatta tuulivoimalla kannattaa tuottaa sähköä aina kun tuulee. Vaikka vähän laakerit kuluvat, niin ne kuluisivat alituisessa voimalan kääntelyssäkin.
Tuulivoiman syöttötariffista ja erityisesti sen tasosta voidaan olla monta mieltä. Minä olisin suosinut investointitukia. Syöttötariffin ongelmat ovat kuitenkin muualla kuin sähkömarkkinoiden ailahtelevuudessa.
Tukitaso määrättiin aivan liian suureksi. Tähän ei selityksi kelpaa, että ei osattu arvata sähkön hinnan alentumista ja siten tuen kasvamista. (Ei se edes kasva. Jos sähkön hinta laskee alle 30 euron, mitä se on suurimman osan ajasta, tuki pienenee ja jos hinta menee negatiiviseksi, mitään tukea ei tule.) Ihan siitä riippumatta, mikä on sähkön hinta, syöttötariffi on räikeä ylikompensaatio.Vika ei ole syöttötariffissa sinänsä, vaan siinä, että se on aivan liian korkea ja tekee tuulivoimasta kohtuuttoman kannattavaa. Pääoman tuottoprosentti liikkuu kaksinumeroisissa luvuissa.
Kun jokaisen kannattaa rakentaa tuulivoimaa, hakemuksia on tullut paljon enemmän kuin on tarkoitus tukea myöntää. Nyt tuetun tuulivoiman määrä on tarkoitus kiinnittää 2500 MW:iin. Tämän jälkeenpäin asetetun rajan laillisuutta tullaan testaamaan oikeusistuimissa, koska hakijoita ei kohdella tasapuolisesti.
Olisiko kannattanut panna tuo 2500 MW:n katto ensin ja huutokaupata tämä teho? Ne olisivat luvan saaneet, jotka olisivat tyytyneet pienimpään syöttötariffiin. Ympäristömielessä tässä ei olisi ollut mitään vikaa, koska yhtä paljon tuulivoimaa olisi tullut, mutta halvemmalla. Samalla tavalla tämä vähemmän tuettu tuulivoimakin olisi tietysti heiluttanut sähkön hintaa Suomessa.
Syöttötariffin valmistelusta kantoi vastuun ministeri Mauri Pekkarinen.
Tuulivoiman syöttötariffi loppuu 12 vuoden kuluttua. Sen jälkeen tuulivoimaloista tulee huonosti kannattavia, koska aina kun tulee, sähkön hinta painuu alas — siis, jos säätövoimaa ja säädettävää kulutusta ei synny.