Yleiskaava ja toimitilatarpeen mitoitus

Yleiskaavas­sa varaudu­taan siis väestönkasvu­un 260 000 asukkaal­la (jos­ta 28 000 on kaa­vatyön ollessa kesken jo tul­lut kaupunki­in). Tämän on kat­sot­tu tarkoit­ta­van noin 180 000 uut­ta työ­paikkaa ja sen taas on kat­sot­tu vaa­ti­van 5,4 miljoon­aa ker­rosneliötä uut­ta toim­i­ti­laa. Tehokku­udel­la yksi tähän menisi siis 5,4 neliökilometriä.

Pure­taan­pa vähän oletuksia.

Työ­paikkao­mavaraisu­us ennallaan

Tässä olete­taan, että Helsin­gin suh­teelli­nen työ­paikkayliomavaraisu­us säi­lyy ennal­laan. (Min­un tasku­laski­meni muuten antaa uusien työ­paikko­jen tarpeek­si 165 000 lisä­työ­paikkaa, enkä ole ottanut edes huomioon työikäis­ten ikälu­okkien pienen­e­mistä. Var­maankin olen ymmärtänyt jotain väärin.)

Naa­purikun­nat var­maankin näkevät tämän vähän eri taval­la, eikä ole­tus oikein vas­taa myöskään men­nyt­tä kehi­tys­tä. Mut­ta tämä luku onkin tavoit­teelli­nen. Esimerkik­si Tukhol­mas­sa keskus­tan osu­us työ­paikoista on selvästi suurem­pi kuin Helsingis­sä, jos­sa niitä on sirot­tunut yltym­päri­in­sä. Työ­paikko­jen keskit­tymi­nen hyvien liiken­ney­hteyk­sien var­relle on hyvä asia. Tilas­toimme yleen­sä joukkoli­iken­teen käytön työ­matkoil­la kodin sijain­nin mukaan. Jos tilas­toisimme sen työ­paikan sijain­nin mukaan huo­maisimme, että tämä tuot­taa suurem­mat erot. Espoolaiset tule­vat joukkoli­iken­teel­lä Helsin­gin keskus­tas­sa ole­vaan työ­paikkaan paljon toden­näköisem­min kuin helsinkiläi­nen Espoos­sa sijait­se­vaan työpaikkaan.

Työ­paikko­jen tuot­tavu­us kas­vaa kasautu­mise­tu­jen vuok­si. Paljon työ­paikko­ja lähel­lä toisi­aan lisäävät vuorovaiku­tuk­sen kaut­ta tois­t­en­sa kehi­tys­tä. Pelkkä fyysi­nen läheisyys ei riitä. Tarvi­taan kon­tak­tikaupunkia, jos­sa liiku­taan päivisin kävellen.

Naa­purikaupun­git ovat kyl­lä kehit­täneet toimi­van kokoisia työ­paikkakeskit­tymiä – esimerkik­si Espoo Keilaniemeen – mut­ta taval­la, jos­sa ”Tör­mäsin töistä lähtiessäni naa­pu­ri­fir­man tuoteke­hi­tysinsinööri­in.” tarkoit­taa lom­moa lokasuojassa.

Ei siis ole huono aja­tus sinän­sä vahvis­taa Helsin­gin pääkeskus­ta työpaikkakeskittymänä.

Helsin­gin ongel­mana on työ­paikko­jen kaavoit­ta­mi­nen melu­muurik­si pitkin päätei­den var­sia paikkoi­hin, jot­ka ovat työ­paik­ka-alueina aika heikkoja.

Epäilen, että tämä tavoite ei tule toteu­tu­maan, vaan työ­paikko­ja on kym­meniä tuhan­sia suun­nitel­tua vähem­män siinä vai­heessa, kun asukkai­ta on tuo 860 000, mut­ta en lähde tätä lukua vastustamaan.

Toimis­to­jen väljyys ennallaan

Jos 180 000 työ­paikkaa edel­lyt­tää 5,4 ker­rosneliötä tarkoit­taa tämä, että tilaa on 30 k‑m² työn­tek­i­jää kohden. Näin on ollut joskus, mut­ta näin ei ole enää tule­vaisu­udessa. Uusis­sa toimis­tois­sa on nyky­isin neliöitä 10 – 15 työn­tek­i­jää kohden.

Jos toimis­toti­la henkeä kohden vähe­nee vaik­ka vain yhdel­lä kol­man­nek­sel­la, 560 000 työ­paik­ka mah­tuu samaan tilaan kuin 380 000 työ­paikkaa nyt.

Nyt täy­tyy toki tehdä ero ker­rosneliön ja toimi­s­toneliön välil­lä. Kolmekym­men­tä ker­rosneliötä tarkoit­taa noin 25 toimistoneliötä.

Min­un mielestäni yleiskaavas­sa on miljoo­nia toimi­s­toneliöitä liian paljon. Ylim­i­toi­tus ei ole sinän­sä vaar­al­lista, kos­ka se antaa yri­tyk­sille mah­dol­lisu­u­den vali­ta itselleen opti­maa­li­nen sijainti.

Varas­tois­sa ja myymälöis­sä tietysti on pin­ta-alaa henkeä kohden selvästi enem­män kuin toimistoissa.

Kaavamerk­in­tä ei saisi olla niin vah­va, että se estää toimis­tolle varat­tu­jen aluei­den muut­tamista asumiseen.