Onko IPU rahan haaskausta?

(Kir­joitin tämän postauk­sen lentokoneessa matkalla taas Suomeen. Ihmettelin, kun kukaan ei ollut kom­men­toin­ut. Se taisi johtua siitä, etten ollut muis­tanut julkaista.)

Kanadan hallitus/parlamentti on pää­tynyt siihen, että maa ei saa riit­tävää vastinet­ta IPU:lle mak­samis­taan jäsen­mak­su­ista. Siitä, voiko Kanadalle antaa tämän takia alen­nus­ta jäsen­mak­sus­ta, keskustelti­in ryh­mä 12+ n kok­ouk­ses­sa (Lähin­nä OECD-maat) tun­ti. Kyse oli jois­tain kym­menistä tuhan­sista euroista. Sälyt­tämäl­lä kok­ouk­sen kus­tan­nuk­set jokaiselle min­uu­tille, keskustelu mak­soi enemmän.

IPU kokoon­tuu kak­si ker­taa vuodessa yleiskok­ouk­seen pitämään val­tioiden pääpuhei­ta ja hyväksymään joitain julk­i­lausum­ia. Jos nuo julk­i­lausumat oli­si­vat se tuo­tos, voisin tar­joutua kir­joit­ta­maan sel­l­aiset ja jopa parem­mat promil­lel­la IPUn kustannuksista.

Mut­ta vaik­ka se min­un tai kenen tahansa muun kir­joit­ta­mani julk­i­lausuma olisi parem­pi, sil­lä ei tietenkään olisi mitään pain­oar­voa. Näis­sä julk­i­lausumis­sa niin kuin puolueo­hjelmis­sakin, tärkein­tä on se pros­es­si, jol­la se on syntynyt.

Osal­lis­tu­in työryh­mään, joka käsit­teli maail­man vesion­gel­maa. En ryhtynyt tekemään omia muu­tosesi­tyk­siä, kos­ka poh­jatek­sti oli hyvä, mut­ta oli mie­lenki­in­toista kuul­la, mil­laisia esi­tyk­siä muut tekivät ja miten he sitä peruste­liv­at. Venezuela esimerkik­si olisi halun­nut pois kaik­ki main­in­nat hyvän hallinnon vaiku­tuk­ses­ta veden riit­tävyy­teen. Saa­toin ilman oman­tun­non tuskia hyväksyä vaa­timuk­sen, että kansal­lis­ten par­la­men­tien on pyrit­tävä takaa­maan juo­mavet­tä kaikille asukkailleen.

Mie­lenki­in­toinen epävi­ralli­nen työryh­mä käsit­teli riskiä, että ydin­so­ta syt­ty­isi vahin­gos­sa. Vuon­na 1983 kuulem­ma oli tipal­la, kun Neu­vos­toli­iton tutka­jär­jestelmä antoi väärän häly­tyk­sen ohju­siskus­ta Neu­vos­toli­it­toon. Tämän tari­nan mukaan yksi ever­stin arvoinen ihmi­nen pelasti koko maail­man kieltäy­tymäl­lä toim­i­mas­ta, kuten olisi ohjesään­nön mukaan pitänyt toimia.

IPU perustet­ti­in aikanaan rauhan­pro­jek­ti­na Ran­skan ja Bri­tann­ian par­la­ment­tien välille. Nyky­isin se oikeas­t­aan on henkistä kehi­tys­a­pua län­si­maid­en poli­itikoil­ta vähem­män demokraat­tisem­mille maille.

Nais­ten ase­maa esimerkik­si käsitel­lään joka kok­ouk­ses­sa. Tässäkin eri maat jou­tu­i­v­at selit­tämään, mik­si hei­dän par­la­menteis­saan on niin vähän naisia. Suo­ma­laiset eivät olleet tässä varsi­nais­es­ti loopin alla, vaik­ka ei se meil­läkään tasan 50 % ole.

Pain­os­tus on toimin­ut. Ara­bi­maid­en del­e­gaa­tiois­sa on paljon naisia, eivätkä nämä ole mitään kotior­ju­ud­es­ta tilapäiseen vapau­teen päästet­tyjä. Oli­vat todel­la hyviä argumentoimaan.

Sep­po Tiiti­nen sanoi, että IPUn paras puoli on siinä, ettei pahimpiakaan hylk­iö­mai­ta erote­ta. Jokin keskusteluy­hteys kun on hyvä säi­lyt­tää. Ja oli se man­naa korville, kun Pohjois-Kore­an edus­ta­ja puo­lusti demokra­ti­aa ja ihmisoikeuksia.

IPU-kok­ousten tärkein anti on siinä, että eri maid­en par­la­men­taarikot kokoon­tu­vat. Se, että tun­netaan henkilöko­htais­es­ti, vähen­tää sotia ja muu­ta ikävää. Tätä ei todel­lakaan voisi tehdä nettikeskusteluna.

IPU-del­e­gaa­tios­sa olem­i­nen on joko täysin hyödytön­tä tai todel­la antoisaa. Se riip­puu paljolti siitä, kuin­ka akti­ivis­es­ti mah­dol­lisu­ut­ta verkos­toi­tu­miseen käytetään. Täl­laisia jär­jestöjä kan­nat­taa pitää yllä, mut­ta toim­intat­apo­ja voisi nykyaikaistaa. Suo­ma­laista kansane­dus­ta­jaa, joka on tot­tunut vähem­män ylel­liseen elämään kuin muiden maid­en kansane­dus­ta­jat, vähän oudok­sut­ti puit­tei­den ylellisyys.

Viro­laisil­ta kuulin, että he henkilöko­htais­es­ti ja mon­et viro­laiset ylipään­sä pelkäävät Venäjän hyökkäys­tä maa­han aivan tolkut­tomasti. Arvioi­vat, että kymme­nen tun­tia olisi aikaa pyrk­iä pois maasta.

(Istu­in illal­lisel­la viro­laisen kym­menot­telun olympiavoit­ta­jan, Erki Noolin vier­essä. Mies olisi akti­ivi­aikanaan voit­tanut Kale­van kisois­sa ainakin viisi lajia ja sen kym­menot­telun tietysti kuudentena. )

Kun torstaina iltapäiväl­lä lähdin viimeis­es­tä kok­ouk­ses­ta kohti hotel­lia, ei ollut mitenkään tunne merkkipaalus­ta elämässäni. Se oli kuitenkin melko var­masti viimeinen virkate­htävänä kansanedustajana.

= = = =

Palu­umat­ka lennet­ti­in Hanoista Pari­isi­in ja Pari­i­sista Helsinki­in. Lento Pari­isi-Helsin­ki oli pehmeä lasku Euroop­paan, sil­lä kone oli puo­lil­laan aasiala­iaisa.  Suorin tie Pari­i­sista Aasi­aan kul­kee Helsin­gin kaut­ta. Finnair­il­la olisi ollut suo­ra yhteys Helsingistä Hanoi­hin (välilasku Hong Kongis­sa) mut­ta se oli eduskun­nan bud­jetille liian kallis. Samssa Pari­isi-Helsin­ki ‑koneessa oli STUK.n väkeä palaa­mas­sa Yhdys­val­loista. Hei­dänkin piti tehdä mut­ka Pari­isin kaut­ta, kos­ka val­tion kil­pailu­tus ei ollut suos­in­ut omaa lentoy­htiötä eikä sen suo­ria lento­ja. Ran­skas­sa suosi­taan omaa lentoy­htiötä mak­soi mitä maksoi.