Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on laskenut, että julkisen talouden sopeu­tus­tarve on noin kuusi mil­jar­dia euroa. Tämä on noin kolme pros­ent­tia brut­tokansan­tuot­teesta. Työl­lisyytemme lep­ää vien­nin hiipumisen takia koti­maisen kysyn­nän varas­sa. Jos kysyn­nästä pois­tet­taisi­in heti ensiku­un alus­sa kuusi mil­jar­dia, ajaisimme kansan­talouden syvään lamaan, eikä julki­nen talous kohen­tu­isi lainkaan.

Vaik­ka sopeu­tus on vält­tämätön, sitä ei voi siis toteut­taa ker­ral­la. Ura, joka tähtää julkisen talouden ali­jäämän mak­si­maaliseen paran­tamiseen, ei ole mak­si­maal­is­ten leikkausten tie. Sopeu­tus on osat­ta­va ajoit­taa järkevästi. Leikkauk­set pitäisi toteut­taa nousukau­den aikana. Olisi hyvä kek­siä sel­l­aisia meno­jen leikkauk­sia ja vero­jen koro­tuk­sia, jot­ka voitaisi­in pan­na toimeen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la, kun suh­dan­tei­den parane­m­i­nen antaa siihen tilaa. Verop­uolel­la arvon­lisäveroa on mah­dol­lista korot­taa parin kuukau­den varoi­tusa­jal­la. Meno­jen osalta tämä on vaikeampaa.

Pieni vih­je menoleikkausten ajoituk­seen: jos aikaistat­te julk­isia investoin­te­ja, kokon­aiskysyn­tää ajatellen voidaan menoleikkauk­sia toteut­taa nopeam­min. Jos kyse on vält­tämät­tömästä investoin­nista, joka on joka tapauk­ses­sa tehtävä muu­ta­man vuo­den sisäl­lä, aikaist­a­mi­nen ei mak­sa mitään. Itse asi­as­sa aikaist­a­mi­nen säästää rahaa, kun val­tio yhä (tois­taisek­si) saa lainaa negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la. Kymme­nen vuo­den lainan korko on muis­taak­seni 0,7 % ja EKP on luvan­nut meille kah­den pros­entin inflaation.

Kuusi mil­jar­dia on paljon rahaa. Se on sata­nen kuus­sa jokaiselta suo­ma­laiselta, lapset mukaan luet­tuna. Lapset on hyvä laskea mukaan, kos­ka eivät hekään säätöiltä säästy. Jos se tehtäisi­in kun­tien ja val­tion työvoimaa vähen­tämäl­lä, väkeä pitäisi pan­na pihalle noin satatuhat­ta. Se on aivan mah­do­ton määrä. Tätä ei olisi mah­dol­lista tehdä kajoa­mat­ta koului­hin, päiväkotei­hin ja ter­vey­den­huoltoon, kos­ka pääosa työvoimas­ta on niis­sä. Siitä tulisi karmea­ta jälkeä.

Hal­li­tus­ta muo­dosta­vat puolueet ovat pyhästi luvan­neet, ettei vero­ja kuitenkaan korote­ta. Tässä tulee esi­in tulk­in­ta. Lap­sil­isien leikkaami­nen on menoleikkaus, mut­ta koti­talousvähen­nyk­sen pienen­tämi­nen on muodol­lis­es­ti veron koro­tus. Tämä saivartelu sai viime vaa­likaudel­la aikaan hölmöy­den, kun lap­sil­isiä leikat­ti­in, mut­ta osa leikkauk­ses­ta palautet­ti­in siirtämäl­lä lap­sil­isästä osa vero­tu­keen. Jos lap­sil­isät mak­set­taisi­in meil­lä niin kuin monis­sa muis­sa mais­sa vero­tuke­na eikä suo­rana tulon­si­ir­tona, niitä ei voisi leika­ta (veronko­ro­tus), mut­ta nyt tul­laan leikkaamaan.

Rin­nas­takaa menot ja verotuet toisi­in­sa, niin saat­te aikaan järkeväm­pää poli­ti­ikkaa. Edelleen, vero­tuk­sen haitallisu­ut­ta ei mita­ta keskimääräisel­lä veroas­t­eel­la vaan mar­gin­aaliv­erol­la ja verokiilalla.

Kun kun­tien työvoimas­ta ei voi vähen­tää sataatuhat­ta, lop­ut on tehtävä tulon­si­ir­roista. Siitäkin tulee itkua ja ham­mas­ten kiristys, kos­ka ei meil­lä turhia tulon­si­ir­to­ja niin paljon ole. Maat­aloustuen leikkauk­set tule­vat tuskin kyseeseen, vaik­ka mikään ei saisi olla pyhää.

Ennus­tan tosin, että suuri osa sopeu­tuk­ses­ta tehdään vero­ja korot­ta­mal­la: val­tio leikkaa kun­tien val­tiono­suuk­sia, mut­ta ei saa kar­si­tuk­si kun­tien tehtäviä, joten kun­tien on pakko nos­taa vero­ja. Pelkään pahoin, että isot leikkauk­set kohdis­tu­vat kehi­tysy­hteistyöhön. Jos näin teette, tutkikaa tarkoin raho­jen vaikut­tavu­ut­ta. Vaikut­tavim­mas­ta rahankäytöstä ei pidä leikata.

Opin­totuen osalta kat­sokaa, että ne leikkauk­set eivät vaaran­na sivistys­tä. Laina­muo­toinen opin­to­tu­ki on parem­pi kuin ei mitään. Kaik­ista tärkein­tä kuitenkin on, että opetuk­seen on varaa.

Lainan takaisin­mak­sun voi sitoa tuloke­hi­tyk­seen. Ulko­maille muut­tavien osalta tarvi­taan vähän luovu­ut­ta. Älkää vahtiko opiske­li­joiden palkkat­u­lo­ja vaan vahtikaa opin­to­jen edistymistä.

Ei ole mitään tapaa sopeut­taa kuudel­la mil­jardil­la niin, että se ei sat­tuisi. Sen siitä saa, kun ei toteu­ta rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia. Edel­lis­ten kausien saa­mat­to­muud­es­ta koituu nyt iso tus­ka. Nykyisen oppo­si­tion pitäisi ilkku­misen sijas­ta miet­tiä, mitä jäi viime kaudel­la tekemät­tä. Suo­mi uhkaa pudo­ta lop­ullis­es­ti pohjo­is­mais­es­ta perheestä.

Vaik­ka nyt ollaankin jo pahasti myöhässä, leikkaus­tarvet­ta voi lievit­tää tekemäl­lä työn tar­jon­taa lisääviä rak­en­teel­lisia muu­tok­sia. Mei­dän ongel­mamme on työl­lisyysaste, joka on liian mata­la rahoit­ta­maan hyv­in­voin­ti­val­tio­ta. On päätet­tävä, luovu­taanko hyv­in­voin­ti­val­tios­ta vai luovu­taanko sel­l­ai­sista työelämän mukavuuk­sista, jot­ka paina­vat työl­lisyysastet­ta alas. Tästä seu­raavas­sa viestissä.