Suomen synkkä tulevaisuus (11) Uhka koulutettujen maasta muutosta

Pitkit­tyneessä lamas­sa on uhkana koulute­tun nuori­son laa­jamit­tainen maas­ta muut­to. Näin on tapah­tunut Kreikas­sa ja näin kävi Balt­ian mais­sa ja niin on käynyt Puo­las­sa. Näin on käynyt myös Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Uhka kos­kee Suomes­sa eri­tyis­es­ti koulutet­tu­ja nuo­ria, kos­ka heil­lä on kysyn­tää. Henkilöko­htaisel­la tasol­la on aivan ratio­naal­ista lähteä ulko­maille, jos Suomes­sa uhkaa pitkä työt­tömyys – tai vaik­ka ei työt­tömyys, ajau­tu­mi­nen pois oman alan töistä johonkin paljon kun­ni­an­hi­mot­tomam­paan. Suomenkin kannal­ta tämä olisi hyvä, jos nämä nuoret palaisi­vat takaisin parem­pi­en aiko­jen ehkä joskus koit­taes­sa. Onhan paljon parem­pi, että he ylläpitävät ja kar­tut­ta­vat osaamis­taan ulko­mail­la kuin nos­taisi­vat työt­tömyysko­r­vaus­ta Suomessa.

Se on menoa, kun lapset pan­naan paikalliseen koulu­un. Har­va muut­taa enää takaisin.

Suo­mi menet­tää koko ajan koulutet­tua väkeä ulko­maille parem­pi­en palkko­jen houkut­tele­m­ana. Taloudel­lis­ten mallien mukaan pitäisi menet­tää paljon enem­mänkin, ovathan palkat aka­teemi­sis­sa ammateis­sa paljon alem­mat Suomes­sa kuin Kes­ki-Euroopas­sa Yhdys­val­loista puhu­mat­takaan. Palkkaero­jakin suurem­pi on ero ostovoimassa.

Muut­to Ruot­si­in kiihtyi 1960-luvun lop­ul­la, kun ensim­mäiset muut­ta­jat tuli­vat kesälo­ma­l­la Volvoineen Suomeen ja ker­toi­vat ruot­salai­sista palkoista. Nuoret parem­pi­palkkaisi­in mai­hin muut­ta­neet osaa­jat voivat tehdä nyt saman.

Jotkut hark­it­se­vat lähtöä jo ennen opin­to­ja. Yliopis­tosäästöt ovat pelästyt­täneet kun­ni­an­hi­moisia nuo­ria opiske­li­joi­ta. Moni kysyy, kan­nat­taako tääl­lä enää edes opiskel­la, jos ei saa kun­nol­lista opetusta.

Meil­lä ei ole määrät­tömästi varaa sol­i­daarisen yhteiskun­tapoli­ti­ikan terävöittämiseen.

Suo­ma­lais­ten pelim­iljonäärien asen­teet ovat kohdal­laan. He mak­sava­vat kikkailemat­ta verot Suomeen ja sanovat tekevän­sä sen hyvil­lä mielin, kos­ka ovat saa­neet tältä yhteiskunnal­ta ilmaisek­si niin paljon. On takaisin­mak­sun aika.

Kun­pa asen­teet oli­si­vat kaikil­la yhtä ylväät.

Ran­s­ka yrit­ti verot­taa rikkai­ta sol­i­daaris­es­ti aset­ta­mal­la 75 %:n veron yli miljoo­nan euron tuloille. Sen tuot­to jäi negati­ivisek­si, kun rikkaat ran­skalaiset siir­sivät kir­jansa Bel­giaan ja yksi näyt­telijä peräti Venäjälle.

Demarien Suomes­sa aja­mat sosi­daarisu­usverot eivät ole nekään tuoneet val­tion kas­saan juuri lainkaan rahaa, kos­ka ne on kohdis­tet­tu niin rikaisi­in, että heitä on vähän ja kos­ka juuri siinä porukas­sa on mah­dol­lisu­us siir­rel­lä tulo­jaan maas­ta toiseen.

Kap­i­tal­is­mi on menos­sa kohden raivos­tut­ta­van suuria tulo- ja eri­tyis­es­ti omaisu­usero­ja. Paljon parem­pi olisi yhteiskun­ta, jos­sa tulot jakau­tu­isi­vat tasaisemmin.

Amerikkalaiset eläk­er­a­has­tot ovat tuoneet osak­keen­o­mis­ta­ji­na amerikkalaisen palk­it­semisjär­jestelmän euroop­palaisi­in yhtiöi­hin. Sen tarkoituk­se­na on lahjoa toimi­va johto ajat­tele­maan ennen kaikkea osak­keen­o­mis­ta­jan etua. Näitä sato­jen tuhan­sien euro­jen kuukausi­palkko­ja ei tarvi­ta mihinkään, mut­ta jos muut niitä mak­sa­vat, on men­estyk­seen tähtäävän yri­tyk­sen vaikea toimia toisin, kos­ka avain­henkilöt karkaavat.

Suo­mi tulisi tästä lamas­ta ulos paljon parem­pana maana, jos voisimme tehdä tarvit­ta­vat vyönkiristyk­set sol­i­daaris­es­ti. Sel­l­aiseen tarvit­taisi­in kuitenkin yleiseu­roop­palaista poli­ti­ikkaa, mut­ta sel­l­aiseen EU ei pysty.