Jäähyväiset eduskunnalle (2): Talouskehitys

Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa 2011 oli vaikeuk­sia sopia talouske­hi­tyk­ses­tä, kos­ka kokoomus ei halun­nut liikaa velka­an­tu­mista eivätkä demar­it liian kovia leikkauk­sia. Ongel­ma ratkaisti­in paran­tele­mal­la ohjel­man poh­jana ole­via talousen­nustei­ta. Yleen­sä käytetään VM:n ennustet­ta, mut­ta hal­li­tus­neu­vot­teli­jat tekivät kokon­aan omansa.

Sovit­ti­in myös, että jos talouske­hi­tys on ennakoitua parem­pi, nousukaut­ta joudute­taan alen­ta­mal­la vero­ja ja lisäämäl­lä meno­ja ja jos talous sakkaa, lamaa syven­netään vas­taavasti. Suomes­sa talous­poli­ti­ik­ka on usein myötäsyk­listä – eri­tyis­es­ti kokoomus on saanut tuhoa aikaa yliku­umen­ta­mal­la suh­dan­tei­ta aivan väärin ajoite­tu­il­la veronalen­nuk­sil­la. Har­voin täl­laista kuitenkaan pan­naan paperille.

Suomes­sa pitäisi tehdä nousukausi mah­dol­lisek­si lisäämäl­lä työn tar­jon­taa, vaik­ka se suur­työt­tömyy­den olois­sa tun­tuukin kum­malliselta. Ruot­si lisäsi työn tar­jon­taa roimasti eikä se nos­tanut työt­tömyyspros­ent­tia vaan ter­ve­hdyt­ti talout­ta. Ran­s­ka taas osoit­ti päin­vas­taisen. Vähen­tämäl­lä työn tar­jon­taa työaikaa lyhen­tämäl­lä ei työt­tömyyt­tä saatu vähen­netyk­si lainkaan. Käytän kir­jas­sa paljon sivu­ja perustel­lak­seni työn tar­jon­nan lisäämisen vält­tämät­tömyy­den. Edullisin tapa lisätä työn tar­jon­taa on pois­taa kan­nustin­loukku­ja ja kuntout­taa työttömiä.

Ruotsin työ­markki­napoli­ti­ik­ka oli Suomen mit­ta­pu­un mukaan oikeis­to­laista, mut­ta sen ansios­ta siel­lä on voitu har­joit­taa paljon vasem­mis­to­laisem­paa hyv­in­voin­tipoli­ti­ikkaa. Meil­lä taas tehdään erit­täin oikeis­to­laisia säästöjä, kos­ka mata­lan työl­lisyy­den vuok­si rahat eivät riitä.

Joitain rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia sen­tään saati­in aikaan. Työt­tömyys­tur­vaan tuli 300 euron etuoikeutet­tu tulo, mikä ymmär­ret­täväl­lä suomel­la tarkoit­taa, että niin paljon saa kuukaudessa ansai­ta ilman että työttömyys­ päivära­ha piene­nee. Sama etuoikeutet­tu tulo päätet­ti­in lait­taa myös ansio­tu­lo­jen osalta asum­is­tu­keen. Ensimmäi­ set koke­muk­set työt­tömyys­tur­van suo­jao­su­ud­es­ta on jo saatu. Työt­tömien­haluhakeu­tu­ati­lapäistöi­hi­non­selvästi kas­vanut niin, että uud­is­tus tulee julkiselletaloudelletodennäköisestiplusmerkkiseksi.

Jos­sain vai­heessa Jut­ta Urpi­lainen ilmeis­es­ti oival­si, ettei talouden­pito voi jatkua näin. Tämä heräämi­nen vei häneltä puolueen puheenjohtajuuden.

Kun puolueet eivät voineet luot­taa toisi­in­sa, oudois­sa olo­suhteis­sa syn­tyneestä hal­li­tu­so­hjel­mas­ta tuli pyhä kir­ja, jota yli­t­ulkit­ti­in. Sen seu­rauk­se­na talous meni pikku­tarkasti saivarteluk­si eikä mitään voitu liikut­taa. Syn­tyi myös kum­malli­nen lap­sil­isäpäätös, lap­sil­isää leikat­ti­in (säästö), mut­ta osa leikkauk­ses­ta palautet­ti­in vero­tuk­sen lap­sivähen­nyk­sen kaut­ta (veron alennus).

Hal­li­tuk­sen toimeen­pane­mista ”säästöistä” suurin osa oli silkkaa filunkia. Kun­tien tehtäviä piti kar­sia mil­jardil­la eurol­la. Tuo mil­jar­di otet­ti­in kyl­lä kun­tien val­tiono­suuk­sista, mut­ta tehtäviä ei kar­sit­tu vaan lisättiin.

Hal­li­tuk­sen saa­mat­to­muu­den jäljiltä maan talous oli vaa­likau­den päät­tyessä huo­mat­tavasti huonom­mas­sa jamas­sa kuin sen alkaessa.

Jotain pitäisi tehdä työ­markki­noil­la. Kak­si maa­ta Euroopas­sa on onnis­tunut, Sak­sa ja Ruot­si. En pidä Sak­san mini­job-jär­jestelmästä, mut­ta parem­pi sekin on kuin tämä mei­dän hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan hitaan näivet­tämisen politiikka.

Tässä me olemme tärkeän valin­nan edessä. Huonoin vai­h­toe­hto on, ettemme tee taaskaan mitään.

= = =

(Jot­ka ovat luke­neen kir­jan tietävät, ettei tämä refer­aat­ti vas­taa kir­jan sisältöä. Talous­luku on niin pitkä ja polveil­e­va, ettei sen lyhen­tämi­nen ole oikein mahdollista)