Tiivistelmä:
Nuoret osaajat määräävät aluekehityksen suunnan. Heillä on varaa valita, minne asettuvat asumaan. Yritysten on pakko seurata perässä ja muiden on seurattava työpaikkoja.
Nuoret akateemisesti koulutetut aikuiset ovat keskittyneet rajusti alueellisesti. Helsinki ja Tampere ovat menestyneet näiden avainhenkilöiden houkuttelemisessa murskaavan hyvin. Yrittäjällä, joka on perustamassa korkeaan osaamiseen perustuvaa yritystä, ei ole Suomessa sijaintivaihtoehdon osalta paljon valinnanvaraa.
= = = =
Suosittu käsitys työpaikkojen sijoittumisesta on, että koulutettu eliitti asettuu asumaan minne haluaa ja työpaikat seuraavat koulutettua eliittiä. Muut taas joutuvat seuraamaan työpaikkoja.
Tähän tulokseen päätyy myös Jyväskylän yliopiston professori Hannu Tervo kansantaloudellisen aikakauskirjan artikkelissaan. Näin avainhenkilöiden asumistoiveet määräävät minne työpaikat syntyvät ja minne lopulta muidenkin pitää muuttaa.
Hannu Tervon tuloksia voi lukea niinkin, että työpaikkojen puute ajaa ihmisiä pois työttömyysseuduilta, eli työpaikat määräävät muuttoliikkeen suunnan pois työttömyysalueilta, mutta sen, suuntautuuko tämä muuttoliike suuriin vai pieniin keskuksiin, määräävät taas ihmiset itse.
Monet hakeutuvat mieluummin suuriin keskuksiin, joihin työpaikkojen on seurattava perässä. Muutakin näyttöä on, että suurten kaupunkien imu asuinalueina kiihdyttää niiden kasvua ja työvoima vetää työpaikkoja perässään, eikä pelkästään päinvastoin.
Koulutettu väki on asenteiltaan urbaania. Maalaiskuntien vaikeudet houkutella terveyskeskuslääkäreitä tai opettajia ovat hyvänä osoituksena kaupunkimain elinympäristön arvostuksesta akateemisesti koulutettujen keskuudessa.
Avainryhmänkymmenen kärkikaupunkia
Yritysten avainhenkilöiden työmarkkinoista on vaikea saada tilastoja, mutta hyvästä korvikkeesta käy nuorten 25–34-vuotiaiden akateemisen loppututkinnon suorittaneiden aikuisten sijoittuminen maassa. Tilastokeskuksen Väestön koulutusrakenne ‑tietokannan tietojen mukaan loppututkinnon suorittaneet keskittyvät etenkin pääkaupunkiseudulle sekä Tampereelle, Ouluun ja Turkuun (taulukko 1).
Luvussa eivät ole mukana opiskelijat lukuun ottamatta jatko-opiskelijoita, koska kyse on akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Mukana ovat siis vain akateemisen loppututkintoon suorittaneet, eivät kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, mikä korostaa alueellista keskittymistä. Sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat esimerkiksi jakautuvat paljon tasaisemmin ympäri maata.
Kutsun tätä joukkoa avainryhmäksi. Koko avainryhmästä 69 prosenttia keskittyy kymmeneen kaupunkiin. Vertailun vuoksi todettakoon, että koulutustaustasta riippumatta kyseisestä 25–34-vuotiaiden ikäluokasta noissa kymmenessä kaupungissa asuu 49,3 prosenttia ja koko väestöstä 36,6 prosenttia.
Jos laajennamme tarkastelua kunnan rajojen yli ja tutkimme kokonaisia kaupunkiseutuja, havaitsemme, että viidellä kaupunkiseudulla – Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla – avainryhmästä asuu 72 prosenttia, joista yksin Helsingin seudulla 45 prosenttia.
Helsinki on lajissaan ylivoimainen. Vuodesta 2007 vuoteen 2013 Helsingin seudun osuus avainryhmästä on kasvanut 1,5 prosenttiyksikköä.
Helsinki ja Tampere ylivertaisia
Tuntuu luonnolliselta, että merkittävä osa korkeakouluista valmistuneista jää valmistuttuaan opiskelupaikkakunnalle. Tämä selittää avainryhmän kohdalla kuitenkin vain osan Helsingin seudun vetovoimasta. Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan sitä, millainen osuus viidellä tärkeimmällä opiskelijapaikkakunnan kaupunkiseudulla on akateemisesti koulutetuista nuorista sekä alueen tiedekorkeakouluista valmistuneista (taulukko 2).
[LISÄYS 22.10. Taulukossa on nolo virhe. Excel-taulukossani Tampereen teku on joutunut erehdyksessä sarakkeeseen “muu”. Tampereen osuus valmistuneista on 12,34%, ja suhde 0,81. Tämä korostaa Helsingin ylivoimaa ainoana yli yhden kertoimella olevana kaupunkiseutuna, mutta ei kumoa Tampereen selvää kakkossijaa. Vähän hävettää. Kiitän Jaakko Stenhälliä huomiosta.]
Vuosina 2005–2014 Helsingin seudun osuus nuorista akateemisesti koulutetuista aikuisista on korkeampi kuin alueella sijaitsevien korkeakoulujen osuus valmistuneista. Tämä pätee myös Tampereen seutuun. Helsinki ja Tampere poikkeavat siis selvästi muista korkeakoulupaikkakunnista. Ne ovat onnistuneet houkuttelemaan asukkaikseen muualla valmistuneita nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia enemmän kuin ovat menettäneet itse kouluttamiaan muualle Suomeen (suhdeluku taulukossa yli 1,0:n).
Vaikka tilastoista poistettaisiin kaikki Helsingin seudun korkeakouluista valmistuneet, Helsingin seutu olisi ylivoimainen akateemisten nuorten aikuisten keskittymä maassa. Tällä mittarilla Tampereen ero sen vanhaan kilpakumppaniin Turkuun on silmiinpistävän suuri.
Jos pitää paikkansa, että missä nuori koulutettu väestö nyt, siellä koko kansa huomenna, Suomen tuleva aluerakenne on hyvin urbaani ja keskittynyt.
Huomattakoon, että tilastoissa ovat mukana myös opettajat, lääkärit, papit, käräjäoikeuksien tuomarit ja monet julkisen hallinnon parissa työskentelevät, jotka ovat luonnollisesti jakautuneet koulutettuja ikätovereitaan tasaisemmin ympäri maata. Jos mukana olisivat vain yrityksissä työskentelevät, jakauma olisi oletettavasti alueellisesti vielä paljon vinoutuneempi.