Yleiskaavassa varaudutaan siis väestönkasvuun 260 000 asukkaalla (josta 28 000 on kaavatyön ollessa kesken jo tullut kaupunkiin). Tämän on katsottu tarkoittavan noin 180 000 uutta työpaikkaa ja sen taas on katsottu vaativan 5,4 miljoonaa kerrosneliötä uutta toimitilaa. Tehokkuudella yksi tähän menisi siis 5,4 neliökilometriä.
Puretaanpa vähän oletuksia.
Työpaikkaomavaraisuus ennallaan
Tässä oletetaan, että Helsingin suhteellinen työpaikkayliomavaraisuus säilyy ennallaan. (Minun taskulaskimeni muuten antaa uusien työpaikkojen tarpeeksi 165 000 lisätyöpaikkaa, enkä ole ottanut edes huomioon työikäisten ikäluokkien pienenemistä. Varmaankin olen ymmärtänyt jotain väärin.)
Naapurikunnat varmaankin näkevät tämän vähän eri tavalla, eikä oletus oikein vastaa myöskään mennyttä kehitystä. Mutta tämä luku onkin tavoitteellinen. Esimerkiksi Tukholmassa keskustan osuus työpaikoista on selvästi suurempi kuin Helsingissä, jossa niitä on sirottunut yltympäriinsä. Työpaikkojen keskittyminen hyvien liikenneyhteyksien varrelle on hyvä asia. Tilastoimme yleensä joukkoliikenteen käytön työmatkoilla kodin sijainnin mukaan. Jos tilastoisimme sen työpaikan sijainnin mukaan huomaisimme, että tämä tuottaa suuremmat erot. Espoolaiset tulevat joukkoliikenteellä Helsingin keskustassa olevaan työpaikkaan paljon todennäköisemmin kuin helsinkiläinen Espoossa sijaitsevaan työpaikkaan.
Työpaikkojen tuottavuus kasvaa kasautumisetujen vuoksi. Paljon työpaikkoja lähellä toisiaan lisäävät vuorovaikutuksen kautta toistensa kehitystä. Pelkkä fyysinen läheisyys ei riitä. Tarvitaan kontaktikaupunkia, jossa liikutaan päivisin kävellen.
Naapurikaupungit ovat kyllä kehittäneet toimivan kokoisia työpaikkakeskittymiä – esimerkiksi Espoo Keilaniemeen – mutta tavalla, jossa ”Törmäsin töistä lähtiessäni naapurifirman tuotekehitysinsinööriin.” tarkoittaa lommoa lokasuojassa.
Ei siis ole huono ajatus sinänsä vahvistaa Helsingin pääkeskusta työpaikkakeskittymänä.
Helsingin ongelmana on työpaikkojen kaavoittaminen melumuuriksi pitkin pääteiden varsia paikkoihin, jotka ovat työpaikka-alueina aika heikkoja.
Epäilen, että tämä tavoite ei tule toteutumaan, vaan työpaikkoja on kymmeniä tuhansia suunniteltua vähemmän siinä vaiheessa, kun asukkaita on tuo 860 000, mutta en lähde tätä lukua vastustamaan.
Toimistojen väljyys ennallaan
Jos 180 000 työpaikkaa edellyttää 5,4 kerrosneliötä tarkoittaa tämä, että tilaa on 30 k-m2 työntekijää kohden. Näin on ollut joskus, mutta näin ei ole enää tulevaisuudessa. Uusissa toimistoissa on nykyisin neliöitä 10 – 15 työntekijää kohden.
Jos toimistotila henkeä kohden vähenee vaikka vain yhdellä kolmanneksella, 560 000 työpaikka mahtuu samaan tilaan kuin 380 000 työpaikkaa nyt.
Nyt täytyy toki tehdä ero kerrosneliön ja toimistoneliön välillä. Kolmekymmentä kerrosneliötä tarkoittaa noin 25 toimistoneliötä.
Minun mielestäni yleiskaavassa on miljoonia toimistoneliöitä liian paljon. Ylimitoitus ei ole sinänsä vaarallista, koska se antaa yrityksille mahdollisuuden valita itselleen optimaalinen sijainti.
Varastoissa ja myymälöissä tietysti on pinta-alaa henkeä kohden selvästi enemmän kuin toimistoissa.
Kaavamerkintä ei saisi olla niin vahva, että se estää toimistolle varattujen alueiden muuttamista asumiseen.
”… ei saisi olla niin vahva, ettei se estä … ”
Hetkinen … !
Siis pitäisikö tuon olla ’niin vahva, että se estää … ’ ?
Olisiko tekstin tuon kohdan tarkistus paikallaan?
Liian monimutkainen ajatus. Muutin.
Tarkoittaako tuo jotain vapaaehtoisuutta vai kaavoituksella ohjaamista? Nykyisessä tilanteessa, jossa Helsingin keskustassa on runsaasti työpaikkoja, Helsingistä on paljon helpompi käydä joukkoliikennevälineillä töissä Espoossa kuin Espoosta Helsingissä, sillä busseja on tuohon suuntaan tarjoilla runsaasti, ne ovat lähes tyhjiä, ja teillä ei ole ruuhkaa.
On mahdollista, että jotkut espoolaiset työnetkijät olisivat joskus ryhtyneet keskustelemaan jonkun tuntemattoman kanssa jostain luovasta ajatuksesta pikaisesti lounastaessaan, mutta ei tuo ole mikään merkittävä kontaktien syntymis- tai ylläpitotapa. Nykyään voi kommunikoida netissäkin, tai alan tilaisuuksissa/kokouksissa, ja vapaa-ajalla missä tahansa pääkaupunkiseudulla.
On huono ajatus ainakin siinä mielessä, että niemelle tulevan liikenteen ruuhkautuminen ja pitkät työmatkat Nurmijärveltä asti ovat jo nyt selvä ongelma. Olisi järkevämpää muuttaa muutama keskustan toimisto asunnoiksi, niin kaupunki elävöityisi paremmin, ja saattaisi myös houkutella luovaa väkeä tuollaista pendelöintimammuttia paremmin.
Ja jos tähtäät johonkin luovan väen lounastaukotapaamisiin, satatuhatta työpaikkaa ei auta, jos niitä vahvimmin luovia ihmisisä on tuossa suuressa joukossa vain tuhat. Luovuutta voisi paremmin ylläpitää Otaniemen teknologiakylän tyyliin paikoissa, jotka keskittyvät määrän sijasta laatuun.
Miksi nuo 860 000 tulisivat kaupunkiin, vaikka heillä ei ole työpaikkaa? Luuletko luovien ihmisten ensin tulevan hengailemaan kahviloihin, odottamaan, että Helsinki järjestää heille työpaikkoja? Eikö marssijärjestyksen pitäisi olla toinen?
Espoon työpaikat ovat hajallaan ja toisaalta pitää vaihtaa toisesta bussista tai ´muusta kulkuneuvosta Espoon bussiin Kampissa. Se tosin muuttuu ensi syksystä lähtien kun länsimetro aloittaa jolloin helsinkiläisetkin pääsevät helpommin töihin ainakin Keilaniemen-Otaniemen-Tapiolan-Olarin ja Matinkylän seuduille.
Tiedonvaihtoa ei synny siten että insinööri kohtaa toisen insinöörin koska heitä sitoo salassapitovelvollisuudet vaan esim jos insinööri kohtaa muotoilijan. Ja voi siinä sivussa syntyä ”muutakin vaihtoa”
Luulen että valtaosa Espoon työpaikoista on suoran bussiyhteyden päässä Helsingin keskustasta. En usko metron helpottavan reiitystä, vaan tuovan vain lisäkapasiteettia.
Ja nyt bussit siis ajelevat toiseen suuntaan tyhjinä, mikä on tietenkin resurssien tuhlausta. On selvä että, Helsingin nykyinen (epäoptimaalinen) tähtimäinen joukkoliikenne tarjoaa keskustan asukkaille helpomman mahdollisuuden käydä töissä Espoossa kuin mitä töissä käyminen on toiseen suuntaan.
Aivan, luonastauolla ei sovi lörpötellä. Tietenkin voi keskustella sekä insinöörin että muotoilijan kanssa aiheista, jotka eivät liity oman firman salaisuuksiin. Mutta Helsingissä lounastauolla sääntö on, että ventovieraita ei pidä puhutella. Tutut voivat sopia lounastapaamisesta, mutta nykyään informaation vaihto somessa taitaa olla merkittävämpää, Mekin tapaamme täällä blogissa yhtenään ja voimme vaihtaa ajatuksia, olematta siis sidoksissa mihinkään tiettyyn yhden kaupungin kortteliryhmään.
Tarkoitan tällä sitä, että OS puhaltaa mielellään hieman ilmaa tuohon satunnaiseen kahvilatapaamiskulttuuriin tukeakseen suosikkikaavoitusratkaisujaan. Satunnaiset tai lyhytmatkaiset kahvilatapaamiset olisivat tietenkin pieni lisäetu tämän nettikommunikointiin päälle, mutta aika marginaalinen. Koko pääkaupunkiseudulla tuttujen tapaaminen järjestyy helposti muutenkin, siitä riippumatta ovatko kahden tutun työpaikat sadan metrin päässä toisistaan vai eri kaupunginosissa.
Tämä blogialusta on ihan hemmetin paljon halvempi ratkaisu kuin rakentaa Suomi uudestaan. Mutta ei sillä, omistan vähän rakennusliikkeitä ja infrafirmoja, ehkä Osmokin, kannattaisi ainakin. Muulla ei ole merkitystä. Koetetaan vaurastua ilmiöistä vaikka ne eivät olisikaan kovin mielekkäitä.
Hyvä veikkaus voisi olla sijoittaa aina rahaa siihen, mitä helsinkiläiset vaativat, oli se sitten tukia lisärakentamiseen tai pala naapurikunnasta. Tämä perustuu siihen oletukseen, että koska suuri osa päättäjistä ja vaikutusvaltaisista lobbareista joka tapauksessa asuu pääkallonpaikalla, myös sikäläiset haaveet saavat tavallista useammin poliittista tukea.
”…Työpaikkojen tuottavuus kasvaa kasautumisetujen vuoksi. Paljon työpaikkoja lähellä toisiaan lisäävät vuorovaikutuksen kautta toistensa kehitystä. Pelkkä fyysinen läheisyys ei riitä. Tarvitaan kontaktikaupunkia, jossa liikutaan päivisin kävellen…”
Osmo, miten tähän sopii valtion ja Helsingin kaupungin toimintojen siirtäminen pois ruutukaavakeskustasta, spåran ulottuvilta?
Ette tainneet ymmärtää mitä tarkoitin. En kirjoittanut luonaistauoista mitään vaan muista tilanteista joissa insinööri ja muotoilija voivat kohdata.
Luulo, harvemin uskokaan, on tiedon väärti.
Kumpi on suurempaa resurssien tuhlausta, yksittäiset tyhjänä ruuhkaa vastaan ajavat julkisen liikennen kulkuvälineet, vai ne Espoota halkovat moottoritiet, joiden toinen suunta on aina tukossa ja toinen suunta lähes tyhjä autoista.
Tätä voisi toki jatkaa kaikkiin niihin resursseihin, jotka esimerkiksi yöaikaan ovat käyttämättä. Tai tuulimyllyihin, joita vastustetaan sen takia, että 100% ajasta ei tuule.
Yleisesti kannattaa pyrkiä resurssitehokkuuteen. Esimerkiksi ihmisen liikuttelu 2000 kg painavalla autolla lentokentän levyistä moottoritietä pitkin on eri kertaluokan asia kuin vastaavan asian hoitaminen kävellen tai pyörällä. Yleiskaava osaltaan tähdännee siihen, että vaikkapa esimerkin tapauksessa koko autoilun vaatiman infran sijaan käyttämättämättömänä olisikin pelkkä kenkäpari.
Onko tietoa?
Eivätkö nuo ole jokseenkin yksi ja sama asia? Vai tarkoititko, että moottoritiet ovat turhia? Jossain määrin olisin tuosta samaa mieltä. Helpoiten moottoriteitä (henkilöautoilua, ja bussiliikennettäkin) voisi vähentää laittamalla fossiilisille polttoaineille niiden haittavaikutuksia vastaavat maksut.
Mieluiten niihin, jotka ovat käyttämättä, mutta joille löytyisi hyvää käyttöä.
Pitkillä etäisyyksillä kävely ja pyöräily voivat käydä pitkästyttäviksi. Mutta niiden osuutta voisi tosiaan nostaa fossiilisten haittamaksuilla.
OS:n jutuista sai vähän sen vaikutelman, että hän aikoo maksimoida pendelöintiliikenteen määrän (ja myös uuden rakentamisen määrän). Ei ollenkaan hyvä.
Osmo, voisitko selittää, miksi kaavaan pitää merkitä toimitila?
”Tätä voisi toki jatkaa kaikkiin niihin resursseihin, jotka esimerkiksi yöaikaan ovat käyttämättä.”
Joo, kuten esmes sun paskahuussis ja suihkukaappis. Käyttämättä suurimman osan aikaa, joten varmaankin kunnon vihreänä haluat nyt luopua mokomista kerskakulutuksen ja yksityisomistuksen inhoista symboleista ja alat ajamaan taloyhtiöönne kollektiivihuusseja porraskäytäviin?
Mutta kyllähän sun kommenttis tietenkin siinä mielessä ymmärtää, että olet kommenteistasi päätellen patologinen autojenvihaaja. Mutta harvemmin niin sinä kuin muutkaan kuitenkaan näkevät sitä malkaa siellä omassa silmässään…
”Mutta niiden osuutta voisi tosiaan nostaa fossiilisten haittamaksuilla.”
Voisi joo, mutta noitahan ei kyllä tulla näkemään. Onneksi.
Siltä tosiaan vähän näyttää, että puheita poliitikoilta tullaan kuulemaan, mutta tekoja ei nähdä. Onni tuo ei ole edes autoille. Voivat jossain vaiheessa ryhtyä lastenlasten autot vaikka köhimään, kun on ilma paksuna hiilidioksidista. Tosin kuljettajalta voi mennä taju jo aiemmin.